|
|
|
|
|
|
Alla oleva kirjoitus on kirjoitettu Antroposofiseen
hengentieteeseen perehtyneille (julkaistu Takoja-lehdessä 4/2005).
Osaltaan tekstin terminologia ja asiasisällöt ovat hengentieteeseen
perehtymättömille melko vaikeasti käsitettäviä
– ja epäsympaattisille lukijoille mahdollisesti jopa täysin
absurdeja. Tekstin monien kohtien oikea ymmärtäminen
edellyttää vähintäänkin kohtuullisen laaja-alaista
hengentieteen tuntemusta. Silti muutkin, ennen kaikkea riittävän
ennakkoluulottomat lukijat, voivat saada siitä paljon henkisen tien
kulkemista tässä ajassa valottavia näkemyksiä. Kristuksen
toisen tulemisen ajan henkisen kasvun tie? - Osa 2 -
Sisällys:
Edellisessä kirjoituksessani (Takoja 2/2005)
luonnehdin sitä, kuinka nykyisellä ajallamme tie korkeamman
itsemme, Kristuksen, yhteyteen edellyttää oikeanlaista
ymmärrystä Kristuksen toisen tulemisen syvästä
tarkoituksesta - että vain aito yhteys kanssaihmiseen voi
tulla johtamaan siihen, että koemme jälleen sen, mitä
jumalankuvaksi luotuina eheinä olentoina todella olemme. Ja
tämä on samalla tie rakkauden todellisen olemuksen kokemiseen, perimmiltään
tie ykseyden kokemukseen Jumalassa. Tähän oleellisesti liittyen
kuvasin, kuinka saturnustielle tyypillinen henkinen harjoitusmuoto, pyhä suhde, johtaa siihen, että toisen ihmisen
olemuksessa havaitaan yliaistisen olemuksen läsnäolo ja että
tämän saavuttaakseen täytyy olla valmis kohtamaan
kynnysvartija-alueeseen kätkeytyvän karmansa psyykkiset energiat,
useimmiten erillisyyden tarpeena ilmenevät sosiaaliset pelkonsa. Esitin
myös, että pyhän suhteen harjoituksessa toteutuu asian
varsinaisimmassa merkityksessä Kristuksen lupaus olla läsnä
siellä missä kaksi tai kolme kokoontuvat hänen vuokseen. Toin
myös omaan kokemukseen perustuvia esimerkkejä siitä, mitä
pyhän suhteen aikana tapahtuu. Tahdon nyt valottaa asiaa lisää ja esittää hengentieteen asiasta esittämiä mitä suoranaisimpia ilmoituksia koskien juuri käsillä olevaa aikaamme ja sen jokaista uudelle Kristus-tapahtumalle avointa sielua. Tarkoitukseni on kuvata ja tuoda yhteen useampia Kristuksen toisen tulemisen ajan ilmiöitä, hyödyntäen runsaammin ja monipuolisemmin hengentieteen ilmoituksia. Tämä toivoakseni tekee sekä Kristuksen toisen tulemisen ajan henkisen tosiasian että kuvaamani saturnustien ja pyhän suhteen kokemukset ymmärrettävämmäksi - osana Kristuksen toisen tulemisen ajan tarkoituksia. Esitän myös sellaisia omia kokemuksiani, joita en kuvannut vielä edellisessä kirjoituksessani. Tämä elävöittäköön ja tuokoon, jos suinkin mahdollista, nämä ilmiöt ja tapahtumat hieman lähemmäksi lukijoiden omaa aitoa kokemusta. Tämä saattaisi myös auttaa niitä, jotka ovat kokeneet edellisessä kirjoituksessani kuvaamani saturnustien ja kuuntien jollakin tapaa ristiriitaisesti. Toivon voivani nyt antaa sellaista lisävalotusta, mikä auttaisi näiden kahden tien hedelmällisten yhtymäkohtien löytämisessä ja täten niiden soveltamisessa omassa elämässään. Luonnollisen selvännäköisyyden herääminen Hengentieteen ilmoituksia ennakkoluulottomasti
tutkimalla voimme päätyä melko yksitulkintaiseen
käsitykseen siitä, että aikaamme koskeva uudesti
heräävä selvännäköisyys tarkoittaa nimenomaan
luonnollisesti, ihmiskunnan nykyiseen kehitysvaiheeseen lainmukaisesti
kehittyvää kykyä havaita jälleen eteeriseen eli Maata
lähimpään yliaistiseen maailmaan. Steiner painotti, että
tämä ei enää nykyisellä aikakaudellamme
edellytä sen laatuisia erityisiä olosuhteita ja ponnisteluita (mm.
eristäytymistä yhteiskunnasta ja ruumiillisen luonnon tarpeiden
kieltämistä), joita Kali Yugan[1] aikana tavanomaisesti vaadittiin
vihkimyskokelailta mysteerikoulujen erityisissä olosuhteissa. Tuohon
aikaan nämä kyvyt eivät siis olleet tarkoitettuja ihmisten
luonnollisiksi kyvyiksi, vaan lainmukainen kehitys pyrki johtamamaan
päinvastaiseen suuntaan eli fyysiseen ruumiiseen samastumiseen ja sen
kautta saavutettavien kykyjen kehittämiseen, joiden avulla saavutettiin
edellytykset itsensä tiedostavan sielun eli tietoisuussielun
kehittymiselle. Nykyisessä vaiheessamme, kun Kali Yuga on v. 1899 tullut päätökseen, ja kun yksilöinä olemme saavuttaneet riittävän tietoisuussielun kehitystason, voimme saada yhä vähemmän ja vähemmän ruumiillisen luontomme kautta mitään, mikä todella auttaisi meitä eteenpäin henkisessä ja sosiaalisessa kehityksessämme. Juuri tästä syystä jumalallisen viisauden on täytynyt säätää nykyistä aikaamme koskien, että ihmisten täytyy alkaa kohoamaan tietoiseen yhteyteen henkisen maailman kanssa, Kristus-virikkeen edustamien ylösnousemusvoimien kanssa. Vain vahvistuvan yhteytemme kautta korkeampaan itseemme voimme tulla vastaanottamaan niitä hengen ilmentymisvoimia, joita välttämättä tarvitaan, jotta tietoisuutemme ja moraalinen kypsyytemme kasvaisi sellaisiin edellytyksiin, joilla kykenisimme ymmärtämään ja ratkaisemaan aikamme suuret ongelmat - ongelmat, joihin vanha ruumissidonnainen tietoisuutemme, aistisidonnainen rationaliteetti, ei enää kykene löytämään kestäviä ja hedelmällisiä ratkaisuja. Näin ollen nykyään vihkimys- eli valaistumistien kehitystehtävät, elämänoppitunnit ja testit, sisältyvät pääpainoisesti arkipäiväiseen sosiaaliseen elämäämme, jossa kohtaamme aidon Kristus-moraalin sitkeänä vastustajana ilmenevän karmamme, kuten pelkomme, itsekkyytemme, kaunamme, epäluulomme, turvattomuutemme, yhteistyöhaluttomuutemme, itsetunto-ongelmamme ja mitä moninaisimmat sosiaaliset vaikeutemme. Oleellista tässä on erityisesti se vaikeasti tiedostettavissa oleva tosiasia, että nämä kaikki ovat jotain, mitä ihminen kantaa alitajuisessa inhimillisessä itsessään sellaisina halu- ja emootiovoimina sekä niihin kytkeytyvinä vääristyneinä ajatusmuodosteinaan, jotka luovat - ihmisen itsepintaisen tiedostamattoman kiinnittymän kautta niihin - kaikki nämä vaikeudet, rajoitukset, konfliktit, kärsimykset ja ongelmat. Moraalisen edistymisen välttämättömyys - alemman itsensä voittaminen Ja juuri siksi Steiner korostaa, että vaikka
uuden eteerisen näkökyvyn on määrä tulla
heräämään nykyisessä ihmissielun evoluution
