Alla oleva kirjoitus on kirjoitettu Antroposofiseen hengentieteeseen perehtyneille (julkaistu Takoja-lehdessä 2/2005). Osaltaan tekstin terminologia ja asiasisällöt ovat hengentieteeseen perehtymättömille melko vaikeasti käsitettäviä – ja epäsympaattisille lukijoille mahdollisesti jopa täysin absurdeja. Tekstin monien kohtien oikea ymmärtäminen edellyttää vähintäänkin kohtuullisen laaja-alaista hengentieteen tuntemusta. Silti muutkin, ennen kaikkea riittävän ennakkoluulottomat lukijat, voivat saada siitä paljon henkisen tien kulkemista tässä ajassa valottavia näkemyksiä. Kristuksen toisen tulemisen ajan henkisen kasvun tie? Tahdon tuoda tässä kirjoituksessa esiin omassa henkisessä opetus- ja auttamistyössäni viime vuosina säännöllisesti kohtaamiani henkisiä ilmiöitä. Viittaan tällä suoraan omassa kokemuksessa todentamiini (myös) yliaistisiin kokemuksiin, joiden ilmentymistavan perustelun voimme löytää hengentieteestä. Pyrin osoittamaan, viittaamalla Steinerin esittämiin näkemyksiin ihmissielun nykyisestä ja lähitulevaisuuden evoluutiosta, että henkisessä työssäni kohtaamani ilmiöt edustavat juuri tälle ja lähimmälle tulevalle ajalle tarkoitettuja keskeisimpiä henkisten kokemusten muotoja. Tarkoituksenani on tällöin kuvata Kristuksen toiseen tulemiseen liittyvää hyvin keskeistä ilmiötä – sitä miten ihmissielun rakenteeseen on jo Golgatan mysteerin jälkeisistä ajoista alkaen tuotettu sellaista muutosta, jonka seurauksena tietoisen ihmisminän suhde sieluunsa on muuntunut niin, että ihminen ei löydä eikä koe enää todellista itseään muuta kuin toisen ihmisen kautta, suhteessaan toiseen ihmiseen. Tämä on samalla tuonut perustavasti uuden-tyyppisen lähtökohdan siihen, miten ihmissielun evoluutio edistyy, miten henkistä tietoa saavutetaan ja miten tullaan henkiseksi opettajaksi ja/tai auttajaksi. Steiner esittää, että ihmissielun konstituutiossa on tapahtumassa merkittävää muutosta. Hän luonnehtii tämän muutoksen merkitystä ja tarkoitusta seuraavasti: Nykypäivän sosiaaliset vaatimukset voidaan ymmärtää vain, jos tämä evoluutio ihmissielun konstituutiossa kyetään havaitsemaan. … Ihmiset ovat alkamassa, sanoin ainakin aloittamassa, havaita todellisen minänsä tullessaan kontaktiin toisten ihmisten kanssa. … Nykypäivän ihmisellä on [jäljellä] ainoastaan kuvajainen hänen todellisesta minästään; mutta jotain hänen todellista minästään loistaa häneen, kun hän tulee kontaktiin toisten ihmisten kanssa. Toinen ihminen, joka on häneen yhteydessä karmallisesti tai muutoin, antaa hänelle jotain todellista. Ilmaistakseni tämän radikaalisti: Nykyisen aikamme ihmiselle on ominaista olla sisäisesti ontto – ja meidän pitäisi myöntää tämä. Jos harjoitamme elämämme retrospektiivistä tarkastelua rehellisesti, huomaamme että ne vaikutukset joita toisilla ihmisillä on ollut meihin, ovat paljon tärkeämpiä kuin se, mitä me itsestämme olemme saavuttaneet. Nykypäiväinen ihminen, itsestään käsin, saavuttaa tavattoman vähän, ellei hän saa tietoa yliaistisesta lähteestä … Hänen ei tarvitse [tavanomaisessa merkityksessä, kirj. huom.] olla selvännäköinen. Henkilö ohjataan päivittäiseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen, koska hän on tosiasiallisesti todellinen jossakussa toisessa, suhteessaan toiseen henkilöön. (GA 187; Dornach; 28. Joulukuuta, 1918; 5. luento) Ihmiselle, joka elää tietoisesti yhteydessä aikamme henkisiin tapahtumiin, näiden sanojen merkitys on suunnaton, sillä tässä kuvataan jotain, mikä jo vallitsee melko edistyneessä muodossa maailmassa. Tässä on kyseessä Kristuksen toiseen tulemiseen liittyvä perustava prosessi, jossa Kristus pyrkii yhdistämään ihmisiä, auttamaan heitä ratkaisemaan karmalliset suhteensa tavalla, johon hänellä on ylläkuvattu erityisratkaisu. Ihminen on asetettu tilanteeseen, jossa merkittävä henkinen edistyminen, kuten myös pääsääntöisesti yliaistiselle alueelle kohoaminen, on mahdollista vain siten, että hän tahtoo kohdata kanssaihmisensä oikealla asenteella. Sillä vain kanssaihmisestään hän tulee löytämään todellisen itsensä – ja siten myös Kristuksen. Ihmisen täytyy tulla uskaltamaan elää todeksi ja luottaa lupaukseen: "missä kaksi tai kolme kokoontuu minun tähteni, siellä minä olen heidän välillään". Ja niin kauan kuin tämä ei todella tapahdu eli ihminen ei kohtaa karmallisen luonteensa esteitä, kuten etenkin pelkojaan, anteeksiantamattomuuttaan ja ylpeyttään, ja tahdo rohkeasti ja rehellisesti voittaa niitä arkipäivän sosiaalisessa elämässä (kuten perhe-, ystävyys-, työ- jne. suhteissaan), hän ei tule pääsemään todella eteenpäin henkisessä kehityksessään, koska hän tahtoisi ohittaa tämän ajan karman herran odottaman henkisen kasvun peruskurssin suorittamisen. Vanha tie ja uusi tie Totta, tämä peruskurssi voitaisiin rinnastaa vaikkapa siihen, mikä aukeaa Steinerin Henkisen tiedon tie -kirjan ensimmäisistä luvuista, joissa kuvataan sielun moraalisen koulutuksen, puhdistamisen ja valmistelun oppitunteja edellytyksenä sille, että korkeampia maailmoja voisi avautua hänen kokemukselleen. Tässä moraalisen koulutuksen tiessä on varmasti paljon sellaista, mikä ei ole vanhentunut. Tähän on kuitenkin lisättävä jotain, mitä Steiner itsekin on asiasta tuonut esiin. Bernard Lievegoed, kirjassaan Neulansilmän läpi, toteaa, kuinka menneen vuosisadan antroposofit, jos ovat itselleen rehellisiä, joutuvat toteamaan, että seurattuaan Steinerin kirjan Henkisen tiedon tie kuvaamia harjoituksia, ovat pakotettuja myöntämään tässä suhteessa epäonnistuneensa. Tämän jälkeen Lievegoed vastaa hänelle esitettyyn kysymykseen "Tarkoitatko, ettei tuo kirja enää sovi tähän aikaan?" seuraavasti: Jo vuonna 1920 Rudolf Steiner pyysi Hengentieteellisen korkeakoulun nuoriso-osaston johtajaa Maria Roeschlia – monen muun ohella – kirjoittamaan tuon kirjan uudelleen nuoria ihmisiä varten. Hän ajatteli, ettei kirjalla enää siihenkään aikaan ollut sopivaa muotoa nuoria ihmisiä ajatellen, että muoto oli vanhentunut, ei sisältö. Elämä ei kuitenkaan sallinut Maria Roeschlin toteuttaa tätä tehtävää (Neulansilmän läpi, s. 98). Lievegoed hieman myöhemmin selvittää, että kirjassaan Steiner kuvaa niin kutsuttua "kuuntietä", joka edustaa (Steinerin omaan kohtalon tehtävään liittyvää) tietä kohti tietoa henkisistä todellisuuksista; alkaen ajattelusta ja kulkien sen jälkeen ylöspäin aste asteelta imaginatiivisen ja inspiratiivisen tietoisuuden kehittymisen kautta intuitiiviseen tiedostamisen kykyyn. Tämän "kuuntien" muodon Steiner siis ilmaisee tulleen vanhaksi. Lievegoed jatkaa, että kuitenkin vielä vuoden 1924 aikana Steiner alkoi puhua toisestakin tiestä kohti korkeampia maailmoja koskevaa tietoa – niin kutsutusta "saturnustiestä". Tämä tie on täysin päinvastainen: se alkaa intuitiosta ja kulkee inspiraation kautta päätyen imaginatiivisen