|
|
|
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
Kriittisyys - hyveeksi naamioitunutta itsekkyyttä! Siellä missä ei koeta,
tunneta Totuutta, siellä "tarvitaan" kriittisyyttä - ja siellä missä on kriittisyyttä, siellä
ei koeta, tunneta Rakkautta. Totuudessa ja Rakkaudessa ei ole
kriittisyyttä, tarvetta kriittisyydelle -
Ykseydessä ei ole kriittisyyttä. Siellä
missä on kriittisyyttä siellä on erillisyyttä - ja
siellä missä on erillisyyttä siellä ei ole Rakkautta,
sillä Rakkaus on Ykseys ja Ykseys on Jumala. Erillisyys
on sekä syy kriittisyydelle että seuraus kriittisyydestä! Vain Jumalan
"ulkopuolella", eli inhimillisyyden unessa, on tarvetta
kriittisyyteen eli erillisyyteen.
Rakkaus On Rauhan tila, eli Täydellinen Tasapainon tila, eli
Täydellinen Tasa-arvon tila, eli Täydellinen Ykseyden tila.
Kriittisyys eli erillisyys on rauhattomuuden tila, eli tasapainottomuuden
tila, eli epätasa-arvon tila, eli erillisyyden tila eli Ykseyden
kieltämisen tila, eli Rakkauden kieltämisen tila. Ja tämä tarkoittaa,
että yrität tehdä itsestäsi erillisen korottamalla itsesi
toisten yläpuolelle tai ajattelemalla itsesi toisia
tärkeämmäksi, tai vastaavasti olet taas vaihteeksi tuominnut
itsesi, alkanut epäilemään itseäsi, mikä on vain
edellisen asiantilan peilikuva, sillä tuomitset aina vain itsesi,
sillä on vain Yksi Itse. Inhimillisyyttä eli
erillisyyttä kuvaava tila on jatkuvaa ja pakottavaa ylös-alas
-liikettä, pois Rauhan tilasta eli ihmisten myötäsyntyisen
tasa-arvon eli Ykseyden tilasta, johon Rauhan tila eli Tasapainon tila on
portti, siis portti Rakkauden tilaan, portti takaisin Jumalaan. Kaikki
tuomitseminen, kaikki kriittisyys ja arvostelun halu on salpa tuon portin
ovessa! Kriittisyys tilana tarkoittaa olla
etäinen, laskelmoiva, epäluuloinen ja epäluottavainen, jotka
ovat kaikki erillisyyden tilan määreitä. Ja tämän
kaiken takana on halu olla erikoistapaus, tarve kieltää kanssa
ihmisiltä se hyvä, jonka tahtoisit vain itsellesi. Kun olet kriittinen ja tyytymätön jotakuta kohtaan tai
milloin ikinä nämä tilat pyrkivät muodostumaan sinussa,
ne kertovat vain siitä, että taas kilpailet fantasiassasi veljiesi
ja sisartesi kanssa siitä kuka on tärkein ja spesiaalein,
kiitetyin ja tunnustetuin - perustuen johonkin, mikä on katoavaista,
sillä vain siihen samastuneella tietoisuudella on tarvetta kilpailla -
käyttäen myös henkisiä opetuksia miltei yksinomaan
tähän tarkoitukseen, spekuloiden ja väitellen niistä, sen
sijaan, että eläisi niiden peilaaman Totuuden. Sillä VAIN
elämällä Totuuden, eli pysymällä asteittain yhä
paremmin kaikissa mahdollisissa olosuhteissa siinä tilassa, Joka
Sinä Todella Olet Hänen luomanaan, tulet vapaaksi. Ja on syytä nähdä
myös, että on vain erillisyyden halun ovelaa itsepuolustusta
käyttää, (usein tietenkin täysin tiedostamattomasti)
menneisyyden kokemuksia syynä siihen, miksi 'minä'
nyt haluaa olla erillinen, nousta toisten
yläpuolelle, tai pyrkiä vetämään heitä alas
arvostelun ja tuomitsemisen (=hyökkäyksen) kautta, tunteakseen
itsestään "paremmin". Mutta
"vetämällä toisia alaspäin" 'minä'
vetää omissa illuusioissaan vain
itseään alaspäin, ja tuntee lopulta vain itse sen syyllisyyden
ja kivun, jota se hyökkäyksellään halusi toisten
tuntevan. Ja myös silloin
kun syytät (kuinka tahansa hienovaraisesti) jotain toista siitä,
että hän korottaa itsesi sinun yläpuolelle, ei suostu olemaan
"yksi" sinun kanssasi, tarkoittaa sitä, että vaadit
häntä jakamaan sinun kanssasi sinun identifikaatiosi johonkin,
mikä on katoavaista, tulemaan mukaan sinun spesiaaliuneesi, antamaan
sinulle siitä tunnustusta, kiitoksia ja/tai sympatiaa. Rakkaus Sinussa ei vaadi
mitään ja se On Yksi joka tapauksessa eikä se voi sen
tähden olla kriittinen, syyttävä, tuomitseva eikä
arvosteleva pienimmässäkään määrin. Rakkaudella ei ole mitään
identifikaatioita katoavaiseen eikä Se yritä
säädellä itseään tuntemaan itsensä paremmin
peläten jäävänsä jostain
"hyvästä" paitsi, sillä Se Itsessään On
kaikki Hyvä, sillä Rakkaus On Jumalasta - ei ole olemassa mitään muuta Rakkautta, On vain
Yksi Rakkaus, jossa kaikki On Yksi ja myötäsyntyisesti veljiä
ja sisaria keskenään. Mutta ihminen tahtoo tehdä
Jumalan Rakkaudesta (so. hänen omasta todellisesta Rakkaudestaan ja
Olemuksestaan) oman versionsa, mikä tarkoittaa itsensä erottamisen
Ykseydestä - sen
kautta, että samastuu johonkin, mitä voi saada kehon kautta, ja
kutsuu sitten tätä kehon kautta rakentunutta minäkuvaa ja
siihen liittyvää kiihtymystilana ilmenevää ja alati
vastakohdakseen muuttuvaa onnettomuutta "rakkaudeksi", mutta
mikä on vain halua omistaa ja tehdä sen kautta itsestään spesiaali, muita tärkempi.