vaiheessa sen luonnolliseen kehitysprosessiin kuuluvana
välttämättömyytenä, sen ilmentyminen ja tietoinen
kokeminen edellyttää - ei vain todellista
tahtoa ymmärtää tämän tapahtuman luonne - vaan myös aitoa tahtoa kehittää
itseään moraalisesti. Ja tämä moraalinen kasvu vaatii
nykyajan ihmiseltä radikaalia vastuunottamista alemmasta
itsestään peräisin olevista ongelmistaan; tässä
itsetuntemuksen ja sen avulla saavutetun itsehallinnan merkitys on kaikkein
ensisijaisinta. Samalla on myös selkeästi
ymmärrettävä, että kasvaaksemme ratkaisemaan aikaamme
liittyvät ongelmamme käytännössä, tätä
todelliseen itsetuntemukseen ja itsehallintaan perustuvaa edistyneempää
moraalia ei saavuteta suuntautumalla elämään korostuneen
teoreettisesti. Esittäessään, että vaikka antroposofian
tehtävä onkin antaa ilmoitus toisesta tulemisesta, Steiner samalla
painottaa, ettei toisen tulemisen tunnistaminen ja kokeminen ole
missään oleellisessa mielessä riippuvaista oppineisuuden
määrästä: ”Me olemme tiellä, joka johtaa
luonnollisen selvänäköisyyden olotilaan. - - Ihmiskunnan on määrä
kehittää tämän uuden selvänäköisyyden
ensimmäiset ilmentymät ennen 2000-luvun alkua, ja muutamien
kohdalla jopa jo ennen 1950-lukua. Tämä selvännäköisyys
tulee ilmentymään ihmiskunnassa heti, kun ihmiset ovat osoittaneet
kykenevänsä ymmärtämään sitä. - - Sen jälkeen, kun olemme voittaneet alemman
itsetietoisuutemme ja tulleet tuntemaan oman minä-olemuksemme
[mikrokosmisen Minä-Olen -tietoisuutemme] vakaaksi keskiöksi
sisäisessä olemuksessamme, meidät opastetaan jälleen
katsomaan hengen maailmaan[2]. - - Niille, jotka ovat tehneet itsensä
[moraalisesti] sen arvoiseksi, tämä suuri tapahtuma - toinen Kristuksen tuleminen - tapahtuu ilman mitään tarvetta
kirjoihin ja dokumentteihin[3].” Lainauksessa hyvin oleellista on juuri tuo alemman itsetietoisuutensa, inhimillisen minä-kokemuksensa perustassa vaikuttavien sidosvoimien voittaminen. Eli ratkaisevaa on se, että ponnistelee kärsivällisesti kohdatakseen, tunteakseen, hallitakseen ja lopulta muuntaakseen minä-olemuksensa karmalliset sidokset ja riippuvuudet sen eri ilmentymisverhoissa (astraalisessa, eteerisessä ja fyysisessä ruumiissa) vaikuttaviin inhimillisiin energioihin (pyyteisiin, kaunaisuuteen, riippuvuuteen ja pelkoihin jne.). Ja vastaavassa määrin kuin tämä on saatu aikaan, on myös pieni kynnysvartija läpäisty ja muunnettu. Tällöin itsensä vapaammin ja riippumattomammin kokeva Minä Olen -tietoisuus asettuu yhä vakaammin sielunsa temppelin keskiöksi, sielunsa voimien hallitsijan asemaan tullen kosmisen Minä Olen -tietoisuuden, Jumalan tahdon, jopa luomissanan, mikrokosmiseksi ilmentäjäksi maan päällä. Mutta ensin alemman itsen eli pienen
kynnysvartijan olemuksen kätköstä vaikuttavat, orjuuttavat ja
ongelmia luovat psyykkiset energiat on kohdattava ja uudelleen
laadullistettava Kristus-virkkeen avulla. Muutoin nämä voimat ja
energiat vetävät minän pois ilmentymisverhojensa
keskiöstä, niiden hallitsijan asemasta, tehden minästä
niissä vaikuttavien alempien ajatus-, tunne- ja haluvoimien miltei
mekaanisen orjan, kuten esim. taipumuksiltaan pessimistin, mustasukkaisen tai
konfliktihakuisen. Riittävä edistyminen tässä on
välttämätöntä, jotta voi tulla moraalisesti
Kristus-tapahtuman palvelijan ja suoran tiedostamisen arvoiseksi. Suurena
kynnyksenvartijana Kristus ottaa tässä ajassa eteensä
päättäväisesti vapautta ja totuutta etsiviä
ihmisiä, jotka eivät ole kuitenkaan vielä voittaneet alempaan
kynnysvartijaansa kätkeytyvää karmaansa, inhimillistä
luontoaan, ja kysyy heiltä heidän halukkuuttaan toteuttaa hänen toimeksiantojaan ihmiskunnan - ja myös näin samalla itsensä - auttamiseksi. Uusien kykyjen tietoinen kultivoiminen Samalla ihmiselle usein paljastetaan se lahja, jonka avulla hän erityisesti voisi auttaa ja toimia. Esteenä tämän oivaltamiselle ja/tai hyödyntämiselle on kuitenkin hyvin usein lähinnä kolme asiaa: (1) ihmisen omaan alempaan minäkuvaan sisältyvät käsitykset siitä, mitä hän haluaisi olla, miten hän haluasi sen tehdä oman - usein jotain erikoisosaa tavoittelevan - minäkuvansa pohjalta, ja (2) hänen muutoksen pelkonsa, pakottava tarve pitäytyä vanhoissa ja tutuissa traditiossa ja tavoissa, ts. hänen elävän uskonsa ja luottamuksensa vähäisyys, ja (3) hänen kyvyttömyytensä tunnistaa ja hallita näitä voimia itsessään niin, että hän samalla kykenisi tietoisesti valittujen tekojensa kautta voittamaan ne, kumoamaan niiden otteen sielustaan. Ja on myös sanottava, etteivät edes inhimillisen järjenkäytön edistyneimmätkään muodot ole pääsääntöisesti kovinkaan vapaita kynnysvartija-alueelta nousevien pyyteellisten motivaatiovoimien talutusnarusta. Ja tällöin minän hengellisen edistyneisyyden vähäisyys näkyy juuri siinä, että se ei kykene luomaan tällä itsepäisellä omaan inhimilliseen järkeensä uskomisella muuta kuin konflikteja ja umpikujia. Mutta niille, jotka kuulevat tämän lempeän ja rakastavan äänen ja jotka ovat kylliksi rohkeita ja valmiita luopumaan edes jonkin verran kiinnittymästään siihen, että etsii vahvistusta oman minäkuvansa erinomaisuudelle tai vastakohtaisesti sen vähäpätöisyydelle, Kristus antaa vastalahjaksi kohdata loput karmastaan armontäyteisellä tavalla. Ja tästä syystä johtuen olisi ymmärrettävä, koska Kali Yuga on tullut päätöksen ja koska ihmissieluja henkisen maailman tiedostamiseen kohottava Kristuksen toisen tulemisen aika eteerisellä tasolla on alkanut, että … ”antroposofien pitäisi kulkea
tätä tietä tietoisesti … koska hengentieteen
pitäisi tuoda sen hedelmät maailmaan, niin että ihmissielut
kykenisivät liittymään Kristukseen[4]. Kristus on aina läsnä, mutta henkisen
maailman tasolla; me voimme tavoittaa hänet, jos me kykenemme kohoamaan
tähän maailmaan. Antroposofisen opetuksen pitäisi muuntua
sisällämme voimakkaaksi haluksi estää tätä
tapahtumaa kulkemasta ohi huomaamatta. Pikemminkin, siinä ajassa joka on
jäljellä, meidän pitäisi asteittain kasvattaa ihmiskuntaa
kultivoimaan näitä uusia kykyjä ja siten
uudelleen yhdistymään Kristuksen kanssa. Muutoin ihmiskunnan
