- Negatiivisten emootioiden muuntaminen - _______________________________________________ ”Näin ollen, myös lasten kanssa koettujen vaikeuksien kohdalla emotionalisoituminen, ruumiillinen kuritus, huutaminen tai uhkaileminen ei palvele yhtään mitään. Se ehdollistaa kasvattajan tällaiseen mekaaniseen ja hedelmättömään tapaan sen ohella, että lapset eivät onnistu kehittämään rakentavia mielensä hallintakeinoja. Tähän he tarvitsevat jatkuvaa ja viisasta keskustelua erityisesti kaikesta siitä, mitä heidän on vaikea hyväksyä ...” _______________________________________________ Sisällys Johdanto Älä salli emootioiden ohjailla suhtautumista Henkilökemiat ja ongelmat? Sosiaaliset piilomotiivit ja niiden seuraukset Hankalat elämänolosuhteet ja ihmiset Sivuuta provosointi Emotionaalinen painostaminen ei toimi Emotionaalinen reagointi ei ole kasvattamista Lopuksi Johdanto Milloin tahansa reagoit ärtymyksellä, suuttumuksella, turhaumalla tai millä tahansa negatiivisuuden muodolla, sinun täytyisi alkaa välittömästi tutkimaan sitä rehellisesti miksi ja mihin sinä reagoit. Tämä tarkoittaa sitä, että tahdot olla henkisesti aikuinen ja ottaa täyden vastuun itsestäsi. Ellet menettele näin, sinuun kehittyy yhä vaikeammin hallittavissa oleva taipumus reagoida näin uudelleen. Ja tämä on omiaan tekemään sinusta paitsi onnettoman ihmisen, joka on sisäisesti piinattu erilaisilla orjuuttavilla sidoksilla ja peloilla, myös kroonisesti elinvoimaansa menettävän ihmisen. Usein ihminen onkin väsynyt ja voimaton paljon enemmän sen vuoksi, että hän kuluttaa elinvoimaansa negatiivisten emootioiden luomiseen ja ylläpitämiseen kuin siksi, että hän tekisi liikaa töitä tai nukkuisi ja söisi liian vähän. Mikäli huomaat, että sinua vähän väliä ärsyttää tai suututtaa jokin tai vastaavasti huomaat päätyväsi tilanteisiin, joissa alat väittelemään ja riitelemään jostain, tai olet joidenkin tilanteiden jälkeen kiukkuinen ja pitkään psyykkisesti kiinnittynyt niihin, voit olla varma, että kirjoitan juuri sinulle. On myös niitä, jotka ovat kasvaneet jo lapsuus- ja murrosiästä alkaen sellaiseen persoonallisuuteen, jonka tavaksi on tullut hallita tilanteita ja ihmisiä sekä ajaa tarkoitusperiään niin, että he käyttävät siihen joko suoranaisen tai peitevaatteisiin puetun aggression tuomaa uhkaa painostus- ja manipulointikeinona. Älä salli emootioiden ohjailla suhtautumista [ylös] Miten tällaiset reaktiotaipumukset voidaan muuntaa? - Usein tarvitaan riittävä määrä kärsimystä, mikä synnyttää todellisen motivaation vapautua negatiivisuuden aiheuttamasta piinasta ja hyvinvoinnin puutteesta. Tämän jälkeen on alettava kohtamaan tietoisesti jokainen negatiivinen emootio itsessään (oman kehonsa sisäisenä tilana) juuri sellaisena kuin se ko. tilanteessa syntyy ja pyrkien voittamaan siihen muodostunut samastuminen ja kiinnittymä. Toisin sanoen on tahdottava pitäytyä emootioidensa määräämästä asenne-, suhtautumis- ja toimintatavasta ja korvata ne kiihkottomalla sekä sisäisen levollisuuden ja mielen liikkuvuuden mahdollistavalla suhtautumistavalla. Voi esimerkiksi sanoa siinä, missä aikaisemmin voimakkaan erimielisyyden takia olisi sanonut kiihkeästi jotain seuraavaa: ”olet ymmärtänyt tämän asian täysin väärin”, jotain seuraavaa: ”minua kiinnostaisi tietää, miten olet päätynyt ajattelemaan asiasta noin?”