Ilman tätä samastumista katoavaiseen sinulla ei voisi olla
rauhattomuuden tilaa ja kriittisyyttä, ne tulevat aina ja vain sen
kautta, sillä niissä et saa tyydyttävää kokemuksesta
itsestäsi ja olet siksi onneton. Ja tätä onnettomuutta
yrität sitten koko ajan kompensoida ja säädellä uskoen,
että menetät jonkin mahdollisuuden "hyvään",
kun joku toinen saa jossain jotain. Ja silloin olet
kriittinen häntä kohtaan ja haluat erottaa itsesi
hänestä, koska kuvittelet että hän saa jotain, joka on
sinulta pois -
tämä illuusio on itsekkyyden syy ja sen seuraus. Kriittisyys ja sitä
luonnehtiva erillisyys ja tarve erillisyyteen, ilmentää
tuomitsemisen ja arvostelemisen halua, mikä perustuu siihen, että
uskot että sinulta voidaan ottaa jotain todellista pois, jotain, jonka
ilman taistelua ja puolustusta menettäisit. Todellisuudessa menetät
koko ajan vain illuusion, mutta haluat valloittaa sen aina uudestaan takaisin
nousemalla fantasiassa ylemmyydentuntoiseen positioon, josta käsin
sitten alat puolustamaan itseäsi, vain pudotaksesi itse-epäilyyn ja
syyllisyyteen jälleen takaisin, jolloin alat tuomitsemaan itsesi
siitä että "nousit" toisten yläpuolelle, ja
että tuomitsit heidät, ja näin koet, että olet pudonnut
toisten "alapuolelle", kunnes taas, pian, alkaa uusi pyrkimys
nousta itsetärkeään rooli-positioon,
jossa kelvottomuuden illuusiota yritetään kompensoida paremmuuden
illuusiolla - ja joita
molempia kriittisyys, etäisyys ja arvostelunhalu leimaavat,
edellisessä "omaa selfiä"
kohtaan ja jälkimmäisessä "toisen selfiä"
kohtaan. Et koskaan saavuta Rauhaa ja
Rakkautta muuta kuin samastumalla niiden Lähteeseen sisälläsi,
joka on Jumala, ja siellä kaikki ovat Yksi, täydellisessä tasapainossa
eli Täydellisessä Tasa-arvossa, mikä on Rakkauden eli
Elämän myötäsyntyisesti ylläpitämä Suhde
kaikkeen siitä syntyneeseen Olevaiseen. Heti kun tämä suhde
rajoitetaan johonkin erityiseen, ei Kokonaisuuteen eli Jumalaan, se latistuu
inhimilliseksi suhteeksi, johon liittyy
väistämättömästi Rauhan tilan menettäminen, eli
erillisyystietoisuutta luonnehtiva ylös-alas
-liike, jolloin Jumalan Pojan Ykseystietoisuus on rajoittunut kokemaan
itsensä kehona, ja näkee kaikki toisetkin sen jälkeen vain
kehoina, joihin hänelle sitten muodostuu väistämättä
pitämisen vs. ei-pitämisen kaltainen epätodellinen ja
jatkuvasti muuttuva suhde, eli inhimillinen suhde. Ja tämä perustuu siihen,
että kehona itsensä ymmärtäminen tarkoittaa samaa kuin
kokea itsensä toisaalta erityiseksi, erikoiseksi ja toisaalta
haavoittuvaiseksi, sillä vain keho on haavoittuvainen. Ja mieli joka on
samastunut siihen, ja luulee sen (kehon) tiloja omikseen, identifioituen
niihin, liikkuu niiden mukana ylös ja alas ja tulee tästä
riippuvaiseksi sekä samalla sen hämmentämäksi. Inhimillinen maailma inhoaa
Ykseyttä - sen
tähden se rakastaa kriittisyyttä, "tarvitsee"
kriittisyyttä. Se joka haluaa olla kriittinen, haluaa erottaa;
erottautunut on näin menettänyt Rakkauden tilan eli Yhteyden
Jumalaan, mikä tarkoittaa samalla samaa kuin menettänyt Yhteyden
kanssaihmisiinsä - ja
hänen täytyy siksi olla onneton, sillä kaikki Onni tulee