täytyisi odottaa pitkän aikaa toista tilaisuutta. [5]” Tästä lainauksesta ei pitäisi jäädä epäselväksi miten tärkeää olisi kultivoida näitä uusia kykyjä, miten tärkeää olisi pyrkiä kehittämään näiden uusien kykyjen moraalisia edellytyksiä - mm. pyhän suhteen kautta kykyä kohota eteerisen maailman havaitsemiseen. Katastrofit seurauksena Kristuksen toisen tulemisen kieltämisestä Steiner esittää myös ankaria varoituksen sanoja siitä, mikäli näitä uusia eteerisen Kristuksen kokemiseen johtavia yliaistisen näkökyvyn siemeniä ei tahdota tunnistaa, kehittää eikä niiden puolesta puhuvia todistajia tahdota kuunnella: ”Muutamia ihmisiä ilmestyy, jotka
sanovat, että vaikuttaisi siltä, että he näkevät
ikään kuin toisen ihmishahmon [=eteerisen ruumiin] fyysisen ruumiin
lomassa. Ihmiskuntaa tulee kohtaamaan katastrofi - - mikäli tätä ymmärrystä
ei kehitetä, mikäli tämä uusi kyky tukahdutetaan
kuoliaaksi - - Ja mikäli niitä, jotka puhuvat
näistä kyvyistä, pidetään hulluina - -, ihmiskunta tulee rappeutumaan materialismin
suossa. [Tällöin] ihmiset eivät yksinkertaisesti onnistu
ymmärtämään näitä [evoluutiossa]
käänteentekeviä kykyjä. Riippuu ihmisistä
itsestään - - kulkevatko nämä tapahtumat ohi
huomaamatta.[6] - - Meidän aikakautemme kuluessa on suurempi
todennäköisyys kuin koskaan aikaisemmin, että ihmiset tulevat
olemaan kykenemättömiä ymmärtämään
tätä kaikkein tärkeintä ihmiskunnan tapahtumaa. Ihmiset
saattaisivat epäonnistua ymmärtää, että se tarjoaa
todellisen väläyksen henkimaailmaan, vaikkakin [aluksi] ainoastaan
varjonkaltaisen ja epämääräisen - - Ihmiset eivät saisi ohittaa tätä
tilaisuutta, joka heille on tarjottuna.[7] Jos nämä kyvyt eivät ilmaannu [jo
alustavasti] 1900-luvun puoleen väliin mennessä, se ei osoita,
ettei ihmisillä olisi sellaisia kykyjä, vaan sen, että
nämä kyvyt on tukahdutettu jo niiden nuppuasteella. Varmastikaan
mitään ei tule ilmaantumaan, mikäli nämä
[ihmiskunnan kehitykselle] välttämättömät kyvyt
tukahdutetaan kuoliaaksi - - mikäli materialistinen tietoisuus
pitää hengentiedettä hulluutena ja kieltää kaiken
tietoisuuden hengen maailmoista.[8]” Edellä esitetystä voimme ymmärtää,
mikä merkitys pyhän suhteen harjoittamisella on Kristuksen toisen
tulemisen tarkoituksen kannalta: se antaa erityisen ja tietoisesti tuetun mahdollisuuden nykyiseen kehitysvaiheeseemme luonnollisesti
liittyvälle eteeriselle näkökyvylle kehittyä. Ja
tämä mahdollistaa ihmissielulle, kuinka tahansa alustavastikin,
kokea todella Kristuksen toisen tulemisen todellisuutta. Mikäli ihmiset
kieltävät tämän, johtaa tämä - pohjimmiltaan ihmiskunnan moraalisen tietoisuuden
kehittymättömyyteen liittyvien seurausten vuoksi - ei vain materialismin pohjattomaan suohon, vaan
sen mukana monenlaisiin katastrofaalisiin seuraamuksiin, kuten vakavien
psyykkisten ongelmien, inhimillisten selkkausten kuten sotien, terrorismin ja
sosiaalis-taloudellisten ahdinkojen jyrkkään
lisääntymiseen sekä poikkeuksellisen ankariin ja tiheisiin
luonnonmullistuksiin, joiden alkuvaihetta olemme juuri omassa ajassamme
todistamassa (nämä kaikki Steiner on ennustanut v. 2000 paikkeilla
alkavaksi, mikäli moraalinen tietoisuutemme ei kohoa). Erityisesti antroposofien pitäisi
ymmärtää tähän liittyvien varoituksen sanojen
painoarvo, sillä ihmiskunnan kehitys on nyt sellaisessa vaiheessa,
että mitään todellista edistystä ei saada aikaan muutoin
kuin kasvamalla tietoiseen suhteeseen - ja yhteistyöhön - Kristus-impulssia palvelevan henkimaailman
kanssa. Ja vaikka yhteys korkeampaan itseen ei edellytä varsinaista
selvännäköisyyttä, on eteerisen havaintokyvyn
kehittyminen kuitenkin ihmiskunnan lainmukaisen ja terveen kehittymisen kannalta
aivan välttämätöntä. Ja juuri tämä on
eteerisen Kristuksen toisen tulemisen syvällinen tarkoitus sen ohella,
että hän auttaa ihmisiä muuntamaan ja sovittamaan juuri
edellä kuvatuissa ongelmissa ilmentyvän kärsimystä,
konflikteja ja yhteistyökyvyttömyyttä aiheuttavan karmansa,
joka muutoin ylläpitäisi - moraalista tietoisuutta alas vetävän
ahrimanisoituneen materialismin viekkaasti siihen kaikin tavoin pyrkien - erillisyyttä, sekasortoa,
välipitämättömyyttä ja kylmäsydämistä
itsekkyyttä yhteiskuntaelämän jokaisella alueella. Erillisyyden voittaminen ja uuden yhteisöllisyyden saavuttaminen On perin juurin ymmärrettävä, että Kristuksen toisen tulemisen tehtävä on valmistella ihmisiä kokemaan ykseytensä kehittyvän Kristuksen makrokosmisen eteerisen olemuksen rakkaudessa, johon oikealla tavalla puhdistuneella ja harmonisoidulla yksilöllisellä eteerisellä ruumiilla kyetään yhdistymään, ilman että juuri edeltäneen ja vielä osittain nykyisenkin maaevoluution vaiheen perustavaa tarkoitusta ja hedelmää - vapaata minätietoisuutta - menetetään. Kaikki nykyisessä ajassa riippuu pohjimmiltaan siitä, luoko yksilö näitä kehittyvän minätietoisuutensa eri ilmentymisverhoja (fyysistä, eteeristä ja astraalista) omaa sisäistä Kristus-itseään kuunnellen - eli luodaanko omaa sielun rakennetta korkeamman itsen vai alemman itsen ilmentymisvälineeksi, eli kumpaa itseä palvellaan. Toinen sitoo - henkisellä tielläkin! - aineen maailmaan ja sen loputtomiin uniin ja ongelmiin sekä niitä pahentavaan sielun rakenteen epäharmoniaan, kun taas toinen vapauttaa sidoksista tähän kaikkeen ja johtaa todelliseen maailmaan - ylösnousemuksen maailmaan, ja sille edellytyksenä olevaan suurenmoiseen sielun rakenteen täydellisyyteen. Ja juuri tämän todellisen maailman, henkisen maailman, eteerisen havaintokyvyn kehittyminen avaa, antaen siitä todellisen kokemuksen. Tässä on kysymys siitä, että sallii Kristuksen tulla parantamaan inhimillisen havaintokyvyn, joka ei näe totuutta elämästä ja sen syvästä ykseydestä, vaan vain inhimillis-maallisen maailman erillisyyden, katovaisuuden ja siten myös kaiken merkityksettömyyden. Tämä katoavaiseen luontoonsa ja siinä vaikuttavaan maailmalliseen identiteettiinsä samastuminen tulee johtamaan syvään toivottomuuden ja tarkoituksettomuuden tunteeseen yhä kasvavammassa joukossa sieluja; he eivät näe - edes ns. henkisellä tiellä - aineellisen