tietoisuuden kehittymiseen. Lisäksi, ja mikä tämän kirjoituksen tarkoituksen kannalta hyvin tärkeää, saturnustietä voidaan tai pitäisi painottuneesti kutsua sosiaaliseksi tieksi – tahtoisin vielä lisätä Kristuksen toisen tulemisen innoittaman käytännöllisen toiminnan tieksi. Tällä viitataan siihen, että tässä on kyse siitä mitä ihminen tekee intuitiivisen ymmärryksensä valottamina ja innoittamina tekoina, tekoina joiden perusteen hän vastaanottaa korkeammalta itseltään, jossa Kristus-virike elää. Itsensä seuraaminen Syvennän seuraavaksi tämän tien käytännöllistä merkitystä – eli uuden saturnustien "muotoa" – oman kokemukseni valossa. Saturnustiellä tarkoitetaan hyvin radikaalissa mielessä sitä, että ihminen kuuntelee ja luottavaisesti ilmentää toiminnassaan vain omaa sisäistä ääntään, seuraa todellista itseään ja luovuttaa tässä kokemansa vaikeudetkin luottavaisesti todelliselle itselleen ratkaistavaksi. Edellytyksenä tälle on se, että ihminen ponnistelee tyhjentämään ja pitämään tyhjänä oman inhimillisen, sosiaalisesti ehdollistuneen tietoisuutensa, jotta kykenee rauhan tilan selkeydessä "katsomaan" ja "kuulemaan" mitä hänen sisäisyydessään on kutakin hetkeä varten annettuna toiminnan virikkeeksi. Tämä tarkoittaa ensi kädeltä sitä, että hän lujalla kestävyydellä tahtoo kehittää kykyään valita olla riippumattomana huomiokykynä nykyhetkessä, vapaana persoonallisen menneisyyden ja sen tulevaisuuteen heijastamien persoonallisten kuvitelmien ja odotusten manipulaatiosta (ennen kaikkea omista ja toisten ihmisten emootionaalista mielipiteistä, tarpeista sekä ehdollistuneista riippuvuuksista, mieltymyksistä ja vastenmielisyyksistä). Saturnustiellä kasvaminen perustuu siis ensi kädeltä siihen, että ihminen harjoittelee pitämään (yllä Steiner-lainauksessa ilmaistuun) minä-kuvajaiseensa liittyvät inhimilliset tarpeensa, reaktionsa ja asenteensa poissa ruumissidonnaisen mielensä piiristä. Muutoin tämä minä-kuvajainen ja siihen liittyvät henkilökohtaiset maalliset intressit, asenteet ja psykososiaaliset ongelmat verhoavat ja sitovat astraalisen mielen piirissä puhtaana huomiokykynä ilmenevän hengen, minän, niin ettei se kykene näkemään mitä sille on korkeammalta itseltä kulloinkin annettuna. Astraalisen mielen tyhjentymisen omalla ponnistelulla aikaansaatuaan ihminen huomaa olevansa kertakaikkisesti "sisäisesti ontto", sisäisesti tyhjä – juuri kuten Steiner tämän ajan ihmisen sielullista tilaa (Golgatan mysteeristä alkaen) luonnehtii. Se, että ihminen ei huomaa tätä sisäistä tyhjyyttään, eli todellisen itsensä läsnäolon puutetta, johtuu siitä, että hän pitää aistimaailman kokemustensa jälkivaikutuksina mielessään liikkuvia vaikutelmiaan ja niihin liittyviä ajatuksiaan, emotionaalisia asenteitaan, arvostuksiaan ja reaktioitaan todellisuutena. Oleellista tässä on myös se, että toisaalta mielensä hallitsemattomuudesta ja toisaalta sisäisiä havaintojaan kohtaan tuntemansa pelon vuoksi hän ei kykene tarkkailemaan selkeästi ja rehellisesti mielensä tapahtumia ja sen määreitä. Lievegoed jatkaa saturnustien luonnehtimista vielä lisää esittäen, että Steiner aivan elämänsä lopussa kuvasi uuden tien, jota nyt meidän aikanamme voidaan kulkea arkkienkeli Mikaelin opastuksella. Tällä tiellä jumalalliset hierarkiat eivät käänny ihmisen puoleen, vaan ihminen kääntyy hierarkioiden puoleen. Ihminen tarjoaa hierarkioille maailman vastustusten kautta hankkimiensa henkisten pyrkimysten hedelmät … pohjimmiltaan ei ole enää kysymys tiedon hankkimisesta, vaan siitä että saadaan aikaan hyvää. (emt., s. 100). Käytännöllisen viisauden saavuttaminen Tässä juuri kuvataan sitä, että niiden ponnisteluiden hedelmät, jotka seuraavat toisaalta ihmisen rehellisestä ja rohkeasta työstä oman alemman psykologisen itsensä voittamiseksi - pyrkiessään vapautumaan sosiaalisista peloistaan, itse-epäilyistään, itsetunto-ongelmistaan, turvattomuudestaan, mutta myös itsetärkeydestään ja negatiivisuudestaan sen kaikissa muodoissa - ja toisaalta niistä vaikeuksista, mitä hän kohtaa sosiaalisella alueella sisältänsä vastaanottamiansa virikkeitä todeksi eläessään, hän antaa henkisen tason ohjaajilleen, korkeammalle itselleen. Hänen ei pidä syyttää näistä vaikeuksista ketään tai mitään, ei myöskään itseään, vain jatkaa luottavaisesti itsensä kuuntelemista ja seuraamista, tyhjentämällä mielensä parhaimpansa mukaan inhimillisistä reaktioistaan – samalla niitä ikään kuin ulkopuolisena katsellen. Tämä voi olla ajoittain erittäin vaikeaa, koska kiusaus loukkaantua, suuttua ja hyökätä, pettyä, turhautua jne. saattaa olla suunnattoman suurta. Mutta hänen on vain oltava tietoisesti läsnä kehonsa ja mielensä reaktioissa, ne täysin kestäen ja sinänsä hyväksyen, ja odotettava että kuohuvat tai lamaannuttavat sielun energiat laantuvat, kuten ne aina tekevät ellei niihin reagoida samalla tavalla ja pidetä siten hengissä. Ja siinä määrin kuin hän pystyy säilyttämään mielensä hallinnan, hän voi vastaanottaa korkeammalta itseltään ymmärryksen – ja mahdollisesti toimintaohjeen – tämän vaikeaksi kokemaansa tilanteen auttamiseksi. Ja mikäli hän kykenee tahtonsa ja tietoisuutensa avulla pitämään erossa tästä toimintaohjeesta oman alemman luontonsa reaktion, hän voi tehdä tilanteessa sellaisen teon, joka tulee ainakin osittain kumoamaan siihen sisältyvän negatiivisen (karman) energian. Epäonnistuttuaan tässä hänen täytyy kuitenkin oppia antamaan itselleen ja muille osapuolille anteeksi – ja jatkaa työtänsä kokemuksestaan oppineena. Hänen esim. usein tarvitsee opetella melko pitkään, että suuttuminen ja hyökkääminen vain vahingoittavat todella häntä itseään ja rajoittavat toiminnan todellisen tarkoituksen toteutumista. Ja näin hän oppii saturnustiellä. Oleellista tässä siis on, että sosiaalisen alueen kokemusten vaikutukset itseen, niin hyvässä kuin pahassa, luovutetaan korkeammalle itselle mielen reaktioiden tietoisen hyväksymisen, tarkkailemisen ja irtipäästämisen keinoin. Tähän liittyvät itsetuntemuksen ja käytännöllisen viisauden oppitunnit käydään - lähinnä jälkikäteen - ihmismielen ja korkeamman itsen välillä niin, että korkeampi itse palauttaa ihmiselle tilanteen tarkoitukseen liittyvän todellisen ymmärryksen – valmisten näin samalla ihmismieltä viisaudella tulevia tilanteita varten. Kysymykseen voi tulla myös paljon asiaan liittyvää muodollista opiskelua, mutta siihenkin ohjataan, kuten oikean opettajan tai kirjan luokse – mitä kulloinkin todella tarvitaan, ratkaisee tämän. Täytyy vain osata kuunnella ja luottaa, uskaltaa toimia, milloin tulee sisältä käsin liikutetuksi toimimaan. Ja kokemus menestyksestä tässä tulee antamaan luonnollisesti luottamukselle perustaa. Imaginaation ja inspiraation kehittyminen toiminnan kautta Oleellista tässä kuitenkin siis on, että ihmisen oma inhimillinen