. Jälkimmäinen tapa mahdollistaa kommunikaation ja tietoisuuden kehittymisen rakentavan keskustelun kautta, mutta edellinen yleensä katkaisee mahdollisuuden mihinkään keskusteluun ja ylläpitää perspektiiviharhaa. Tilanteessa ei siis useimmiten ole tärkeää ollenkaan se, että oletko sinä oikeamassa kuin hän ja että voitatko hänet väittelyssä ja säilyykö minäkuvasi itsestäsi erheettömänä (mikä on egoisen itsen intressi tilanteessa). Sen sijaan tärkeää tilanteessa on juuri sen tarjoama tilaisuus kasvattaa itseäsi voittamaan vanha kärsimystä ja ihmissuhderikkoja tuottava suhtautumis- ja reaktiomalli (mikä on tilanteen henkinen tarkoitus). Eikä pidä keskittyä siihen, miten hyvin toinen osapuoli egoisen itsensä tilanteessa voittaa, vaan pyrkiä voittamaan vain omat reaktionsa. Tällaisissa asioissa toisiin voi pyrkiä vaikuttamaan lähinnä vain oikean esimerkin kautta, ei niin, että alkaa kertoa heille mikä heidän vikansa sinun mielestäsi on, puhumattakaan siitä miten heidän pitäisi tilanteessa toimia! Näissä asioissa ihmiset tekevät paljon kärsimystä tuottavia virheitä. On aina niin paljon houkuttavampaa yrittää ottaa malka pois vain veljen silmästä ja arvostella häntä kuin todella alkaa kohdata oman alitajuisen itsensä syyt olla vihainen. Henkilökemiat ja ongelmat? [ylös] Ja koska usein on niin, että huomaat miten vaikeaa on päästä eroon itsepintaiseksi taipumukseksi muodostuneista emotionaalista reaktiomalleista, joudut tekemään pitkäjänteistä työtä näiden sielusi energioiden muuntamiseksi. Ja usein käykin niin, että kun jo luulit olevasi vapaa itseäsi pitkään piinaavasta reaktiomallistasi, se edelleen nostaakin päätään juuri silloin, kun sitä vähiten odotat. Toisin sanoen, jokin tilanne edelleen onnistuu muistuttamaan sinua jostain 2. ja/tai 3. tšakran tasolla alitajunnassasi vaikuttavasta psyykkisestä kiinnittymästä, olkoonpa se sitten jokin anteeksiantamattomuus, pelko tai trauma, mikä näin aktivoituu. Monet tällaiset alitajuntaan eri ikä- ja elämänvaiheissa jääneet käsittelemättömät asiat ilmenevät myöhemmin uhansekaisen ärtymyksen muodossa sellaisissa tilanteissa, jotka sisältävät jonkin tunnusmerkin näistä menneisyyden tapahtumista. Tähän itse asiassa perustuu suuri määrä nk. henkilökemioiden aiheuttamia ongelmia. Tosiasiassa tällöin ihmiset näkevät toisissaan alitajuisen itsensä pelkojen ja anteeksiantamattomuuksien muodostamilla psyykkisillä silmillään sellaisia piirteitä, joihin he olivat jo paljon aikaisemmin suuttuneet, turhautuneet, loukkaantuneet tai pettyneet menneisyytensä ihmisissä, ja mitä he eivät ole kyenneet käsittelemään rakentavasti. Juuri tämä tekee ymmärrettäväksi sen miksi ihmisten välinen vuorovaikutus muuttuu helposti niin jäykäksi, pinnalliseksi tai ongelmalliseksi sosiaalisissa tilanteissa. Nimittäin siinä määrin kuin sinulla on alitajuisessa itsessäsi muuntamattomana näitä pettymyksiin, loukkaantumisiin ja pelkoihin liittyviä kiinnittymiä alitajuisessa itsessäsi, olet taipuvainen katsomaan jokaista tilannetta ja siihen sisältyvää ihmistä näiden psyykkisten uhkatekijöiden asettamilla ehdoilla - ja pääsääntöisesti täysin sitä tiedostamatta. Tämän lisäksi, ne ovat taipuvaisia ilmenemään sosiaalisessa pintapersoonallisuudessa sellaisina salaisina tarpeina, että ne etsivät hyvitystä tai korjausta nykyisten ihmissuhteiden kautta kaikelle sille, mistä tämä alitajuinen varhaispersoonallisuus koki jäävänsä paitsi (so. rakkaudesta, huomiosta ja välittämisestä). Niin usein uuden parisuhteenkin karille ajautumisessa on mukana juuri tämä tekijä. Sosiaaliset piilomotiivit ja niiden seuraukset [ylös] Tämä tarkoittaa sitä, että