maailman houkutusten ja harhautusten läpi ja siksi pääse yhteyteen sielunsa syvyyksiin hautautuneen henkisen elämäntehtävänsä kanssa. He eivät löydä tällöin yhteyttä korkeampaan itseensä, Kristukseen, kaiken uudestisyntymisen ja parantumisen lähteeseen. Näin ollen, vaikka Kristuksen on täytynytkin sallia lusiferisen vaikutuksen tehdä ihmisistä erillisiä ja itsenäisiä olentoja, jotta rakkaus voitaisiin antaa vapaana lahjana (ei olemuksen pakottavasta välttämättömyydestä tai muusta pakotuksesta käsin), ja samalla antaa ihmiskunnan liukua mitä sakeimpaan egoistiseen itsekkyyteen ja erillisyyteen (koska ihmissielut vajosivat ja kietoutuivat materiaan syvemmin kuin olisi ollut välttämätöntä), on hän nyt tullut auttamaan ja opastamaan minätietoisuuden ja sen kautta vapaan tahdon saavuttaneita ihmisiä takaisin alkuperäiseen ykseyteen, joka vallitsi ennen hengelliseen pimeyteen laskeutumista, ennen nk. syntiinlankeemusta: ”Kun ihmiset saavuttavat voiton alemmasta
itsestään, [epäitsekkäälle] rakkaudelle avautuminen
on mahdollista. Kristus toi impulssinsa, jotta ihmiset, jotka ovat
lisääntyvän egoismin kynsissä, kykenisivät tämän
avulla kukistamaan [egoismin aiheuttaman] pahan. Ajan mittaan
Kristus-impulssi, rakkauden impulssi, tulee voittamaan erillisyyden elementin
[Kristuksesta virtaavan moraalisen tulen avulla[9]], joka on hiipinyt maailmaan, ja ihmiset voivat
asteittain tulla osallistujiksi tähän rakkauden voimaan. Voimallisissa
Kristuksen sanoissa tunnemme, kuinka rakkaus vuodatetaan ihmisten
sydämiin: Missä kaksi tai kolme
kokoontuvat minun nimessäni, siellä minä olen heidän
keskellään. Kristuksen teot tuovat
jälleen yhteen ihmiset, jotka egoismi ja itsekkyys ajoivat erilleen.[10]” Perimmäiset visiot ja tarkoitukset Toisessa tulemisessaan Kristus tarvitsee ihmisiltä todellista ja luottamuksenarvoista kykyä yhteistyöhön - hän tarvitsee ihmisiä laajentaakseen eteeristä toimintamatriisiaan, maanpiirissä laajentuvan henkensä ”virtapiirejä”, tekojensa ja vaikutustensa laajentamiseksi niin maanpäällä kuin henkisessä maailmassa. Tämän eteerisen valomatriisin laajentaminen edellyttää, että ihmiset tahtovat sallia itsestään koulutettavan tahdossa kestävän ja luotettavan ilmentymiskohdan osaksi maan piiriin kehittyvää laajempaa Kristuksen toiminnan matriisia, osaksi Kristuksen kehittyvän eteerisen ruumiin korkeampien rakkauden ja viisauden voimien ilmentymisvoimaa, jotka tulevat - kun ihmiset sen kypsyvät hyväksymään ja kestämään - läpäisemään ja muuntamaan heidän eri olemuspuolensa ja lopulta myös koko maan aineellisen verhon - alkaen siitä, että ”- - inhimillinen rakkaus tulee henkistymään
lisääntyvästi. Rakkaudesta tulee yhä enemmän sielun
ja sitten hengen [=minän] luonto, ja tätä kautta - - etäisessä tulevaisuudessa - - ihmiset muuntavat koko maan ruumiin kypsäksi
uudelleen yhdistymään aurinkoon. Kristus, henkinen aurinko, on
antanut impulssinsa maan ja auringon uudelleen yhdistymiselle
etäisessä tulevaisuudessa.[11]” Ja juuri tähän ihmiskunnan perimmäiseen päämäärään viittaavat Kristuksen sanat: ”Maa ja taivas katoavat, mutta minun sanani pysyy”. Tämä tulee tapahtumaan asteittain, kun Kristuksesta virtaava kosminen rakkauden tuli läpäisee erottautumaan pyrkivän identiteetin perustaksi luodut alemmat psyykkiset energiamuodosteet ihmisten mikrokosmisissa olemuspuolissa ja polttaa niistä erillisyystietoisuuden, erilliseen kehotietoisuuteen sitovat alemmat halut ja negatiivisuuden pois. Ja tämän prosessin kestää vain rakkauden, Kristuksen, ymmärtämisessä ja ilmentämisessä asteittain yksilöitynyt uskollinen minä, joka tunnistaa kiitollisena ja vastaanottavaisena tässä rakkaudessa oman todellisen identiteettinsä eikä sen vuoksi vastusta ja pelkää sitä, vaan tahtoo yhdistyä siihen. Seuraavissa Kristuksen sanoissa: ”Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut”, ilmaistaan kaikki se, mitä välttämättä ja todella tarvitaan - että vain korkeamman asteisilla, Kristuksesta meihin virtaavilla rakkauden mysteerivoimilla voidaan alkemistisesti muuntaa ja polttaa pois kaikki, mikä ei enää palvele - ja siksi jarruttaa - lainmukaista kehitystä. Tämä koskee erityisesti noidankehän kaltaisesti toimivaa karman vaikutusta; vaikka kaikki omat ponnistelumme tarvitaankin, kuitenkin vain Kristuksesta virtaava armo, rakkautta täynnä olevan karman Herra armo, voi tulla meidät sen kahleesta vapauttamaan. Heräävän eteerisen havaintokyvyn ilmentymismuodot Koskien eteerisen Kristuksen toista tulemista Steiner on luennoissaan luonnehtinut sitä, millaisia uuden eteerisen selvännäön alustavat ilmentymismuodot ovat. Hän on selvästi kuvannut useassa yhteydessä sitä, miten ensin esiintyy muutamia ihmisiä, jotka tulevat havaitsemaan - vaikkakin aluksi hyvin epämääräisellä tavalla - eteerisen ruumiin toisen ihmisen fyysisen ruumiin lomassa: ”Ikään kuin heränneestä
sielun voimasta sellaiset ihmiset tulevat näkemään yliaistisen
olemuksen todellisuuden fyysisen ruumiin lomassa[12]. - - Tosiaan, ihmiset kaikkialla tulevat asteittain
alkamaan nähdä sen, mitä me kutsumme ihmisen eteeriseksi
ruumiiksi, vaikkakin [aluksi] ainoastaan
epämääräisenä hahmona[13].” Tämä luonnehdinta on hyvin tarkasti se, mistä aikaisemmin kirjoitin pyhän suhteen kokemuksiani kuvatessani. Tähän on lisättävä kuitenkin vielä vastaus sellaista tavanomaista psykologista kritiikkiä vastaan, että olisin alkanut vain näitä hengentieteen kohtia aikaisemmin lukemalla uskomaan niin paljon eteerisen ruumiin näkemiseen, että olisin sen luonut omaksi toivekuvakseni, että vain kuvittelisin sen, mitä toivon näkeväni. Ennen kuin vuoden 2002 tammikuussa koin ensimmäisen kerran selvästi ja tietoisesti jotain yliaistista toisen ihmisen lomassa, en ollut lukenut tai kuullut mitään, mitä olen tässä kirjoituksessa lainannut Steinerin luennoista koskien Kristuksen toista tulemista. Ja lisäksi hyvin monet ihmiset ovat kokeneet pyhässä suhteessa saman, mitä minä olen kokenut. Tässä yhteydessä, kuten yleisemminkin, kaikenlaista itsepetosta vastaan voi suojautua lähinnä vain sillä, että oppii lujalla