mielen alue on tietoisella ponnistuksella tyhjennettynä. Ja juuri tässä sitten ilmenee mahdollisuus hengen syville tarkoituksille, intuitiolle, ilmentyä toimintana käytännön tilanteissa. Kun henkisten olentojen rikastama toiminnan tarkoitusta ilmentävä ymmärrys ja siihen liittyvä välähdyksenomainen imaginatiivinen näkökenttä (viisaus) ja inspiratiivinen motivaatioenergia (rakkaus) vuodatetaan nyt-hetkessä olevaan tyhjään mieleen, eletään saturnustietä todella todeksi. Tällöin ihminen on tietoisena kanavana tälle korkeammasta itsensä intuitiivisesti annetulle viisaudelle ja rakkauden energialle, joita voidaan käyttää hyvinkin erilaisiin tarkoituksiin, kuten opettamiseen, parantamiseen ja erilaisten ulkoisten tekojen suorittamiseen – eli siihen "että saadaan aikaan hyvää", kuten Lievegoed asian ilmaisee. Tässä intuitio ohjaa sekä inspiratiivisten sielunvoimien muodostumisen (mikä muodostaa ulkoisen toiminnan motivationaalis-energeettiset edellytykset) että imaginatiivisessa tasossa toiminnan ulkoisen tason tiedolliset edellytykset. Tässä prosessissa ihmisen inspiratiivinen ja imaginatiivinen tietoisuus kehittyy pikku hiljaa yhä joustavammin ja monipuolisemmin hengen intuitiivisten tarkoitusten ilmentäjäksi – aina sitä mukaa kuin inhimillinen ihminen kehittyy luottamaan tähän henkiseen ohjaukseensa ja harjoittelee rohkeasti toteuttamaan näitä sisältään virtaavia toimintaan suuntaavia ja ohjaavia virikkeitä. Ja aina kaiken tässä kokemansa ja saavuttamansa hän palauttaa hierarkioille, tyhjentämällä tietoisesti mielensä, eikä yritä rakentaa näistä kokemuksista ja saavutuksista mitään persoonallista usein itsensä korottamiseen pyrkivää spesiaali-identiteettiä, mikä sitoisi hänen vain tuohon minä-kuvajaisen ylläpitämisen tilaan sekä kyvyttömyyteen ottaa intuitioita puhtaasti vastaan. Saturnustie on näin samalla esimerkkinä toimimisen tie. Siinä ei kuitenkaan korostu pyrkimys muuttaa toisia, vaan ensi kädeltä itsensä; alkaa todella itse elämään todeksi uudenlainen sosiaalinen elämänihanne, jossa demonstroidaan johdonmukaisesti se, miten voitetaan ja parannetaan ihmisille niin tavanomaiset pikkusieluiset taipumukset alkaa väitellä mielipiteistä, riidellä, vastata negatiivisuuteen samalla tavalla, puhua pahaa toisista ihmisistä, yrittää pakottaa toista omiin ajatuksiin, olla ennakkoluuloinen, syyttelevä tai arvosteleva, murjottava jne. Saturnustien kulkija oppii pitäytymään kaikesta tästä ja ottaa kärsivällisyydellä mielensä hiljaisuuden kautta vastaan mahdollisen rakentavan toiminta- ja suhtautumistavan. Oikeastaan lähinnä tähän perustuu todellinen muutoksen mahdollisuus maailmassa. Inhimillinen ihminen ei pysty tekemään sitä yksin itsestään käsin, koska ei edes ole siihen – erillisyyteen pyrkivästä minäkuvastaan käsin – mitenkään motivoitunut. Hän tarvitsee siihen hengen tason auttajat, ts. yhteistyön korkeamman itsensä, Kristus-virikkeen kanssa. Saturnustiellä opitaan syntymään joka hetki uudestaan Edistynyttä saturnustien kulkijaa luonnehtii erityisesti se, että hän ei juurikaan muista sitä, mitä hänestä hetki sitten virtasi ehkä suurenmoisenakin viisautena. Tämä on tavallaan vain nyt-hetken tietoa, autenttista ja spontaania virtausta korkeammasta itsestä, jota on melko vaikea muistaa jonkin ajan kuluttua; se syntyy hengen innoituksesta spontaanisti ja mitään muotoja noudattamatta aina hetken tarpeiden mukaan. Tämä liittyy siihen, että edistyneen saturnustien kulkijan inhimillinen mieli tyhjentyy edellisten hetkien vaikutelmista tultaessa uuteen hetkeen; ei ole mitään, mikä jää vanhaan kiinni, myöskään ihmisten epäystävällisyyteen tai kritiikkiin. Se, miksi edistynyt saturnustien kulkija kuitenkin tavallaan vaikuttaa muistavan opettamaansa tai muutoin ilmentäväänsä viisautta, perustuu siihen, että hänessä intuitiivinen yhteys korkeampaan itseen on miltei katkeamatonta – eli egoisista esteistä ja häiriöistä vapaata. Ominaista kuitenkin on tuo jatkuva hetkestä hetkeen uudelleen syntyminen, uutena itsensä ilmentäminen, perustava riippumattomuus ajasta. Esimerkkinä tunnetuista ja hyvin edistyneistä saturnustien tyyppisistä opettajahahmoista voisin mainita esim. J. Krishnamurtin, Barry Longin, Da Free Johnin, David Hawkinsin ja Eckhart Tollen. Heissä voidaan nähdä sellainen uusi alkuperäisyys, autenttisuus, mikä vastaa korkeamman itsen olemusta – asia, mihin vielä palataan kirjoituksen loppupuolella. Ja kun ihmisiä johdetaan tässä ajassa Steiner-lainauksessa viittaamassa mielessä toistensa yhteyteen, ollakseen "todellinen jossakussa toisessa, suhteessaan toiseen henkilöön", siinä on tarkoituksena johdattaa – tosin usein pienin askelin edeten – ihminen kohtaamaan sosiaalisina pelkoina, sydämen kylmyytenä ja erillisyyden tarpeena ilmenevä karmansa ja löytämään tämä todellinen – nk. syntiinlankeemusta edeltänyt – todellinen yhteys kanssaluotuihinsa, tahtomalla nähdä epäluulojen, tuomitsemisen ja vähättelemisen sijasta heissä Kristus, korkeampi Itsensä. Ja juuri tämä on Kristuksen, tämän ajan karman herran, perimmäinen tarkoitus ihmiskunnan suhteen, eli johdattaa ihmiset tunnistamaan Kristuksen itsessään sen kautta, että he ensin suostuvat näkemään hänet tasa-arvoisena kanssaihmisessään tunnistaen ja tunnustaen hänessä todellisen itsensä. Ja vain näin ihminen voi päästä Kristuksen luo itsessään, joka tällöin tulee virtaamaan ihmisen sielun sisäisen onttouden täytteeksi, asumaan kirjaimellisesti hänessä. Tämä on saturnustien se vaihe, jossa ihminen tekee kirjaimellisesti Kristuksen tekoja, tietäen Paavalin tavoin joka hetki, että "en minä, vaan Kristus minussa". Ja tämä siis edellyttää kanssaihmisten karmallisten velkojen tietoista anteeksiantamisen tahtoa (aivan kuten Isä-meidän-rukouksessa kehotetaan) ja tahtoa kokea heidät täysin tasa-arvoisiksi kanssaluoduiksi. Ja näin antaessaan anteeksi saa ihminen samalla anteeksiannon itselleenkin, ei muuten. Pyhä suhde – eräs saturnustien nykyaikainen henkinen harjoitusmuoto Miten sitaatissa esitetty liittyy alussa viittaamiini omassa opetustoiminnassa kokemiini henkisiin ilmiöihin? Viimeisen neljän vuoden aikana, jolloin olen toiminut henkisenä opettajana, olen tullut todentamaan oppilaideni kanssa säännöllisenä ilmiönä sitaatin kuvaaman ilmiön, eli siis sen, että todellisen itsen yliaistinen todellisuus tulee suoraan havaittavaksi toisen ihmisen olemuksessa. Prosessia, jonka aikana tämä erityisesti tapahtuu, kutsun pyhäksi suhteeksi. Nimitys tulee siitä, että tässä tapahtumassa varsinaisen itsen pyhä todellisuus tulee yhdistämään ihmiset antamalla heille suoran kokemuksen tämän itsen ykseysluonteesta. Yritän kuvata mitä pyhässä suhteessa ja sen muodostumisessa tapahtuu. Pyhä suhde aloitetaan siten, että ryhdytään sellaiseen sangen yksinkertaiseen parimeditaatiotyöskentelyyn, jossa asetutaan