nämä alitajuiset traumat, pelot ja pettymykset pyrkivät nyt nuoruus- ja aikuisuusiän sosiaalisen persoonallisuuden kautta ottamaan sellaisen roolin, jossa ne kykenisivät saamaan itselleen tuota rakkautta ja välittämistä. Mutta koska ihminen ei useinkaan ymmärrä sitä suoraan, mitä hänen alitajuinen itsensä tilanteessa todella etsii ja kaipaa ja koska hänen täytyy ylläpitää ja välittää muille tiettyä epäaitoa (esim. korostuneen miellyttämään pyrkivää) tai kovettunutta (esim. varautunutta ja laskelmoivaa) - sosialisaatiossa rakentunutta - rooliaan, hän tulee melkoisella todennäköisyydellä pettymään ja turhautumaan tilanteessa uudestaan. Hän siis yrittää saada toisilta jotain sellaista tunnustusta, huomioita tai osallisuutta, mikä saisi hänet kokemaan itsensä arvostetuksi, kunnioitetuksi ja tärkeäksi. Mutta koska suurella määrällä ihmisistä on tämä sama vailla olemisen tila alitajuisessa itsessään jossain sen moninaisista ilmentymismuodoista - eli rakkauden puutostauti - sekä siihen huonoksi lääkkeeksi rakentunut epäautenttisen sosiaalisen roolin kautta etsittävä korvikerakkauden tarve (epäsuoralla tavalla tavoiteltu arvostuksen ja tunnustuksen etsiminen), ovat konfliktit väistämättömiä. Tämän seurauksena on miltei vääjäämätön kilpailuasetelma ja tämän tuottama uhka, pettymys ja turhautuminen sekä niiden aikaansaamat hankaluudet, riidan ja välirikot - eli nk. henkilökemiaongelmat. Tämä kaikki tuottaa - etenkin tiedostamattomana - kumuloituvaa sisäistä kovettumista ja on omiaan tekemään ihmisestä paitsi yksinäisen ja masentuneen myös epäluuloisen ja kriittisen. Tällaisten alitajuisen itsen vaikuttimien tiedostaminen on yleensä erittäin vaikeaa sillä, ihmiset eivät ole kehittäneet juuri mitään edellytyksiä tällaisen itsensä tuntemisen - ja muuntamisen - mahdollisuuteen. Sen sijaan he ovat kehittäneet paljon sellaista, mikä estää tai tekee hyvin vaikeaksi tämän syvällä alitajunnassa vaikuttavan psyykkisen rakenteen tunnistamisen, kohtaamisen ja muuntamisen. Heitä pitää otteessaan perustava pelontunne sellaista itsensä tiedostamista kohtaan, mikä mahdollistaisi aloittaa näiden emotionaalisten reaktioiden suoran kohtaamisen ja muuntamisen juuri niissä tilanteissa, joissa ne syntyvät. Sen sijaan on valtava paine samastua tähän psyykkisenä häiriötilana ilmenevään emootioon (esim. ärtymykseen) ja pyrkiä oikeuttamaan se aloittamalla toisen osapuolen arvosteleminen tai teräväkielinen haastaminen - tai vaihtoehtoisesti kääntää huomio pois tästä sisäisestä häiriöstä johonkin toiseen asiaan ja näin vältellä oman reaktionsa syiden kohtaamista, jolloin taipumus tulee säilymään. Hankalat elämänolosuhteet ja ihmiset [ylös] Saatat myös olla sellaisissa elämänolosuhteissa, joissa joudut elämään tai olemaan tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka on esimerkki ylläkuvatusta, ja joudut sietämään toisen hankalia asennoitumis- ja reaktiomalleja. Tällöin on ensikädeltä erityisen tärkeää, ettet mene mihinkään sellaiseen mukaan, eli ettet ala reagoimaan ja kietoutumaan hänen ongelmiinsa. Siinä määrin kuin astut tähän ansaan, menetät paitsi itsehallintasi myös kaiken selkeän totuuden ja todellisuuden tajun. Miten tähän pystyy? - Ensisijaisinta on se, ettet odota, halua tai toivo tällaiselta henkilöltä yhtään mitään persoonallisesti itsellesi. Olet hänen oikukkaan itsensä orja siinä määrin kun toivot, että hän arvostaisi tai välittäisi sinusta tai tekisi jotain mitä sinä haluat. Olet erittäin haavoittuvainen erityisesti vain silloin, kun sinun alitajuinen itsesi toivoo ja haluaa jotain joltakin, joka on kykenemätön tai halutun antamaan sitä sinulle epäitsekkäästi ja oikeudenmukaisesti. Kun olet oppinut hallitsemaan tämän itsessäsi, harjoittele täydellä tyyneydellä ja selkeydellä sanomaan erilaisten odotusten, vaatimusten tai syytösten edessä, josta tiedät, että ne ovat kohtuuttomia tai aiheettomia tai joihin et halua ryhtyä esimerkiksi: ”yrität ratkaista ongelmiasi siirtämällä niitä minuun, mutta vain sinä voit ne ratkaista”, ”en voi suostua tuohon, koska se ei ole minulle viisas tapa toimia”, ”en aio kommunikoida asiasta kanssasi ennen kuin rauhoitut ja lopetat syyttämisen”, ”jos asia on sinulle noin tärkeä mikset tekisi itse sitä” jne. Sivuuta provosointi [ylös] Mitä ikinä tilanteessa sanotkin tai teetkin, älä anna itsesi kuitenkaan provosoitua emotionaalisesti - edes silloinkaan, kun olet tullut tilanteessa miltei toivottomaksi, tai kun koet, ettet enää jaksa ko. oikukasta ihmistä ja hänen epärehellisyyttään. Vaikka onkin usein välttämätöntä kommunikoida hänelle päättäväisen lujasti se, ettet voi hyväksyä sitä, miten hän toimii ja että näin tämä ei voi jatkua ja että ko. asenne johtaa vain umpikujaan, niin tärkeintä on kuitenkin se, ettet anna alitajuntasi emootioiden vetäistä tietoisuuttasi alas 2. ja 3. tšakran piirissä houkutteleviin negatiivisiin emootioihin. Tätä ei voi kylliksi korostaa, sillä toisin kuin ihmiset uskovat, tästä alkaa vaikeasti takaisin voitettava sisäisen tasapainon yhä perustavampi menettäminen. Se, että ihminen näin yrittää emotionaalisen vastahyökkäyksen tai uhan ilmapiirin luomisella muuttaa toisia ja vaikuttaa näin tilanteeseen, johtaakin helposti vain siihen, että hän saa aikaan itselleen vaikeasti voitettavan ehdollistuman eli kiinnittymän ko. ihmiseen, asiaan tai tilanteeseen. Emotionaalinen painostaminen ei toimi [ylös] Yleensä tilanne ja toinen ihminen muuttuu paremmin niin, että sinä olet esimerkki itsensä hallitsevasta, alemman inhimillisyyden voittaneesta ihmisestä, joka toimii tilanteessa epähenkilökohtaisesti ollen uskollinen tilanteen asialliselle tarkoitukselle - henkilökohtaisen loukkaantumisen ja reaktion sijaan. Mikäli ongelma kuitenkin vain jatkuu ja jatkuu, vaikka olet yrittänyt olla rakentava, asiallinen ja oikeudenmukainen, sitten joudut miettimään jotain muuta ratkaisua. Esimerkiksi työpaikalla, viimeistään tässä vaiheessa sinun täytyy viedä asia käsiteltäväksi työpaikan johdolle. Toisilla elämän alueilla voit joutua jopa nostamaan oikeuskanteen rikkomuksia tekevää ihmistä vastaan. Parisuhteen kohdalla tässä kohden on parisuhdeterapiaan hakeutuminen melkoisen suositeltavaa, ehkä myös ero, mikäli kumppani ei ole valmis kasvamaan yhdessä kanssasi. Yleensäkin hyvän parisuhteen edellytys on se, että pystyt puhumaan kumppanisi kanssa ihan kaikesta avoimesti, niin että pystyt purkamaan rakentavasti sellaiset jännitteet ulos itsestäsi, jotka koet vaikeiksi asioiksi suhteessanne - tai elämäsi muilla alueilla. Ilman avointa ja rakentavaa kommunikointia, ja ilman käytännöllistä pyrkimystä ratkaista asiat konkreettisesti, alat tukahduttaa pelkojasi ja emootioitasi ja luultavasti epäluottamus kumppaniasi kohtaan lisääntyy ja alat kasvamaan hänestä erilleen. Mutta koska silloin jäät myös vaille hänen rakkauttaan ja hän ilman sinun rakkauttasi, parisuhteessa eläminen alkaa tuntua, ei vain rasittavalta, vaan myös tarkoituksettomalta. Emotionaalinen reagointi ei ole kasvattamista [ylös] Myös lasten kohdalla pätee sinänsä aivan sama, mutta koska heidän kohdallaan kasvatusvastuu kuuluu ensisijaisesti sinulle, silloin on otettava sellaisia keinoja käyttöön, jotka yleensä opettavat lapsille, että kaikella on seurauksensa. Esimerkiksi milloin lapsi ei suostu toimimaan hänen kanssaan aikaisemmin sovittujen sääntöjen ja toimitapojen mukaan, eikä pysty tai halua edes antamaan mitään kunnollista syytä sille, miksi hän ei kunnioita näitä sääntöjä, hän yleensä palaa noudattamaan niitä, kun hän saa tietää, että siitä on seurauksena jonkin hänen kiihkeästi kaipaamansa asian lykkääntyminen. Lapsia ei pidä fyysisesti rangaista, vaan opettaa heille heidän kanssaan asioista sopien ja keskustellen, että ”tässä kodissa on tällaiset säännöt, jotka turvaavat tämän kodin ja perheen kaikkien osapuolten parhaan mahdollisen hyvinvoinnin, ja että hyvä elämä ei ole mitenkään mahdollista ellemme halua kunnioittaa sopimiamme sääntöjä”. Ja milloin rikkomusten seurauksista on lasten kanssa yhdessä sovittu etukäteen, he yleensä ottavat tämän itse aikaisemmin hyväksymänsä rangaistuksen vastaan melko hangoittelematta - se ei ole silloin vain heille ulkopuolelta asetettu mielivaltainen rajoite tai vaatimus, vaan heidän oman oikeudenmukaisuustajunsa hyväksymä seuraus. Tämäntyyppiset ratkaisut ovat osoittautuneet kaikkein toimivimmiksi ongelmissa lasten kanssa, ja ne lisäksi kasvattavat oikeudenmukaisella ja kunnioittavalla tavalla lapsia kohti vastuullista aikuisuutta. Näin ollen, myös lasten kanssa koettujen vaikeuksien kohdalla emotionalisoituminen, ruumiillinen kuritus, huutaminen tai uhkaileminen ei palvele yhtään mitään. Se ehdollistaa kasvattajan tällaiseen mekaaniseen ja hedelmättömään tapaan sen ohella, että lapset eivät onnistu kehittämään rakentavia mielensä hallintakeinoja. Tähän he tarvitsevat jatkuvaa ja viisasta keskustelua erityisesti kaikesta siitä, mitä heidän on vaikea hyväksyä - ja yleensä tällaisia asioita lapsilla on melko paljon. Aikuisen itsehallinnan ja kasvatusviisauden puutteesta johtuvat mielivaltaiset ja oikukkaasti muuttuvat säännöt, kiellot ja suhtautumistavat johtavat lasten kehittyvissä mielessä siihen, että niihin kertyy paljon paitsi tukahdutettuja kokemuksia vääryydestä, myös pelkoja sekä perusta sellaiselle maailmankuvalle, jossa ihmiset ja ihmisten väliset suhteet koetaan väkivaltaisiksi, epäluotettaviksi ja mielivaltaisiksi. Lopuksi [ylös] Yllä kuvattu viittaa siihen, tärkeään tehtävään mitä ihmissuhteet ja niihin liittyvät ongelmat tarkoittavat: niissä on mahdollisuus kasvaa voittamaan inhimillisiä heikkouksiaan ja rajoituksiaan. Mutta tämä edellyttää, että ymmärrät ihmissuhteet tässä valossa, ja että tiedostat kantavasi alitajuisessa itsessäsi näitä rajoituksia ja heikkouksia, jotka ilmenevät etenkin negatiivisuuden erilaisissa muodoissa, tehden jatkuessaan ihmisyydestä, ihmissuhteista ja elämästä ei vain onnetonta vaan myös merkityksetöntä. Näin ollen, seuraavan kerran kun huomaat jossain tilanteessa negatiivisten emootioiden kouristelevan vatsassasi sekä kurkunpääsi olevan näiden kohonneiden emootioiden puristuksessa, älä ohita tätä tilaisuutta alkaa kohtaamaan ja muuntamaan tämä ehdollistunut alitajuinen itsesi - sillä juuri siitä hetkestä on tarkoitus alkaa sinun elämäsi suuren päämäärän ja tarkoituksen saavuttaminen. Ja mikäli sinusta tuntuu, että tarvitset tähän apua, allekirjoittanut on täällä sitä varten! Matti Ylén	Takaisin