tahdolla tarkkailemaan itseään ja tunnistaa milloin alemmasta, alitajuisesta itsestä - tietyn houkutuksen muodossa - nousee yllykkeitä liittää kokemaansa jotain, mitä siinä itsessään ei ole, mutta mitä tämä alempi itse omien inhimillisten intressiensä vuoksi toivoisi siinä olevan. Eteerisen Kristuksen havaitseminen Toinen yleinen eteerisen havaintokyvyn ilmentymismuoto, jota Steiner on luennoissaan kuvannut, on eteerisen Kristuksen ilmestyminen joko yksittäisille ihmisille tai ihmisryhmille. Tässä yhteydessä hän on usein viitannut Paavalin kokemukseen Damaskoksen tiellä, jossa ylösnoussut Kristus ilmestyi hänelle. Omaan pyhän suhteen harjoittamisen kokemuksiini liittyen voin sanoa tästä, että on todellakin ollut muutamia kertoja, jolloin siinä tilassa, jossa pyhää suhdetta on harjoitettu, on ilmentynyt pyhään suhteeseen osallistuvien ihmisten kehojen ulkopuolella oleva - tosin melko epämääräinen ja ehkä värinsä vaaleudelta jonkin verran ihmisen eteerisestä olemuksesta poikkeava - valo-olemus. Tämä sinänsä muodoltaan ihmisen eteeristä ruumista muistuttavan hahmon näkyvä läsnäolo ei yleensä ole kestänyt kauaa, vaan on joidenkin hetkien kuluttua hävinnyt. Ja on sanottava, ettei tästä havainnosta, ainakaan sen ilmentymisasteen perusteella, tulisi edes alustavasti ajatelleeksi, että olisi todella nähnyt eteerisen Kristuksen, ellei sitä koskien olisi olemassa hengentieteen etukäteen antamaa ilmoitusta. Paavalillakin, ennen Damaskoksen tien ilmeisen voimakkaasti ilmentynyttä kokemusta, oli alustava tieto ylösnousseesta - perustuen hänen tietoonsa muinaisesta heprealaisesta esoteerisesta viisaudesta, johon hän oli Steinerin mukaan perehtynyt ja mikä teki hänelle näin ollen mahdolliseksi tunnistaa Kristus. Eteerisen henkisen maailman havaitseminen sekä erilaisten kykyjen orastus Kolmas Steinerin viittaama eteerisen todellisuuden
ilmentymä, on yleisen eteerisen maailman havaitseminen ja siinä havaittavissa olevien
tulevien maanpäällä ilmenevien tapahtumien ennalta tunteminen: ”Tämä kyky tulee tekemään
ihmisille mahdolliseksi nähdä jotain ympärillään
olevasta eteerisestä maailmasta - -ihmiset tulevat myös kykeneväiseksi
havaitsemaan syvempiä tapahtumia eteerisessä maailmassa - - he tulevat näkemään tiettyjä
asioita eteerisinä kuvina ja tietävät, että muutamien
päivien sisällä jotakin erityistä tulee tapahtumaan[14].” Mitä tässä on ilmoitettuna, on todentunut jo varsin yleisenä ilmiönä niin pyhän suhteen harjoittamisen yhteydessä todettavana yleisemmän eteerisen maailman alkuasteisena kokemisena kuin tuona kykynä tulla sekä valve- että unitietietoisuuden aikana vastaanottamaan kuvia ja näkymiä siitä, mitä - lähinnä henkilökohtaisessa elämässä tai siihen läheisesti liittyen - tulee tapahtumaan. Tämä on ollut melko yleistä ja johdonmukaista jo jonkin aikaa. Tosin joskus kyllä käy niinkin, että se mistä ehkä vahvasti koki, että se tulee tapahtumaan lähiaikoina, ei sitten tullutkaan tapahtumaan - tai mahdollisesti sitä ei tullut tiedostaneeksi. Muitakin kykyjä ja uusia ominaisuuksia on ilmentynyt osana tuota nk. saturnustien kulkemista. Mm. se, mistä kirjoitin edellisessä kirjoituksessani saturnustielle ominaisena intuitiivisen yhteyden kehittämisenä korkeampaan itseen (Kristukseen ja hänen palvelijoihinsa), ilmentyy muuntuneina ja voimistuneina inhimillisen sielun alueen kykyinä, ensi kädeltä oman karmansa muuntamisen ja sovittamisen tehtävässä sekä asteittain lisääntyen sellaisissa tilanteissa, joissa niitä on määrä käyttää erilaisten korkeamman itsen tehtävänantojen suorittamiseen; tällöin kyvyt virtaavat tuohon hetkeen ”kuin tyhjästä”. Tietoinen yhteistyö henkisen maailman kanssa Liittyen erityisesti saturnustiehen, jolle on siis ominaista juuri korkeamman itsen innoittamien ja ohjaamien tekojen tekeminen, Kristuksen toisen tulemisen ajan tarkoitus on saada ihmiset myös tietoiseen yhteyteen niihin meille lähetettyihin suuriin auttajiin, jotka olivat Kristuksen tien valmistelijoita jo ennen Golgatan mysteeriä, ja jotka nyt toisen tulemisen yhteydessä ilmestyvät (niin ikään eteerisellä tasolla) suurina tahdon, rakkauden ja viisauden mestareina. Näitä ovat esikristillisen ajan profeetat ja patriarkat, Abraham, Mooses ja Salomon historiallisina keulahahmoina. Nyt on jo hyvässä alussa nk. uusi abrahamilainen aikakausi, joka alkoi hengentieteen mukaan osapuilleen arkkienkeli Mikaelin hallintokauden alun aikaan, noin v. 1879 - eli hieman ennen Kali Yugan päättymistä v. 1899. Muidenkin lähteiden kautta kuin hengentieteen sekä suorassa omassa kokemuksessani olen tullut todentamaan, että nämä suuret viisauden ja rakkauden mestarit todella ovat jo keskuudessamme, lähestymässä ja auttamassa meitä ihmisiä: ”Ne, jotka ovat hereillä ja eivät
nuku läpi ihmiskunnan lähitulevaisuuden suurimman tapahtuman,
tulevat asteittain yhdistymään niiden kanssa, jotka edelsivät
Kristus-tapahtumaa [Golgatan mysteeriä] patriarkkoina. Silloin tulee
uudelleen ilmentymään [eteeriseltä tasolta ihmisille] niiden
suuri joukko, joita kohden me tulemme kykenemään kohoamaan. - - Uuden Kristus-tapahtuman seurauksena - - suhde niiden välillä, jotka ovat ruumiillistuneena
fyysisellä tasolla ja jotka ovat henkimaailmassa, tulee
lisääntyvästi tietoiseksi. Yhteistyö fyysisellä
tasolla inkarnoituneiden ja henkiolentojen välillä tulee
mahdolliseksi. Meidän pitäisi ymmärtää näin
tämä visiomme profeettojen uudelleen ilmestymisestä ihmisille
maan päällä[15].” Tässä on viitattuna saturnustien suuriin oppimestareihin, jotka ovat jo ohjaamassa ihmiskuntaa osana
Kristuksen toista tulemista takaisin kohti henkimaailman kotiaan. Erityisen
paljon heitä tarvitaan siihen, että heidän viisautensa ja
kokemuksensa ja korkeampien kykyjensä avulla voimme tulla saavuttamaan
edellytykset muuntaa ja sovittaa karmamme, ne alemman itsemme psyykkiset ja
alempiasteisesti värähtelevät energiamuodosteet (negatiiviset
emootiot ja pyyteelliset halut), jotka sitovat tietoisuutemme aineellisen
ruumiimme luontoon ja sen rajoituksiin. Nämä suuret opettajat ja
Kristus-hengen eri aspektien armolliset mestarit tekevät meille