Jumalasta, sillä Hän On Onni, Ilo ja Autuus, ja yhteyden kautta
Häneen ei voi nähdä kanssaihmisiään uhkaavina. Mutta inhimillinen ihminen on irti
Jumalasta ja siksi hän on aina myös irti Itsestään ja
kanssa ihmisistään. Ja hänen paradoksaalinen
lääkkeensä tähän tautiin on kriittisyys eli
eristämisen ja tuomitsemisen halu. Ja samalla tämä kriittisyys
on hänen kasvavan yksinäisyytensä syy ja seuraus - mutta sitä hän ei näe. Ja sitten hän
muuntuu yhä vihaisemmaksi ja turhautuneemmaksi, ja näkee oman
itsekkyytensä (=rakkaudettomuutensa) ja oman epätodellisuutensa
(=ennakkoluuloisuutensa) vainoavan häntä siinä mitä toiset
tekevät, sanovat tai ovat. Ja näin hän saa
"syyn" olla yhä kriittisempi, jopa yhä haastavampi ja
hyökkäävämpi, vaikka hän ehkä luulisikin
olevansa "suuri rauhan soturi", joka kriittisyytensä jalolla
miekalla lohkoo toisista epätotuudellisuuden kasvaimet pois - samalla kun ne kasvavat kasvamistaan hänessä,
hänen oman erillisyytensä tuottaman uhan, yksinäisyyden ja
aggressiivisesti vaativan turhauman muodossa. Ja näin hänen kriittisyytensä
on vain hänen oman kertyvän uhan ja aggression projektiota ja tiedostamatonta
pyrkimystä päästä siitä eroon ulkoistamalla
sen, mutta näin se vain takaa sen säilymisen. Ihmisessä täytyy olla
tila, jolloin hän ei ole se mitä hän Todella On, eli Rakkaus,
mikäli hän on kriittinen. Mutta olla looginen ja tosiasiallinen, ei
tarkoita olla kriittinen; olla totuudellinen tarkoittaa olla puolueeton,
epähenkilökohtainen. - Mutta
haluta olla kriittinen tarkoittaa olla vähintäänkin
puolueellinen, koska kriittinen on aina erillinen, erottautuva ja jotkin
rajat ympärilleen vetävä, jonkin henkilökohtaisen
position omaksuva. Totuudellinen … ei ole positiossa, kiinni missään positiossa; kriittisyys on kiinnittymistä positioon ja
erityisesti motivoitunut vastaposition ottamisesta; kriittinen ei ole vapaa;
totuudellinen on vapaa - vapaa mistä?
Vapaa henkilökohtaisuudesta ja
siihen liittyvästä haavoittuvuudesta, ja siksi myös vapaa
siihen liittyvästä uhan tunteesta, mikä keskeisesti luonnehtii
kriittisyyttä, eli puolueellista henkilökohtaisuutta, miten
taitavasti se ikinä itsensä naamioikin esim. erilaisten
asiantuntijoiden roolihahmojen taakse. Mutta sen tunnistaa aina sen pakottuneesta rajoittuneisuudesta johonkin kapeaan
näkökantaan, ja siihen sisältyvästä avoimuuden
puutteesta - ja
vielä selvemmin avoimuuden saavuttamisen haluttomuudesta.
Kriittisyyden kognitiiviset keinot ovat erillisyyden tuottamisen keinoja ja
niiden motivaatio on Rakkauden ja Ykseyden pelko. Maailma ei tarvitse
kriittisyyttä; maailma tarvitsee Rakkautta: ”tämän
käskyn minä teille annan: Rakastakaa toisianne.” Maailma ei
tarvitse myöskään kriittisyyttä Totuuden tähden,
sillä Totuus on jo Sinussa – Sinä Olet Se, Sinä Olet Totuus:
”Ihminen - Tunne
Itsesi” on kaikunut, ei vain läpi länsimaisen kulttuurin
historian, vaan kaikkien kulttuurien syvimmän viisauden keskeisimpänä
ohjenuorana. …
”Ihminen - Tunne
Itsesi” …. Aloita vaikka seuraavan erottelun
tarkastelusta:
Matti
Ylén |
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
|