katsomaan edessä istuvaa toista ihmistä. Tässä on ylimalkaisesti puhuttuna oleellista se, että samalla kun katsotaan toista ihmistä, "unohdetaan" asteittain, että katsotaan häntä kehona, että ollaan jotenkin katsomassa häntä ulkoisesti. Miltei aina on aluksi välttämätöntä, että ohjaan ihmistä eroon tilanteen aiheuttamasta kiusallisesta itsetietoisuudesta, mikä muutoin estäisi pyhän suhteen muodostumisen. Tämä tapahtuu useimmiten siten, että kerron hänelle, että egoinen luonto joutuu tilanteessa uhantunteen valtaan (minkä hän helposti tunnistaa omaa kokemustaan katsoessaan todeksi), koska sen tavanomainen tarve erillisyyden ylläpitämiseen (ulkoisen kehohavainnon ylläpitämisen kautta) alkaa menettämään edellytyksiään. Samalla opastan häntä suuntautumaan sisäisesti hengen huomiokyvyllä elämän aistimuksiin esim. käsissään, mikä auttaa häntä tehokkaasti irtaantumaan egoisen mielen defensiivisen itsetietoisuuden lisääntymisestä ja sen aiheuttamasta hämmentyneisyydestä ja vaivaantuneisuudesta. Sitten asteittain, pikku hiljaa, kun alemman itsen kiusaantuneisuus ja hämmentyneisyys alkaa hälvetä, alkaa meditaatiotila syventyä. Tähän vaiheeseen liittyy karkeasti jakaen kolmentyyppisen yliaistillisen kokemuksen mahdollisuus. Ensinnäkin, varsinkin aloittelijan kohdalla, usein melko pelottavan näköinen musta projektio-olemus ilmestyy toisen ihmisen (erityisesti) kasvojen alueelle. Tämä musta, tietyssä mielessä liikkuva ja elävä olemusenergia tuo sekä katsojaan että katsottuun melkoista painetta tuntea pelkoa ja mahdollisesti muitakin negatiivisia tunnetiloja. Vuosia tätä ilmiötä ihan yliaistisesti tarkastelleena, olen tullut siihen johtopäätökseen, että kyseessä on kynnyksenvartija-olemuksen nykyaikainen kohtaamisen tapa. Tämä energia ottaa usein niin pelottavan näköisiä muotoja ja saa helposti kokemattoman pelästymään sen verran voimakkaasti, että ellei hänelle jo etukäteen selitetä, mitä tulee mahdollisesti tapahtumaan, hän saattaa lopettaa pyhän suhteen tai jopa koko henkisen tien kulkemisen tämän kokemuksen jälkeen. Tämän mustan energian ote minään, hengen huomiokykyyn, vaikuttaa syntyvän lähinnä pelon kautta. Näin ollen pelko on kaikissa muodoissaan voitettava, jotta pyhä suhde voisi todella muodostua. Mikäli pelolle ei anneta peräksi ja tietoisen ymmärryksen tuella säilytetään päättäväisesti mielen tyyneys näiden pelottavien alempaa itseä ilmentävien kuvien edessä, alkaa tämä musta energia-olemus antaa peräksi ja hälvenemään – samalla kun edessä istuvan ihmisen fyysisen olemuksen lomaan alkaa ilmestyä valoa. Tämä on toinen yliaistinen kokemustyyppi, joka alkaa ilmentyä pyhän suhteen harjoittamisen alkuaikoina. Tämä hienovarainen valo-olemus esiintyy useimmiten selvimmin pään ja yläruumiin alueella. Samanaikaisesti ja samassa määrin kuin eteeristä valo-olemusta kyetään havaitsemaan, yleensä syvenevä rauhan tilan kokemus syntyy. Tätä vaihetta lisäksi luonnehtii vielä sekin, että pyhään suhteeseen osallistuvien tietoisuus usein laajentuu ja muuntuu henkisesti hyvin paljon vastaanottavammaksi ja ikään kuin automaattisesti henkistä viisautta ymmärtäväksi. Esim. ennen pyhän suhteen ja siinä koetun rauhan muodostumista henkilö saattaa olla hyvinkin ahdistunut, äreä tai epäluuloinen. Mutta välittömästi pyhän suhteen edettyä siihen pisteeseen, jossa edessä istuvan ihmisen fyysinen olemus ikään kuin ohentuu ja muuntuu fyysisenä havaintona epämääräisemmäksi, jolloin myös aletaan havaita eteerisen valon ilmentymiä, hänen psykologinen tilansa muuttuu usein radikaalisti. Kaikki häiriö ja epämukavuus katoavat, ja usein pysyy pitkän aikaa pois pyhän suhteen jälkeenkin. Vuosien ajan pyhää suhdetta harjoittaneena hyvin monien ihmisten kanssa, olen tullut todentamaan, että ilmiössä on selvästi erilaisia asteita. Aloittelija kykenee tyypillisesti saamaan vain vähäisesti tämän eteerisen valon näkyviin toisessa. Mutta ponnistellessaan säilymään täydellisesti tässä hetkessä, mahdollisimman jakamattomana keskittyneenä tietoisuutena samalla keskittyen yhtäältä katsomaan tavallaan sisäänpäin ja toisaalta ohi ulkoisen kehohavainnon, alkaa henkinen havainto valosta toisen fyysisen olemuksen lomassa voimistua. Tämä on siis toinen tyypillinen kokemustyyppi, jossa yliaistinen ihminen esiintyy mikrokosmisessa muodossa, toisen ihmisen yliaistisena olemuksena. Tämän kokemuksen kanssa yleensä edistytään asteittain pikku hiljaa, niin että toisen ihmisen lomassa havaittava ensikädeltä eteerinen henkinen olemus tulee kirkkaammaksi ja selvärajaisempana havaittavaksi. Tämä vaatii melko paljon ponnistelua – pysyä toisaalta täysin jakamattomana tarkkaavaisuutena tässä hetkessä ja toisaalta vapaana inhimillisen mielen ajatuksista ja reaktioista. Mutta tämä on saavutettavissa. Tämän mikrokosmisen yliaistisen havainnon tuottamiseen osallistuvat arveluni mukaan enkeliolennot, jotka kantavat kokemuksemme korkeamman itsen manasista osaa. Kovin epätavanomaista ei ole sekään, että koko tilaan laskeutuu hengen läpäisemän eteerisen valon hohde, joka samalla on myös kaikkien esineiden lomassa niiden muodon mukaisesti eriytynyttä ja väriltään tämän muodon reuna-alueilla jonkin verran vaihtelevaa. Tästä olen arvuutellut, että tällöin jokin arkkienkeli, joka kantaa korkeamman itsen non-duaalista buddhista osaa, on tahtonut osallistua istuntoon. Henkilökohtaisesti olen myös kyennyt eräässä tapauksessa havaitsemaan hyvin selvästi sinihohteisesti väreilevän, olemukseltaan eteerisestä ruumiista hyvin selvästi erottuvan astraaliruumiin – ja sen mitä kutsun kultaiseksi ruumiiksi, jolla tarkoitan astraaliruumiin sisällä rakentuvaa, mutta toistaiseksi ikään kuin unitilassa olevaa ylösnousemusruumista, kehittyvän Minä Olen -tietoisuuden tavattoman kaunista (ikään kuin sulan) kullanhohtoista ilmentymää. Nämä kokemukset tuotettiin selvästi henkisten auttajien läsnäolon ja toiminnan avulla, sillä koin kuinka tietoisuuttani siirrettiin hyppäyksenomaisesti tasolta toiselle, ikään kuin kulkien sisäkkäisiin todellisuuksiin. Tosin pyhä suhde oli jatkunut hyvin pitkään eteerisellä tasolla ennen kuin tämä täysin arvaamatta alkoi tapahtua. Tavallista kuitenkin on – myös kokeneenkin pyhän suhteen harjoittajan kohdalla – että kynnyksenvartija-olemukseen liittyvä musta energia pyrkii kaikin tavoin estämään tämän tapahtumisen; se pyrkii jatkuvasti vetämään tietoisuuden takaisin samastumaan kehon aisteihin ja tuottamaan havainnon toisesta vain erillisenä fyysisenä kehona. Pyhä suhde on siis usein kovaa tietoisuuden tahtovoimien ja kynnysvartija-alueen voimien välistä kamppailua. Tähän liittyy usein samalla houkutus tuntea monenlaista psykologista häiriötä, vaivautuneisuutta ja epämääräistä uhan tunnetta. Tämä täytyy ymmärtää tietoisesti oikein ja tavallaan olla siitä välittämättä, olla siihen täysin uskomatta ja siten mitenkään reagoimatta. Kykenen usein havainnoimaan tätä tapahtumaa esoteerisesti ja pystyn sen vuoksi auttamaan toista ihmistä, kun havaitsen hänessä tuon mustan energian aktiviteetin ja ymmärrän samalla mitä hänen kokemuksessaan tuolloin tapahtuu. Selittäessäni hänelle hänen tilaansa samalla, kun hän sitä kokee, hän yleensä pystyy tämän avulla ylittämään tilan aiheuttaman pelon tai muun psykologisen häiriön sekä tästä johtuvan paineen samastua takaisin kehoon ja palata havaitsemaan edessään istuva ihminen vain kehon fyysisten aistien kautta. Tosin, aina silloin tällöin tulee myös ihminen, jolla on erinomainen kyky astua pyhään suhteeseen välittömästi ja saada suoraan melko syviä, vakaita ja pitkäkestoisia havaintoja tuosta korkeamman itsen valo-olemuksesta. Tällöin pyhä suhde saattaa syntyä välittömästi ja joskus vielä niinkin radikaalisti, että koko fyysinen tila eli esim. huone, jossa pyhä suhde muodostetaan, "täyttyy" valkoisesta – sanoinkuvaamattoman rauhantunteen mukanaan tuovasta – valosta, jossa samalla (lähinnä vain kokeneelle pyhän suhteen harjoittajalle) havainnot fyysisistä kehoista ja esineistä lakkaavat huomattaviksi "ajoiksi" kokonaan – kaikki kirjaimellisesti sulautuu tuohon valoon. Samalla aika ja paikka menettää täysin merkityksensä, niitä ei kerta kaikkiaan koe tämän todellisuuden läsnäolossa. Tällöin todellisen itsen non-duaalinen, makrokosmisempi taso esittäytyy, jolloin mahdollistuu jo melko korkea kokemus siitä mitä "minä todella olen" rajattomuuteen laajenevassa henki-todellisuudessa. Tämän ajattelen tapahtuvan arkai-olennon – melko harvinaisen – osallistumisen vaikutuksesta, sillä arkai-olennot kantavat meille tuota korkeamman itsemme pyhää atmista ykseystietoisuutta, tuota muinaisen Saturnus-evoluution alkuhengen ykseystietoisuutta. Kokemukseni siitä, miksi joillekin ihmisille (tosin yllättävän harvoille) pyhän suhteen muodostaminen ja siinä edistyminen on vaikeaa, näyttää liittyvän siihen, etteivät he pysty pohjimmiltaan luottamaan toiseen ihmiseen, eli pysty päästämään irti varautuneisuudestaan tai kriittisyydestään ja siten psykologisesta tarpeestaan erillisyyteen. Tässä usein myös egon ylemmyyden tunteella on vahva estävä vaikutus, sillä pyhään suhteeseen päästäkseen täytyy olla valmis kokemaan toinen ihminen sydämessään täysin tasa-arvoiseksi itsen kanssa. Mikäli ihminen ei ole tähän valmis, hän ei ole valmis kohtaamaan ajanmukaisella tavalla kanssaihmistään eikä siksi pysty voittamaan tuosta kynnysvartija-olemuksestaan nousevia alitajuisia erottautumistarpeitaan ja pelkojaan. Tähän pääsääntöisesti liittyy myös paljon tiedostamatonta anteeksiantamattomuutta eli alitajuisena vihaisuutena ilmentyviä tiedostamattomia kiinnittymiä menneisyyden kokemuksiin. Ja nämä kaikki tulevat ihmisellä vastaan juuri tässä tilanteessa erityisesti, kun hänen täytyisi kohdata todellinen itsensä kanssaihmisessään, josta on tullut Kristuksen tarkoittamalla tavalla portti takaisin tuohon korkeampaan itseen. Ja tästä ei ole tietä eteenpäin ilman tietoista anteeksiantoa ja ilman tietoista ponnistelua luopua itsensä muita tärkeämpänä kokemisesta. Edellinen eli anteeksiantamattomuus ilmentää kynnyksenvartija-olemukseen kertynyttä ahrimaanista karmallista jäämää, kun taas jälkimmäisessä eli itsensä korottamisessa ruumiillistuu lusiferisesti motivoituneen karman vaikutus. Molemmat on kohdattava ja tahdottava voittaa. Ja juuri tätä Kristus meiltä pyytää antaen siihen myös suoran apunsa mikäli sitä vilpittömästi pyydetään. Tämä edellyttää oikeaa nöyryyttä, mikä ei suinkaan tarkoita alistumista tai itsensä kieltämistä – lähinnä vain itsensä unohtamista. Eli löytääksesi tien korkeampaan itseesi edellyttää se, että alempi itse kohdataan ja sen pääsääntöisesti anteeksiantamattomuutena ilmenevä kiinnittymä menneisyyteen annetaan anteeksi. Ja joka ei ole valmis anteeksiantoon, ei ole valmis Kristukselle, valmis lunastamaan korkeamman itsensä todellisuutta ja kantamaan sen hedelmiä tähän maailmaan osana Kristuksen toista tulemista. Kokemukseni on kuitenkin myös opettanut, että korkeamman itsen todellisuutta ei anneta kenenkään kokemukseen erityisen hölläkätisesti. Mikäli todelliseen itseen saavutettua lisääntynyttä yhteyttä ei tahdota käyttää lujalla lojaalisuudella Kristuksen rinnalla palvelemiseen, edistyminen pyhän suhteen harjoittamisessa pysähtyy. Tällä viittaan myös siihen yhä lujittuvampaan kokemukseeni, että lähes kaikki yliaistisen kokeminen evätään, mikäli sitä ei ehdottomasti tahdota käyttää Kristuksen tehtävän palvelemiseen. Esimerkiksi ihminen, joka tahtoo alkaa harjoittaa pyhää suhdetta vain saadakseen yliaistisia kokemuksia, todennäköisesti pystyy edistymään vain tiettyyn rajaan asti ja pettyy kokemuksiinsa. Pyhän suhteen vaikutus ihmisolemukseen Pyhän suhteen muodostumisessa tapahtuu selvästi ihmisen henkisten olemuspuolten suhteen muuntuminen fyysiseen ruumiiseen nähden, lähinnä elämänruumiin muuntumista ja irtaantumista fyysisestä ruumiista. Kokemukseni mukaan tämä tuotetaan tai sitä vähintäänkin tuetaan pyhän suhteen muodostamiseen ryhdyttäessä henkisten auttajien avulla (etenkin enkeleiden ja mestareiden, mutta myös edistyneissä muodoissa arkkienkeleiden ja arkai-olentojen avustuksella). Tämä apu tulee selvästikin sen mukaan miten tilanteessa vaikuttavat henkiset auttajat katsovat oikeaksi ja sopivaksi. Pyhää suhdetta – varsinkaan erittäin syvässä muodossa – ei voi pakottaa syntyväksi, vaikka onkin selvästi havaittavissa, että useimmiten, jos ei miltei aina, sen muodostamista tuetaan, ja siihen pyrkiviä vilpittömiä ponnistuksia palkitaan. Ja toisaalta yllättävän usein syvä pyhä suhde saattaa muodostua täysin yrittämättä, spontaanisti ko. tilanteessa, juuri henkisten auttajien näkemien tarpeiden mukaan. Myöskin, kun pyhään suhteeseen ollaan joskus kovalla ponnistuksella pitkähkön aikaa pyritty, se muodostuukin ikään kuin huomaamatta juuri siinä kohdassa, jossa tapahtuu yrittämisestä väsymisen vuoksi luopumista ja tavallaan antaudutaan vain olemaan. Tähän vaikuttavista ehdoista minulla on hyvin vähän suoraan kokemukseen perustuvaa sanottavaa, vaikka olenkin yrittänyt niitä kartoittaa. Edistyneen pyhän suhteen harjoittajan yliaistisissa olemuspuolissa tapahtuu selvästi myös niiden sisäisten suhteiden muuntumista, osaltaan johtuen siitä puhdistumisesta ja näiden hienovaraisten kehojen sisäisestä muuntumisesta, mitä henkinen edistyminen ja siihen liittyvät henkiset harjoitukset saavat aikaan. Pyhän suhteen vaikutus on siis tärkein ennen kaikkea eteeriseen ruumiiseen, jossa ihminen kantaa edellisten maaelämiensä karmallisia – usein henkistä kehitystä sitkeästi vastustavia – lusiferisesti ja/tai ahrimanisesti vääristyneitä luonteenpiirteitään, taipumuksiaan ja mieltymyksiään. Ihmisen on yksin hyvin vaikeaa ja hidasta muuntaa elämänruumiinsa kätkemää karmallista luonnettaan, koska se on toisaalta hyvin vaikea tiedostaa (paitsi aiheuttamiensa sosiaalisten konfliktien ja ongelmien kautta) ja toisaalta se on miltei yksinomaan sosiaalisesti rakennettu ja sosiaalisissa suhteissa ilmentyvä. Ihminen voi kuitenkin alkaa tietoisesti nopeuttaan ja helpottaan tätä sosiaalisella alueella "kantapään kautta" saavutettavaa luonteensa muuntumista aloittamalla sen suoran kohtaamisen pyhässä suhteessa, jossa nämä luonnekarman voimat tulevat, kynnysvartija-olemuksen muodossa heti "ydinlaatuinaan" vastaan. Verrattuna tiedostamattomaan sosiaaliseen oppimiseen kynnysvartija-olemuksensa peloton kohtaaminen pyhässä suhteessa mahdollistaa suhteellisen nopean edistymisen karmallisen luonteensa ja sitä kantavan eteerisen ruumiin muuntamisessa. Pyhän suhteen harjoitus on tähän tarkoitukseen ainutlaatuinen juuri siksi, että muutoin ihminen joutuu kohtaamaan ja muuntamaan tiedostamattomia karmallisen luonteensa pyyteitä, taipumuksia ja impulsseja yleensä hitaasti ja tuskallisesti inhimillisen elämänsä sosiaalisten konfliktien, kriisien ja vaikeuksien kautta. Oleellista on kuitenkin huomata, että pyhässä suhteessa ei työskennellä suoranaisesti juuri ollenkaan astraalisen mielen tasolla; se vain pyritään tyhjentämään mahdollisimman perustavasti, jotta minä-tietoisuus saadaan eteerisen ruumiin alueelle. Ja se saadaan sinne vain kun astraalinen mieli kyetään tyhjentämään ja hiljentämään kaikista sisällöistään (kuten ennakkoluuloista) ja tämän jälkeen vielä kynnyksenvartijan tuottamista illuusiokuvista. Tällöin tullaan täysin nyt-hetkeen, riippumattomaksi persoonallisesta mielestä ja sen muistista ja siihen liittyvästä aikatietoisuudesta. Jo tämän tyhjentymisen säännöllinen toistaminen aloittaa voimallisen eteerisen ruumiin muuntamisen – ja tämä näkyy sitten myös astraaliruumiin muutoksena sikäli, että nämä alitajuiset eteerisen ruumiin luonnevoimat määrittävät pitkälti sitä, mitä ihmisen astraalisen mielen tasoon ilmentyy. Ja kun kykenee pitäytymään tästä ja tyhjentämään mielensä, alkaa kuolettaa eteerisessä ruumiissa vaikuttavia persoonallisia pyyde-, yllyke- ja emootiovoimia. Ja tämä johtaa ihmisen luonteen muuntumiseen, mikä näkyy ennen kaikkea uutena sosiaalisena rohkeutena ja avoimuutena sekä lisääntyneenä rakastamiskykynä, myötätuntona ja kiitollisuutena, koska korkeamman itsen, Kristus-itsen, epäpersoonallisten voimien läsnäolo alkaa lisääntyä eteerisessä ruumiissa. Pyhässä suhteessa muodostuvan tietoisuudentilan syvällisempi tarkoitus liittyy siis selvästi siihen, että siinä ihmisen henkistä kehitystä voidaan nopeuttaa – kokemuksistani päätellen – hyvin turvallisesti. Ihmistä tuetaan pyhässä suhteessa ylittämään normaali aivosidonnainen tila-aika -tietoisuus, jolloin hän kykenee kokemaan riippumatta karmallisista sidoksistaan ja illuusioistaan. Selvästikin jokaisessa syvän pyhän suhteen hetkessä kumotaan merkittäviä määriä aikaa, tarvetta aikaan ja ajassa läpikäytäviin rankkoihin kokemuksiin. Mikäli eteerisessä ruumiissa ei saada aikaan oikeaa ja riittävää puhdistumista, sen henkisen koostumuksen ja värähtelytaajuuden muuntumista, voi potentiaalisesti muodostua mielenterveydelle vaarallinen tilanne, jossa astraaliruumis ja minä irtaantuisivat eteerisestä ja fyysisestä ruumiista ilman eteeristä ruumista. Tällöin olisi vakavana vaarana se, ettei ihmisminä kykenisi säilyttämään tietoisuutta itsestään ja täten hallitsemaan itseään, mihin se tarvitsee henkiselle alueelle kohotessaan oikealla tavalla puhdistuneen ja muuntuneen eteerisen ruumiin. Pyhän suhteen harjoittamisen yhteydessä tämä ei ole kuitenkaan merkittävänä vaarana, koska pyhää suhdetta ei muodostu, mikäli minä ei kykene hiljentämään eli hallitsemaan riittävästi astraalista mielen piiriään. Ja toisaalta, varsinkin syvän pyhän suhteen aikana paikalla on aina henkisen tason auttajia, jotka – käyttäen oman olemuksensa korkeammin värähtelevää vaikutusta – tukevat ja suojaavat tätä tapahtumaa, minkä tunnistaa aina yli-inhimillisen rauhan ja harmonian kokemuksesta, jonka he tuovat mukanaan. Kokemukseni mukaan ihmiset, jotka henkisellä tiellä ovat menettäneet vaikea-asteisesti mielenterveytensä - ja olen kohdannut henkilökohtaisesti muutamia - ovat miltei aina menettäneet sen ytimeltään siitä syystä, että heissä eteerisen ruumiin alueelta on vaikuttanut melko hillitön kunnianhimo, mikä on johtanut siihen, että he ovat vain etsineet itselleen kiihkeästi henkisiä kokemuksia ja erikoisroolia ajautuen samalla erillisyyteen ja konflikteihin toisten ihmisten kanssa. Tämä on lusiferinen ansa, joka vaanii jokaista vakavamielistä henkisen kehityksen tavoittelijaa. Mutta pyhän suhteen harjoittaminen on itsessään suoja tältä, koska siinä edistyäkseen on kyettävä voittamaan kaikki alitajuinen tarve olla spesiaalitapaus, muita tärkeämpi ja merkittävämpi, ja kohtaamaan kanssaihmisensä viattomasti, vapaana egoisen mielen itsekkäistä intresseistä. Samoin kaikki kauna, kaikki anteeksiantamattomuus on myös tahdottava voittaa eli on tahdottava voittaa ahrimaninen negatiivisuus pyrkimällä tietoiseen anteeksiantoon, irtipäästämiseen pyrkimisen kautta. Saturnustie ja tietoisuussielun aikakausi Heti kun ihminen on tullut henkisessä kehityksessään siihen vaiheeseen, että hän kykenee tietoisesti tunnistamaan ja hyväksymään itsensä riippumatta erillisyyden ja inhimillisen vapauden tunteen mahdollistamasta ruumissidonnaisesta minä-kuvajaisestaan, hänen henkilökohtaisessa kehityksessään tietoisuussielun aikakausi on tullut päätökseen. Hän on tällöin herännyt Minä Olen -tietoisuuteen, tietoisuuteen, jota ei enää määritä hallitsevassa mielessä yksikään inhimilliseen minäkuvajaiseen liittyvä ajatus tai kokemus. Tämä vaihe edellyttää sitä, että ainakin merkittävässä määrin karmaa on kohdattu ja sen energiaa vapautettu. Tähän samalla siis liittyy tuo perustava tyhjyyden, oman sisäisyyden onttouden kokemus, jonka keskellä minä nyt toteaa olevansa. Tästä kuitenkin voi alkaa hänen tapauksessaan tietoinen yhdistyminen korkeamman itsen todellisuuteen, joka voi nyt virrata tämän tyhjyyden täytteeksi. Tämä kuitenkin edellyttää oikeaa maailman palvelemisen tahtoa. Tässä vaiheessa saturnustien kriittinen alkutaival on ohitettu ja voi alkaa tehokkaampi yhteistyö korkeamman itsen kanssa, mikä on samalla asteittaista yhtymistä tähän korkeampaan itseen palvelemisen kautta. Tämä itsensä tunnistaminen riippumatta tästä ruumiin ja aistimaailman kokemusten kautta rakennetusta minä-kuvajaisesta edellyttää ensikädeltä tämän minä-kuvajaisen riittävää kehitystasoa eli tietoisuussielun riittävää kehitystasoa, muuten sen avulla ei kyetä heräämään puhtaaseen Minä Olen -tietoisuuteen, jota luonnehtii tietty minä-voiman, tahdonvoiman kehitystaso. Tässä riittävän kehittyneessä abstraktissa kuvassa itsestä on kuitenkin perustaltaan kertyneenä kaikkien sellaisten henkisten ponnisteluiden hedelmät, joissa pyrittiin totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen, löytämään ja ilmentämään sitä mikä on oikeaa, kaunista ja hyvää. Nämä hedelmät ovat niitä korkeamman itsen henkistämiä ja palauttamia ajatusten, tunteen ja tahdon voimia, jotka ihminen sosiaalisella alueella totuuden, kauneuden ja hyvyyden ihanteisiin ponnistelemalla saavutti ja antoi takaisin hierarkioille, ja virraten sieltä hänelle muuntuneita takaisin erilaisten tilanteiden ja tehtävien henkiseksi ymmärrykseksi. Tämän abstraktin minä-kuvajaisen kehitys siis edustaa astraalisen mielen spirituaalista muuntumista totuutta peilaavaksi. Tällöin tämä astraalisen mielen alueella ilmentyvä minä-kuvajainen toimii tavallaan ”peilinä” totuudelle. Totuudelle mistä? – Totuudelle ihmisestä Itsestään! Kun tämä kuva on saatu riittävän hyvin totuutta kuvastavaksi henkiseen ymmärrykseen pyrkivän ponnistelun ja työn avulla, tunnistetaan sen heijastuskuvassa korkeamman itsen puhdas heijastus ihmismielen piirissä eli Minä Olen -tietoisuus. Tästä syntyy usein ihmissielussa toisaalta syvä riittämättömyyden tunne ja toisaalta tietty pettymys siihen miten hän on kokenut itsensä tähän mennessä, koska hän kokee, että hänen käsityksensä ja kokemuksensa itsestään ei ole ollutkaan mitään todellista, mitään kestävää, kuten hän aiemmin oli ollut taipuvainen uskomaan ja toivomaan. Tosin sangen yleisenä mahdollisuutena on vielä se, että mikäli eteerisen ruumiin karman puhdistuminen ei ole tapahtunut riittävästi, sieltä edelleen nousee alitajuisia yllykkeitä pitäytyä samastumisessa tähän minä-kuvajaiseen, koska siitä luopuminen koettaisiin menetyksenä. Minkä menetyksenä? – Niin pitkään vallinneen ja niin pitkään alitajuisina toiveina eläneen ”minä olen spesiaali, minulle kuuluu erikoisosa” -minäkuvan menettämisenä. Ja toisaalta koetaan vääryytenä ja epäoikeudenmukaisuutena luopuminen sellaisista tunteista kuten ”en pysty hyväksymään ja antamaan anteeksi minulle tehtyjä vääryyksiä”. Tällöin siis henkisen ymmärryksen kasvun ja luonteen puhdistumisen on edelleen jatkuttava – ja tästä syystä viivästyy ja vaikeutuu se mitä seuraavassa kuvataan. Mutta mikäli eteerisen ruumiin kantamasta karmasta on puhdistuttu riittävästi - mikä ilmenee siinä, että mieli kyetään hallitsemaan ja pitämään tyhjänä kaikissa, usein myös testeiksi tarkoitetuissa, tilanteissa - seuraa tästä minä-kuvajaisensa ”vain kuvajaiseksi” tunnistamisesta, että tämän jälkeen tämä abstraktin mielen tason eloton peilikuva-minä hylätään samastumisen kohteena. Tämä perustuu osaltaan myös siihen, että ymmärretään sen palvelleen evolutiivisen tehtävänsä, ja alkaa kaipuu ja pyrkimys yhdistyä sen heijastamaan todellisuuteen, kokea todella korkeampi itsensä. Mutta nyt se mitä on tuotu esiin Steiner-sitaatissa ihmissielun sisäisestä onttoudesta – tyhjyydestä korkeamman itsensä kokemisen suhteen – tuleekin asettamaan ehdon sille, miten tämä korkeampi itse voidaan tulla kokemaan, saavuttamaan. Ja tässä ajassa, kuten on tuotu jo eri tavoin esille, tämä edellyttää prosessia, jossa täytyy tahtoa antautua palvelemaan korkeamman itsen intressiä maaevoluution tarkoitusten suhteen; asettua sille kanavaksi, antaen sille koko puhdistetun inhimillisen keho-mieli -järjestelmänsä, jotta se voi ilmentyä tälle maailmalle totuuden ja rakkauden teoissa tämän kanavan kautta. Tätä on saturnustie. Se on paluuta jumalaiseen Itseen sen ilmentämisen kautta, sen palvelemisen kautta. Ja pyhässä suhteessa ruumiillistuu sen keskeisin tavoite: saada ihmiset havaitsemaan toinen toisissaan tämä Pyhä Itse, jotta he voisivat todelliseen yliaistiseen kokemukseen perustuvasta ymmärryksestään käsin tahtoa vapaasti valita elää todeksi uuden käskyn: "rakastakaa toinen toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut". Ja vain tätä käskyä todeksi elämällä voidaan voittaa muutoin mekaanisesti toimivan karman lain tuottama noidankehä, jossa vanhaan karmaan vastataan miekan kanssa tuottamalla näin uutta karmaa. Vain rakkaudella voidaan voittaa tämä. Ja nähtäessä ja koettaessa pyhässä suhteessa kanssaihmisensä todellinen luonto, so. synnittömyys, koetaan yhteys hänen kanssaan, häntä ei enää koeta syvässä merkityksessä erilliseksi itsestä. Tämä on jumalaisen itsen rakkauden kokemus, se on kokemusta kaiken ykseydestä ja yhteydestä. Ja tämä kirjaimellisesti toteuttaa Kristuksen ohjeen havaita "lähimmäisensä itsenään" yhtä hyvin kuin todentaa Kristuksen tärkeän lupauksen toteutuminen: "siellä missä kaksi tai kolme kokoontuvat minun tähteni, siellä minä olen heidän välillään". Juuri tämä Kristuksen lupaus siis toteutuu pyhässä suhteessa sen varsinaisimmassa tarkoituksessa, sillä siinä Kristus tulee tekemään veljistään yhtä hänessä ja valmistaa heitä oman varsinaisen todellisuutensa kokemiseen ja hyväksymiseen. Ja juuri tähän Kristuksen armon tekoon Steiner viittaa julistaessaan sekä iloilmoituksen että samalla vakavat varoituksen sanat: Kieltää tai epäonnistua tunnistamasta Kristus on ymmärrettävä onnettomuudeksi, traagiseksi kohtaloksi, sillä Kristus tulee ulkoisesta henkimaailmasta kohtamaan ihmisen täynnä armoa. (GA 176; Berliini; 5. Kesäkuuta, 1917; 2. luento) Uudenlainen suhde henkiseen tietoon – saturnustie ja henkinen opettajuus Seuraavassa tuon esiin – ylläkuvattua vielä tukien ja täydentäen – mitä olen tullut kokemaan niin omassa henkisessä työssäni kuin maailmassa vaikuttavissa nykyaikaisissa henkisissä opettajissakin, nimittäin uuden ominaisuuden – josta Steiner on tuonut esiin seuraavaa: Nerokkaat ihmiset, jotka ilmentyvät viidennellä kulttuurikaudella, ovat viimeisiä koko maaevoluutiossa. On tärkeää tietää, että yhtään neroa ei tule ilmestymään tulevaisuudessa. Meidän on kohdattava se tosiasia, että luonnollisena lahjana nerouden kyky tulee katoamaan. Sen sijaan uusi alkuperäisyyttä [tiettyä autenttista spontaanisuutta] ilmentävä laatu tulee ilmentymään, ominaisuus, joka ei enää ilmene perittynä lahjana, vaan sen saavuttamiseksi on ponnisteltava. Tämä uusi ominaisuus syntyy ihmisen läheisen suhteen kautta henkisyyteen ja se ilmentää itsensä ulkoisessa [sosiaalisessa] maailmassa. … nerous tullaan korvaamaan tietyissä ihmisissä uudentyyppisellä yhteydellä henkiseen maailmaan. Kun he saavuttavat tämän, he tulevat vastaanottamaan [henkisestä maailmasta] virikkeitä, jotka sitten saavat ilmaisunsa ulkoisessa maailmassa – tavalla, joka on verrattavissa siihen miten nerokkaat ihmiset ilmensivät itseään menneisyydessä. (GA 176; Berliini; 19. Kesäkuuta, 1917; 3. luento) Ja luonnehtiessaan toisessa yhteydessä henkistä opettajuutta hän selvästi tarkentaa tätä käsitystä miten tämä uusi alkuperäisyys tulee ilmenemään osana ihmiskunnan henkistä ohjausta: Oletetaanpa, että henkilön ympärille kertyy oppilaita – muutamia ihmisiä, jotka seuraavat hänen opetustaan. Tällainen henkilö tulee pian huomaamaan, aidon itsetuntemuksen kautta, että jo se nimenomainen tosiasia, että hänen ympärillään on oppilaita, antaa hänelle tietyn tunteen, että se, mitä hänen täytyy sanoa, ei ole alkujaan hänestä itsestään. Asianlaita on pikemminkin seuraava – henkiset mahdit korkeammissa maailmoissa tahtovat kommunikoida näiden oppilaiden kanssa ja löytävät tässä opettajassa sopivan instrumentin ilmentymiselleen. (GA 176; Berliini; 26. Kesäkuuta, 1917; 4. luento) Näiden molempien lainauksien esittämillä henkisillä tosiasioilla on lisäksi mitä tärkein yhteys siihen mitä yllä tarkoitettiin kun viitattiin Steinerin toteamukseen, että "nykyisen aikamme ihmiselle on ominaista olla sisäisesti ontto", ja että "Ihmiset ovat alkamassa … havaita todellisen minänsä tullessaan kontaktiin toisten ihmisten kanssa … jotain hänen todellisesta minästään loistaa häneen, kun hän tulee kontaktiin toisten ihmisten kanssa". Toistan vielä tässä yhteydessä sen, mikä on tullut jo ylläkin saturnustietä koskevan luonnehdintani kohdalla esiin. Nimittäin se, että ihmiset jo osaltaan ovat ja tulevat lisääntyvissä määrin olemaan onttoja, sisäisesti tyhjiä, mahdollistaa sen, että heistä tulee ikään kuin astioita, jonka henkimaailman hierarkioiden olennot täyttävät sellaisella viisaudella, jolla he katsovat tarpeelliseksi tämän kanavan ympärillä olevia valottaa. Ja samalla tässä tapahtuu myös se, mitä yllä on kuvattu pyhänä suhteena, eli nämä ihmiset tulevat – eivät vain havaitsemaan korkeamman itsensä toisen ihmisen kautta – vaan kuulemaan myös korkeamman itsen ääntä, joka suoraan ilmentää itseään puhuttunakin sanana ko. kanavan kautta. Ja tällöin kanavan tapa toimia ilmentää juuri tuota "uutta alkuperäisyyttä", jossa korkeamman itsen ääni puhuu tietyssä mielessä ennalta arvaamattomalla, autenttisesti spontaanilla tavalla. Ja juuri tähän Steinerin sanat, jotka luonnehtivat Golgatan mysteerin jälkeistä evolutiivista tilannetta ihmissielussa, viittaavat: Aika oli tullut, jolloin Pyhä Henki täytyy saavuttaa ihmisen sisäisyydessä, riippumatta ihmisen ruumiillisesta luonnosta, sen virikkeen kautta, jonka Kristus herättää. (GA 176; Berliini; 5. Kesäkuuta, 1917; 2. luento) Eli siellä missä kaksi tai kolme kokoontuvat Kristuksen virikkeen innoittamana – eli astuvat aidon sosiaalisen kohtaamisen kautta pyhään suhteeseen kohtaamalla ja läpäisemällä veljessään pelottomasti karmallisen luonteensa projektion ja sen tietoisuutta ruumiiseen sitovan voiman, Pyhä Henki täyttää heidän tyhjän sisäisen tilansa tilanteessa tarvittavalla viisaudella. Tässä Pyhä Henki tarkoittaa lähinnä kolmen ensimmäisen enkelihierarkian olentoja sekä niihin rinnastettavien olentojen, kuten ylösnousseiden mestareiden, toimintaa. Ja se siis, mihin viitataan tuolla ponnistelulla ("tulee ilmentymään, ominaisuus, joka ei enää ilmene perittynä lahjana, vaan sen saavuttamiseksi on ponnisteltava"), tarkoitetaan ennen kaikkea oman karman kohtaamista arkielämän käytännön yhteyksissä, kuten sitä on luonnehdittu saturnustielle välttämättömänä valmistuksena. Nykyinen henkinen vihkimystie, siten kuin tämän ajan karman herra, Kristus, on sen tarkoittanut, on juuri jokaisen kohdalla siinä, että hänen elämänsä karmallinen suunnitelma – sen ulkoisia erityisiä tapahtumia myöten – on hänen ainutlaatuinen henkinen harjoitustehtävänsä, välttämättömin osa hänen henkistä vapautumistietänsä. Näin ihmistä kuljetetaan olosuhteesta toiseen, tapahtumasta toiseen, kunkin niistä peilatessa jotakin aspektia kynnyksenvartija-olemukseen sisältyvistä karmallisista kiinnittymistä, peloista ja minä-illuusioista. Ja näiden kokemusten aiheuttamien sisäisten häiriöiden ja vaikeuksien kohtaaminen ja työstäminen on juuri tuota suurta kärsivällisyyttä vaativaa ponnistelua – sitä, että ottaa täyden vastuun elämänsä ongelmista sen sijaan, että syyttää niistä toisia tai olosuhteita, ja pyrkii löytämään niihin Kristus-virikkeen avulla ratkaisun, jossa aina korostuu ytimeltään anteeksiantamisen merkitys ja luopuminen itsensä muita tärkeämmäksi kokemisesta. Nämä ovat tehokkaimmat lääkkeet ahrimaniseen ja lusiferiseen tautiin ihmissielussa. On tärkeää oivaltaa, että tällä ponnistelemisella ei viitata ensisijaisesti ollenkaan siihen, että vain esim. istutaan hengentieteen kirjojen parissa ahkerasti vuositolkulla. Tämä tosin valmistaa astraalista mieltä auttamaan rakentaa tuota totuuden peiliksi yllä kutsuttua abstraktia minä-kuvajaista. Karmaansa ei voi tulla kuitenkaan näin ratkaisemaan; sen ratkaisemista voi kyllä näin melko tehokkaasti vältellä. Karman voittaminen edellyttää rohkeutta elää elämäänsä niin kuin korkeamman itsen virikkeet pyrkivät käytännössä ohjaamaan. Ja tämä ohjaus vie ihmisen voimallisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa kaikki sieluun kätketyt toisaalta traumat, syyllisyys, häpeä ja pelot, ja toisaalta anteeksiantamattomuutta ilmentävät aggressiot ja kaunat sekä kaikki pyyde, ylpeys ja ylemmyydentunne täytyy tulla houkutelluksi esiin, jotta ne tunnistetaan ja niistä ymmärretään tahtoa luopua ja etsiä niille parannusta. Ja tämä tie on täynnä monenlaisia kärsivällisyyttä koettelevia testejä sikäli, että kaikki saavutukset oman luonteen puhdistamisessa ja tasapainottamisessa tullaan aina testaamaan elävän elämän olosuhteissa. Ja mikäli on vielä taipumusta astua yhteen tai toiseen houkutukseen, reaktioon tai illuusioon, joutuu jatkamaan tätä usein hyvinkin ankaraa ponnistelua itsensä tuntemiseksi ja hallitsemiseksi. Korostan siis vielä että tätä ei voi saavuttaa vain keskittymällä lukemiseen, vaikka siitä usein saakin paljon apua ja valotusta, ja se siksi on myös tärkeää. Se mitä yllä on esitetty pyhästä suhteesta ja sen merkityksestä eteerisen ruumiin muuntamisen apuvälineenä, on kuitenkin mahdollista hyödyntää oman karmansa kohtaamisessa. Sillä on siis omassa elämässä rohkeasti oivallettava, että karman keskeisimmät ongelmat liittyvät ihmisen suhteeseen kanssaihmisiinsä, lähinnä ns. inhimillisiin viha-rakkaus -suhteisiin ja erilaisten ego-intressien tuottamiin konflikteihin. Ja juuri pyhän suhteen avulla tämän karmallisen ydinproblematiikan voi tulla kohtaamaan kaikkein suorimmin ja nopeimmin. Juuri tällaisen ratkaisun Kristus tarjoaa ihmisille armon lahjanaan tässä ajassa – ja mikäli ihmiset uskaltavat ymmärtää hänen lupauksensa tästä lahjasta oikein, on heidän karmallisen taakkansa kohtaaminen oleva heille poikkeuksellisen miellyttävä ja nopean vapautumisen mahdollistava. Mutta se edellyttää itsensä antamista Kristuksen sosiaalisen tehtävän palvelemiselle – saturnustien kulkemista. Matti Ylén	Takaisin