mahdolliseksi saada aikaan - hengen alkemian mysteerien avulla - sen ihmeen, mikä muutoin olisi
inhimilliselle kokemuksellemme mahdotonta: ylösnousemuksen! Mutta on sanottava, jos haluaa saada heihin suhteen, saada heidän apunsa, sitä on pyydettävä ja on samalla tahdottava riisuutua ennakkoluuloisuudestaan ja kaikenlaisesta oikeaoppisuuden ylpeydestään sekä kutsuttava heitä miltei lapsenkaltaisella luottamuksella. Ja pian huomaat, kuinka tulet saamaan osoituksia siitä, että voimalliset läsnäolot ovat kuulleet pyyntösi, ja he tulevat osallistumaan karmasi järjestelyyn ja sovittamiseen sekä luovat yhteistyössä kanssasi uudesti syntyvän kohtalosi ja siihen liittyvän henkisen koulutustien puitteet. Tahdon korostaa: jokainen, joka tahtoo päästä todella pitkälle kehityksessään, tarvitsee näiden Kristuksen valkohehkuisen hengen eri aspekteilla suuren mestaruuden saavuttaneiden apua, niiden, jotka ovat todella kulkeneet ylösnousemustien. - He ovat täällä siksi! Tässä eivät saisi ihmiselle niin tyypilliset ennakkoluulot, ylpeys ja pelot olla esteenä. Kasvien ja luonnon elementtien eteerisen olemuksen havaitseminen Edellä esitetyn valossa on ymmärrettävää myös se, että Kristuksen toiseen tulemiseen liittyy eteerisen havaintokyvyn laajeneminen koskemaan maan ja sen kasvien eteeristä olemusta - onhan Kristus nimenomaan tullut eteerisen maailman, kasvikunnan puhtaiden, lankeamattomien elämävoimien tasolle ihmisiä vastaan, kädet heitä kohden ojennettuna. Ja tähän liittyy kaksi hyvin tärkeää asiaa: (1) Ihmisten täytyisi kyetä elvyttämään suhteensa kasvikuntaan, yleisemmin puhuttuna luontoon, koska ahrimanisoitunut elämänmuoto on vierottanut ja kaikin tavoin pyrkii vierottamaan heidät siitä, sen parantavista ja uudistavista voimista, joiden apua ihmiset tarvitsevat eteerisessä ruumissaan saadakseen aikaan luonnollisesti heräävän eteerisen näkökyvyn. (2) Toisekseen, ihmisten täytyisi kasvaa todella minä-olemuksensa moraalisessa tahdossa kyetäkseen terveellä tavalla vastaanottamaan ja käyttämään hyväkseen kasvikunnan kasvuvoimia, joihin kätkeytyy heidän ajanmukaisen kehityksensä eräs salaisuus. Nimittäin tässä se, mitä hengentiede on tuonut esiin kasvien kasvuvoimien yhteydestä auringon korkeaan henkiseen sfääriin, liittyy siihen, että kasvikunnan kasvuvoimien kautta ihmisille on annettuna - lahjaksi - myös Kristuksen Minä-olemuksen korkeita henkisiä voimia. Näin ollen luontoon ja etenkin sen kasvikuntaan kätkeytyy väkevästi uudistavia ja parantavia henkisiä voimia, jotka luonnolle avoimissa ihmisissä tulevat virtaamaan heihin parantavina voimina ja muuntamaan osaltaan heidän eteerisessä ruumissaan sen, mikä estää heitä havaitsemasta yliaistisen Kristuksen - tai saavuttamasta eteeristä havaintokykyä ylipäätään: ”Meidän täytyy nyt oppia
näkemään Kristus ja tietää, että se mitä
me näemme, on todellista. -- Miten tämä tulee tapahtumaan? -- [Uusi] näkökyky tulee
syntymään ja näkemään maan eteeriset voimat
puhtaasti mineraalisten voimien sijasta. -- Vähitellen aletaan nähdä
tähän eteeriseen maailmaan, joka on luonteenomaista
kasvimaailmalle. -- He tulevat näkemään eteerisen
maan, josta kasvimaailma ilmentyy. -- Heti kun ihmiset kykenevät vastaanottamaan
kasvikunnan kasvuvoimia, heidät tullaan vapauttamaan niistä
voimista, jotka nyt estävät ihmisiä näkemästä
Kristusta. Hengentieteen pitäisi auttaa tässä, mutta se on
niin kauan mahdotonta kuin ihmiset uskovat, että kohoamisella
fyysisestä havainnosta eteeriseen ei ole mitään tekemistä
ihmisen sisäisen [moraalisen] olemuksen kanssa. Laboratoriossa ei ole
tärkeää, onko yksilön moraalisen luonne vahva tai heikko,
mutta näin ei ole, kun olemme tekemisissä eteeristen voimien
kanssa; tässä meidän moraalinen tilamme vaikuttaa tuloksiin.
Niinpä tämän päivän ihmisten on mahdoton
kehittää tätä uutta kykyä, elleivät he muutu
[moraalisesti].”[16] Tästä ei pitäisi jäädä epäselväksi, mikä merkitys luontosuhteensa vaalimisella on uuden Kristus-tietoisuuden saavuttamiselle. Tie Kristuksen kokemiseen eteerisessä maailmassa on lyhyin ja luontevin juuri luonnonkunnista vastaanottamiemme eteeristen voimien avulla. Juuri luonnossa voimme liittyä lankeamattomien elämänvoimien uudistavaan virtaukseen. Nämä elämänvoimat kykenevät läpäisemään eteerisen ruumiimme ja jäämään sen henkisiksi voimiksi ja siten kohottamaan tietoisuuttamme ruumissidonnaisuuden karmallisista kahleista. Tämän ihmiset kokevat yleensä virkistymisenä ja voimiensa palautumisena. Todellakin, elementtihenkien ilontäyteisellä avustuksella voimme absorboida näitä kasvikunnan viattomia uudestisyntymisen voimia, nataanisen sielun kaltaisia voimia, jotka eheyttävät eteeristä ruumiistamme ja vahvistavat sen moraalisia voimia auttaen näin luonnollisen selvännäköisyyden heräämistä. Mutta tämä edellyttää tietoista suhdetta luontoon, jossa antaudutaan tietyllä ihmetyksellä kokemaan ja tarkastelemaan sitä, mitä Kristuksen palveluksessa olevat luonnonkuntien mysteerivoimat tahtoisivat ihmiselle antaa. Se, mitä edellä olen esittänyt hengentieteeseen perustuen, on niin ikään saanut suoraa vahvistusta oman kokemukseni kautta. Monien vuosien ajan kiinnostukseni luonnon ilmiöiden seuraamiseen yhtäältä osana hengentieteellisesti inspiroitua vuoden kiertokulkuun eläytymistä ja toisaalta osana pyhän suhteen ja meditaation harjoittamista on johtanut siihen, että olen monesti muodostanut pyhän suhteen joko luonnon suuremman kokonaisuuden tai jonkin erityisemmän elementin, kuten kukan, kanssa. Maan eteerisen ruumiin alustava kokonaisvaltaisempi havainto on niin ikään tullut usein suoran kokemukseni piiriin. Mutta se, mitä viime kesänä koimme erään pyhän suhteen harjoittamisessa edistyneen ystäväni kanssa ollessamme koeluontoisesti pyhässä suhteessa kukkaseen (päivänkakkaraan), avasi kukan eteeristä olemusta vielä paljon ihmeellisemmän näkymän. Nimittäin kukan hedealueesta säteili lumoavan kirkasta valkoista valoa, johon oli jonkin verran sekoittunut sinihohtoista astraalista valoa. Molemmat tulimme tästä useita minuutteja kestävästä näkymästä yhtä aikaa tietoisiksi, perin hämmästyneinä. Ja lähinnä se, mitä hengentieteestä voimme oppia, auttaa meitä todella ymmärtämään mitä tuo lumoavan kaunis ja kirkas valo oli: ”Jos kykenisit näkemään
henkisellä silmällä nämä voimat --, ’kuulisit’ [kuinka] auringon
henkiset äänet [logoksen luomissanat] läpäisevät
kasvien kukat ja hedelmät vetäen ja kahliten itseensä
näitä ääniä -- kätkeytyen mysteerinkaltaisesti siemeniin,
ja kun siemenestä alkaa kasvaa uusi kasvi, tämä absorboitu ja
kahlittu ääni [luomissana] loihtii esiin [yhteistyössä
ympäröivän astraalisen valon ja elementaalivoimien kanssa]
kasvin fyysisen muodon. -- Sillä auringon äänet uudelleen
soivat kasvien fyysisissä muodoissa, soiden sieltä takaisin
avaruuteen sfäärien musiikkina.”[17] Ja melkoisella varmuudella tämä kokemamme valo on juuri tuota kasvien auringon henkisestä virtauksesta itseensä absorboimaa elämänhenkeä - eli Kristus-hengen luomissanan ilmennystä kasvikunnassa, puhtaita elämänhengen voimia, jotka ovat läsnä kasvikunnassa kasvuilmiöiden mysteerivoimina. Henkilökohtaisesti minulle selvisi, että tämä aurinkosfääristä peräisin oleva kasvien salattu kirkkaus on pohjimmiltaan sitä, mikä luonnossa parantaa ja elvyttää. Näin ollen onkin sanottava enemmän kuin Paavali: - ”ei vain Kristus minussa, vaan Kristus kaikkialla luomistuloksessa”. Tämä oli vahvistusta minulle siitä, kuinka Kristus on todella Golgatan mysteeristä asti yhdistynyt koko maan kanssa, ollen todella uusi Maan henki. Ja liittyessämme oikealla tavalla luontoon, liitymme silloin Kristukseen ja Kristuksen kautta koko maahan, sen moraalisiin uudistumisvoimiin. Ja vasta tämä luo perustan uudelle yhteisöllisyyden tunteelle, joka Kristus meissä on. Tämä uusi yhteisöllisyyden tunne, Jumalan rakkaus, jonka Kristus meille lahjoittaa, on ainoa lääke, joka kykenee parantamaan lusiferin ja ahrimanin viljelemän erillisyyden aiheuttaman sairauden, nk. Amfortasin haavan - sielun moraalisen kuoleman taudin. Mainitsemisen arvoista tässä yhteydessä on ehkä sekin, että luonnon parantavien ja elvyttävien voimien vaikutus on tullut myös epäsuorasti näkyviin ympäristöpsykologian ja sen lähitieteiden viime vuosina tekemästä runsaasta tutkimuksesta, joissa on pyritty selvittämään ihmisten viher- ja luontoalueiden käytön yhteyttä heidän psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiinsa ja terveyteensä. Tulokset eri puolilta maailmaa ovat olleen yllättävän johdonmukaisia antaessaan näyttöä sille, että asuinympäristön luonnon elementtien määrä ja laatu sekä luonnossa vietetty aika lisäävät ihmisten hyvinvointia. Mielenkiintoista on ollut myös joidenkin tutkimusten tulokset, joissa luonnon elementtien määrä ja laatu asuinympäristössä on myötävaikuttanut niin yhteisöllisyyden kuin turvallisuuden tunteidenkin lisääntymiseen. Näiden tulosten syvempi tulkinta tarvitsisi tosin hengentiedettä, jotta voisimme todella ymmärtää, mikä luonnossa elvyttää ja uudistaa - ja jopa luo edellytyksiä yhteisöllisyyden ja turvallisuuden tunteen palautumiselle. Tässä voi vain viitata yllä luonnehdittuun kasvikunnan mysteeriin ja Kristuksen läsnäoloon kasvikunnan eteeristen voimien maailmassa - Kristuksen, jonka vuodattamassa rakkaudessa kaikki parantumisen esteet, yhteisöllisyyttä vastustava erillisyys ja sitä ylläpitävä pelon tunne, voitetaan. Mikaelin kasvojen ilmestyminen pyhässä suhteessa Erityisesti näin mikaelisena aikana vuoden kiertokulussa, ts. syyskuun lopusta jouluun asti kestävänä ajanjaksona, eräs erityinen ilmiö on silloin tällöin muodostunut päättäväisen pyhän suhteen harjoittamisen aikana. Milloin pyhässä suhteessa on yritetty lujalla tahdolla säilyä täysin jakamattomana tarkkaavuutena ja näin läpäistä kynnysvartija-alueesta nousevaa - henkisen valon havaitsemisesta sitkeästi peittämään pyrkivää vastustavaa aktiviteettia - on toisen ihmisen kasvojen alueelle äkisti saattanut ilmestyä jotain, mitä parhaiten voisi kuvata ikään kuin ”auringon hymyileviksi kasvoiksi”. Nämä kasvot poikkeavat selvästi inhimillis-eteerisistä kasvoista. Pitkään olin hämmentynyt tämän eri ihmisten kanssa pyhässä suhteessa hyvin samanlaisena kokemani ilmiön kohdalla. Olin miltei taipuvainen jo ohittamaan sen ymmärryksen puutteesta johtuen, kunnes jälleen kerran näitä kasvoja edessäni ihmetellen mieleeni elävästi palautui, mitä Rudolf Steiner on esittänyt siitä, kuinka Kristuksen aurinkosfäärin voimallinen edustaja, arkkienkeli Mikael, tulee virtaamaan ihmisten avuksi, kun he ovat ensin yrittäneet omilla voimillaan kohdata kynnysvartija-alueessaan henkisen maailman valon peittämään pyrkivät ahrimaniset voimat. Juuri sillä hetkellä, kun kamppailu tietoisena tarkkaavuutena säilymisen puolesta on ollut kiivainta ja on alkanut jo syntymään kokemusta siitä, etten enää jaksa, etten pysty läpäisemään tuota mustaa energiamuodostetta, niin äkisti - aivan kuten hengentiede on kuvannut - jotain tunkeutuu tuon mustan energian läpi, tavallaan sen toiselta puolelta (eteerisen henkimaailman puolelta) ja auttaa murtautumaan sen läpi, ja juuri sillä hetkellä ilmestyvät nuo merkilliset ”auringon hymyilevät kasvot”. Mitenkään muuten en ole voinut tätä kokemusta ymmärtää. Vain se, että se on ollut melko tarkalleen sellainen, mitä hengentiede on Mikaelin tehtävästä ihmiskunnan hyväksi tässä suhteessa kuvannut, antaa tälle kokemukselle merkityksen. Tähän liittyy nyt myös se, että Mikael on tietyssä mielessä velkaa tämän apunsa ihmisille. On vain palautettava mieleen ilmestyskirjan kuvaama tapahtuma, jossa arkkienkeli Mikael joukkoineen (1800-luvulla) kukistaa lohikäärmeen, Ahrimanin, ja ajaa tämän joukkoineen alifyysiseen maan maailman tasoon, alueelle, josta ahrimanilla on pääsy tiettyyn rajaan asti ihmisten elämänruumiin voimiin, heidän karmallisten heikkouksiensa mukaisesti. Tämän ”taivaan sodan” ja Mikaelin voiton täytyi tapahtua siksi, että saatiin aikaan - lähitulevaisuutta silmällä pitäen, vaikkakin väliaikaisesti maan ihmisten koettelemukseksi - Kristuksen toisen tulemisen tarkoitukselle välttämättömät olosuhteet maata lähimpään eteeriseen henkimaailmaan. Ja tämä tarkoitus juuri on: Kristuksen ja hänen joukkojensa uudelleen ilmestyminen ihmisille, ihmisten ja koko maan ylösnousemusvoimien vahvistamiseksi, uudesti heräävän eteerisen selvännäköisyyden ja sen kautta henkimaailman avautumisen aikaansaamiseksi. Ja juuri tämän Ahriman, materialismin ja sekasorron herra, pyrkisi joukkoineen kaikin tavoin estämään, houkuttelemalla ihmisminän nukkumaan itsensä suhteen ja verhoutumaan sen sijaan ruumiin aisteihin rajoittuneisiin aineellisen tietoisuuden muotoihin ja niiden henkisen evoluution tarkoituksia jarruttaviin synkkiin uniin. Tällöin ahrimaniset voimat kykenisivät ylläpitämään tuon fyysisen ja eteerisen ruumiin välialueelle rakentuneen kynnysvartijaolemuksen sakeana pimeyden muurina, estäen näin eteerisen näkökyvyn luonnollisen avautumisen. Nämä kehitystä vastustavat olennot siis pyrkivät saamaan aikaan henkisen tahdon (ns. puhtaan minävoiman) heikkouden sekä vain materialistisesti, aivojen kautta, ymmärtävän tietoisuuden, joka ei kykenisi tahtonsa heikkouden ja materialisoituneen mielensä henkisen pimeyden vuoksi löytämään Kristusta, korkeampaa itseään, ja täten tälle ajalle tarkoitettuja ihmissielun ylösnousemiseen johtavia voimiaan ja kykyjään. Pyhässä suhteessa voi siis tulla kokemaan, kuinka Mikael virtaa ihmistietoisuuden avuksi, sen ponnisteluissa voittaa ahrimanisen karmansa tietoisuutta aineeseen kahlehtivat henkisen taantuneisuuden ja moraalisen kylmyyden voimat. Omien kokemusteni valossa voin yhtyä hengentieteen ilmoituksiin Kristuksen toisen tulemisen vallitsevuudesta ja sen tarkoituksista. Ja korostankin nyt, ettemme saisi jättää näiden uusien orastavien sielun kykyjen ilmentymistä vaille aidosti heräävää ja ihmettelevää huomiota, etenkään sellaisista syistä kuin ennakkoluulottomuuden, itseluottamuksen, kärsivällisyyden tai ajan puutteesta. Nämä kyvyt ilmentyvät osana Kristuksen toisen tulemisen ajan henkistä tietä, eritoten juuri saturnustietä, joka on juuri tämän luonnollisesti heräävän selvänäköisyyden armon lahjojen täyteinen tie, tie Kristukseen, ihmiskunnan korkeampaan Itseen. Ja oma kokemukseni vahvistaa selvästi myös sen, mitä hengentiede ilmoittaa: että nämä uudet sielun kyvyt voivat kehittyä vain, mikäli niitä tahdotaan ymmärtää ja kultivoida ja mikäli uusi moraalinen ihanne, Kristus-ihanne, läpäisee ihmissielun ja innoittaa heitä vapauttamaan itsensä pyyde- ja emootioluontonsa orjuudesta. On oltava Kristus-itsen arvoinen, totisesti enemmän kuin vain inhimillinen. Tällä tiellä muodolliselle opiskelulle ei anneta niin paljon painoa, vaan pyritään tietoisesti oppimaan oman karmansa voittamiseen liittyvät elämänsuunnitelmaan sisällytetyt oppitunnit, jotta voitaisiin päästä sellaiseen vapautumiseen ja oman luonteen moraaliseen jalostamiseen, mikä luo edellytykset näiden uusien kykyjen kehittymiselle. Karman - siis sen aikaisemmista elämistä perityn alemman inhimillisyyden, joka jälleen kerran peittää sisäisyydessämme korkeamman itsemme äänen - voittaminen tulee vaatimaan monia - sielun lujuutta ja uskollisuutta koulivia - testejä, jotka täytyy käytännön elämässä läpäistä. Ja on sanottava, että pelkkä kirjaviisaus ei anna edellytyksiä läpäistä näitä testejä; sen tiedän kokemuksesta. On uskallettava ottaa todella vastuu itsestään ja elämästään ja mennä pelkojaan ja rajoituksiaan päin, tekemällä juuri sen mitä pelon vuoksi ei uskaltaisi kohdata tai elää todeksi elämässään tai minkä tietty inhimillinen heikkous estäisi tapahtumasta. Totta, on usein aloitettava pienistä asioista ja haasteista, mutta päättäväisyys tässä ja tahto kuunnella korkeamman itsen piiristä virtavaa ohjausta vievät eteenpäin ja luovat uskon voimille perustaa. Me olemme todella täällä kohtaamassa sen, mikä estää meitä kasvamasta takaisin universumin täysimittaiseen kansalaisuuteen, rakastamiskykyiseen ja viisauden täyteiseen henkiseen aikuisuuteen - pelon ja heikkouksien tuolle puolen, Jumalan kuvaksi luodun luontomme täydellisyyteen. Kristus-tietoisuuttaan etsivän on myös ymmärrettävä oikein, ollakseen jatkuvasti avoin ja tietoisuudessaan uudistuva, mitä Steiner on ilmaisut siitä, kuinka henkinen tie ja sen vaatimukset muuttuvat ajasta toiseen: ”Jokaisessa maaevoluution ajassa meidän
täytyy ymmärtää uudella tavalla se, mikä on
[Kristus-impulssin mukaisesti] tarkoituksenmukaista kullekin ajalle.”[18] ”Kaikki on muutoksen alla, mutta kaikkein
merkittävin aikamme tapahtuma on syvä, perustava ihmissielun
kykyjen muuntuminen. Kali Yuga on tullut päätökseen ja
ihmissielut ovat alkamassa kehittää uusia kykyjä, koska se on
tarkasti ottaen tämän uuden aikakauden tarkoitus”[19]. On ymmärrettävä kuinka pyhän hengen tarvitsee kehittää jatkuvasti uusia keinoja ja edellytyksiä auttaakseen inhimillisen mielen luomien rajoitusten ja esteiden voittamisessa - auttaakseen ihmiskunnan tietoisuutta kehittymään siitä tilasta, mihin ihmiset sen ovat puutteellisesta ymmärryksestään ja inhimillisen luontonsa rajoituksista käsin kulloinkin saattaneet. Olisi osattava aina antaa tilaa, tietyn hiljentymisen ja sisäisen kuuntelemisen kautta, Viisaamman Äänelle itsessään, joka tietää, miten asiat olisi kulloinkin hyvä ymmärtää ja mitä todella nyt tarvittaisiin: ”Tapahtukoon, ei
minun, vaan sinun tahtosi”, onkin saturnustien kulkijan säännöllinen rukous ja mantra. Sillä kaikki inhimillinen kaavamaisuus ja siihen liittyvä omapäisyys johtavat umpikujaan niin yksilön omassa henkilökohtaisessa elämässä kuin valtioiden ja yhteisöjenkin välillä. Tarvitaan saturnustiellä kehittyvää joustavaa kykyä ottaa vastaan korkeamman itsen ohjaus ja innoitus tässä ja nyt, kykyä olla astia pyhän hengen uudistuville tarkoituksille ja viisaudelle. - Missä ikinä oletkin, mitä ikinä teetkin, minne ikinä menetkin, tee se Kristus-itsen ohjausta kuunnellen, jotta saavuttaisit sellaisen sielusi rakenteen täydellisyyden, että pystyisit ymmärtämään ja ratkaisemaan inhimillisen elämäsi ongelmat ja kykenisit ilmentämään Jumalan tahtoa palvelevaa viisautta ja rakkautta maapäällä. Matti Ylén |
Loppuviitteet: