Miten kehitän käytännössä mieleni hallintaa? ”Kaikki mielen hallinta alkaa siitä, että pyrit olemaan tietoinen siitä, mitä mielessäsi tapahtuu.” Moni henkisestikin suuntautunut ihminen kysyy: ”Miksi mieltään täytyisi kyetä hallitsemaan ja onko se edes mahdollista?” Vastaus on kuitenkin ilmeinen sille, joka on yrittänyt vakavasti kasvattaa itseään ja voittaa itsessään olevia heikkouksia, kuten taipumustaan negatiivisuuteen, erilaisiin riippuvuuksiin, pelkoihin, murehtimiseen, sosiaalisen elämän ongelmiin tai vaikkapa sopeutuessaan perhe- ja työelämän asettamiin moninaisiin vaatimuksiin. Samoin, mielensä hallintaa joutuvat kehittämään usein nekin ihmiset, jotka eivät tietoisesti ole kiinnostuneita henkisestä kasvusta - esim. tavoitellessaan ulkoisessa elämässään suurta kärsivällisyyttä, itseluottamusta ja keskittymiskykyä vaativia päämääriä. Mielenhallinta käytännössä mahdollistuu vain sen kautta, että ihmisen itsetiedostukseen kykenevän osan - siis ensikädeltä huomiokykynä ilmenevän ’minän’ - kyky pitää itsensä paikallaan, vakaana lisääntyy. Tällöin vastaavasti ’minän’ kyky olla Nyt-hetkessä on lisääntynyt ja ’minä’ kykenee olemaan täten myös paljon rehellisempi, eli pitäytymään tilanteen tosiasioissa. Näin ’minä’ kykenee olemaan vapaampi alitajuisen mielensä piiristä nousevien suhtautumista muutoin manipuloivien menneisyyden kokemusten tuottamien mieltymysten ja vastenmielisyyksien orjuuttavasta vaikutuksesta. Ja tämä tarkoittaa silloin sitä, että tässä samalla kasvaa ja kehittyy ’minän’ kahden muunkin ominaisuuden - nimittäin ’minän’ tahdon ja erottelukykyisen älykkyyden - kapasiteetti. Ja lisääntynyt mielenhallinta tällöin tarkoittaa sitä, että tämän itsensä tiedostamaan ja itseään ohjamaan kykenevän älykkään ja tahtovan huomiokyvyn (eli ’minän’) edellytykset valikoida ja ohjailla mielensä piirissä ajatuksiaan ja tarvittaessa pidättäytyä niistä, on kasvanut. Samoin, tämän ’minän’ tehtävänä on kohdata mielensä piirissä (jossa ’minä’ siis vastuullisena huomiokynä asuu!) kaikki tämän mielen syvyysulottuvuudesta nousevat ja ruumiin tasolla koettavat tunnereaktiot sekä erilaiset halut ja viettijännitteet. Se, miten ne tulevat ilmenemään, sanoissa ja teoissa, siitä ’minän’ on otettava vastuu, tästä ’minä’ on - näiden persoonallisten ajatusten, halujen ja tunnereaktioiden luojana ja ilmentäjänä - vastuussa, ei kukaan muu, ei mikään muu! Toisaalta mielenhallinta johtaa lisääntyneeseen psykologiseen itsetuntemukseen ja tämä puolestaan mahdollistaa mielenhallinnan. Ja toisaalta mielenhallinta johtaa siihen, että ’minä’ kykenee luomaan – lisääntyneen vapautensa kautta – lisää tilaa, lisää rauhaa ja selkeyttä mielensä piiriin. Tämä puolestaan mahdollistaa sen, että ’minä’ voi luoda enemmän sitä, mitä ’minä’ todella tahtoisi, nyt kun sitä ei enää manipuloi ja orjuuta alitajuisen ruumissidonnaisen mielen alueen egoiset yllykkeet. Näin ’minä’ kykene luomaan mielensä piirissä enemmän todellista, enemmän sitä, mikä on kaunista, oikeaa ja hyvää ja mikä lisää harmoniaa myös minän suhteissa ympäristöönsä. Jotta ylläkuvatun merkityksen voi todella ymmärtää sen täytyisi tulla ihmiselle hyvin eläväksi ja konkreettiseksi todellisuudeksi. Eli ihmisen täytyisi todella kyetä ymmärtämään itsetuntemuksessaan - elävästi koko olemuksensa ymmärtämiseen suunnatulla rehellisellä ponnistelulla - mihin yllä kuvattu viittaa ja miten sitä voisi käytännössä käyttää. Muutoin se jää, kuten se helposti jää, vain sanoiksi ja abstraktioiksi, jotka eivät kykene motivoimaan ja ohjaamaan ihmistä käytännössä hänen pyrkimyksissään ymmärtää vaikeuksiaan ja välttämättömyyksiään oman mielensä hallitsemisessa ja kouluttamisessa. Ja on myös päivän selvää, että vain riittävän mielenhallinnan saavuttanut ’minä’ kykenee todella tuntemaan korkeamman Itsensä, ja ilmentämään sitä vakaasti ja vääristymättömästi vastaavassa määrin, koska alemman itsen valtaa mielen piirissä kyetään rajoittamaan ja hillitsemään. Seuraavassa annan konkreettisia ohjeita ylläsanotun toteuttamiseen käytännössä - eli kädestä-pitäen-ohjeita mielenhallintaan arkisissa tilanteissa: Kaikki mielen hallinta alkaa siitä, että pyrit olemaan tietoinen siitä, mitä mielessäsi tapahtuu. Vetäydy tietoisesti irti, ikään kuin ’taaksepäin’, samastumisestasi mielessäsi liikkuviin ajatuksiin ja mielikuviin sekä niihin liittyviin tunteisiin ja haluihin. Ja sitten vain katso mitä mielesi piirissä tapahtuu. Huomioi ja tiedosta, että olet miltei jatkuvasti sisäisesti painostettu katsomaan tarkoituksettomasti muistiisi ja pyörimään kehämäisesti tai sekavasti ajatuksissasi. Huomaa, miten kutsut muististasi jatkuvasti ajatuksia tietoisuuteesi ja sallit niiden poukkoilla tarkoituksettomasti ja ajautua näin yhdestä elinvoimaasi kuluttavasta mielialasta toiseen. Jatka vain tätä huomiointia päättäväisesti niin usein kuin muistat sitä tehdä ja opi pikku hiljaa huomaamaan, kuinka tällaisessa epävapauden tilassa tulet väistämättäkin onnettomaksi eli ajaudut mielialasta toiseen, joissa koet itsesi ja/tai toiset jollain tapaa huonosti, ja päädyt usein esim. murehtivaan, alakuloiseen ja väsyneeseen mielen ja ruumiin tilaan. Tutki sitä rohkeasti, mikä sinussa haluaa sinun ajattelevan tiedostamattomasti, ilman mitään tarkoitusta ja päämäärää. Seuraa oman mielesi ja sitä heijastavan kehosi reaktioita kaikissa mahdollisissa tilanteissa, jotta oppisit tuntemaan todella itsesi. Esim. huomioi itseäsi, kun olet kaupan kassalla, bussissa, pomosi tai kilpailijaksi kokemasi kollegan edessä, lukiessasi tai kuunnellessasi uutisia, törmätessäsi ex-mies- tai naisystävääsi, puhuessasi lapsillesi, puolisollesi, ollessasi tekemisissä vanhempiesi kanssa, rahan ja siihen liittyen vaikeuksien kanssa, kuullessasi tai nähdessäsi seksuaalisesti avointa materiaalia tai puhetta, kun kohtaat erirotuisia ja eri-ikäisiä ihmisiä, kun joudut tilanteessa yllättävästi puhumaan vieraalla kielellä jne. Havainnoi vain mahdollisimman neutraalisti itseäsi ja reaktioitasi kaikkeen mahdolliseen mitä koet ja kohtaat. Huomaa, kuinka mielesi lähteen käyntiin ja jäät kiinni tilanteisiin, usein aivan mitään merkitsemättömiinkin, tarpeella ajatella niitä, spekuloida niillä, olettaa niistä sitä tai tätä. Huomaa, kuinka kaikki tämä tuottaa sinussa tiettyjä mielialoja. Älä kuitenkaan tuomitse itseäsi mistään reaktioistasi äläkä myöskään puolustele niitä, vain havaitse, vain anna niiden olla ja opi näkemään, miten suuren määrän tarpeetonta, epämukavuutta aiheuttavaa sekä täysin perusteetonta ja epätotta mielesi ajattelee ja olettaa. Ja erityisesti opi asteittain huomioimaan, kuinka tämän saa aikaan sinussa elävä alitajuinen huoli, pelko ja/tai uhantunne, kuten myös tietyt toiveet, halut ja odotukset, joita kannat sisälläsi kaikkiin tilanteisiin minne ikinä menetkin, ja nämä ohjaavat havaintojasi ja tulkintojasi siitä mitä tilanteet sinulle ovat. Huomioi esimerkiksi sitä, miten saatat tuntea alitajuista pelkoa ja uhkaa, että sinusta puuttuu jotain, että et näytä tarpeeksi viehättävältä/ komealta, tai että jäät elämässäsi jostain merkittävästä paitsi, tai että tulet epäonnistumaan pyrkimyksissäsi, tai että kumppanisi ei rakasta sinua ja että hänellä on joku toinen, tai pelkäät olla ihmisten seurassa, koska epäilet etteivät he hyväksy ja arvosta sinua, tai ettet ollutkaan 'oikeassa' riidellessäsi kumppanisi kanssa edellisenä iltana, tai että olet kelvoton, kun et käy useammin tapaamassa vanhempiasi tai tee jotain mitä koet heidän sinulta odottavan, tai että pelkäät miten tulet reagoimaan tietyissä tilanteissa, tiettyihin ihmisiin ja asioihin, jne. loputtomasti 'syitä' kokea alitajuisesti huolta ja uhkaa. Eli huomioi, miten mielesi haluaisi sinun ajattelevan miltei jatkuvasti sellaista, mitä sinun ei tarvitsisi todella ajatella ollenkaan ja mikä tekee sinut stressaantuneeksi, väsyneeksi ja kireäksi. Opi sen sijaan olemaan tietoisesti läsnä tilanteelle ja sen tosiasioille; todella kuuntele ja katso ja pysy aisteissasi ja siinä mitä ne sinulle antavat – eli ole Nyt-hetkessä. Tässä hetkessä kuulet, kuinka linnut laulavat iloisesti, aistit kuinka aurinko lämmittää ihoasi, tunnet kuinka rentous ja hyvinvoinnin tunne kasvaa - kun todella olet tässä hetkessä, etkä kanna huolta ja ahdistusta ajatuksissasi jostain, mikä ei kuulu tähän hetkeen. Ja kun olet alkanut mielesi ja kehon tilojasi välistä yhteyttä huomioimalla yhä enemmän ja enemmän tuntemaan itseäsi (sen miten, mihin ja miksi reagoit) ja saavuttanut riittävästi tahtoa olla ehdollistuneesta mielestäsi riippumattomampana huomiokynä, voit alkaa varsinaisesti kouluttamaan tätä ehdollistunutta mieltäsi – mieltäsi, joka tarkoituksettomasti on orjuuttanut sinua ja ehkä aiheuttanut paljonkin vaikeuksia elämässäsi. Seuraavassa ohjeita: Älä anna enää mielesi (tapansa mukaisesti) muodostaa pitämisenä tai ei-pitämisenä / sympatiana tai antipatiana ilmeneviä piintyneitä tulkintojaan tilanteista. Älä salli mielesi näin koko ajan arvostella, tuomita ja luokitella asioita, tilanteita ja ihmisiä tällaisten persoonallisten vaikutelmien ja mieltymysten pohjalta. Älä siis anna mielesi olla niin epäoikeudenmukainen, niin epätotuudellinen ja ennakkoluuloinen. Vain pitäydy tästä - astumalla tietoisesti irti samastumisestasi näihin ajatuksiin, tarpeisiin ja tunteisiin; hymyile niille ja sano itsellesi hiljaisesti: ”nuo ovat silkkaa illuusiota – jos uskon niihin, ne orjuuttavat minua ja teettävät minulla epäviisaita tekoja ja saavat minut lopulta vaikeuksiin ja kärsimään”. Pidä myös silmällä itsessäsi kaikkia yllykkeitä alkaa puhumaan, ajattelemaan tai tekemään jotain muuta kuin sinun todella täytyisi tehdä ko. tilanteessa. Erityisesti huomioi sitä, miten tavanomaisesti muodostat ajatuksia ja olettamuksia toisista ihmisistä - älä usko niitä, älä anna niiden vietellä sinua mihinkään arvosteleviin johtopäätöksiin; vain anna ihmisten olla sitä, mitä he ovat, vain hyväksy heidät kuten he ovat. Jos hermostutut, kiihdyt, stressaannut tai tulet häiriintyneeksi, tiedosta, että annat mielesi karata joko kilpailemaan, todistamaan tai puolustamaan jollekin jotain tai sitten otat jotain henkilökohtaisesti ja annat toisten odotusten, sanomisten tai tekemisten vaikuttaa sinuun - ikään kuin niillä todella olisi valta. Ole päättäväinen siinä, ettet salli mielesi kehittää riippuvuutta siihen, mitä toiset ajattelevat sinusta. Ja mikäli tämä on vaikeaa, huomioi vain tätä taipumusta itsessäsi, miten se tapahtuu, miltä se tuntuu kehossa ja miten se ilmenee ajatuksissa; älä anna itsesi samastua mihinkään ajatuksiin, joissa teet oletuksia siitä, mitä toiset ajattelevat sinusta; pudota nämä ajatukset heti tietoisesti pois, päästä niistä irti. Samoin älä samastu mihinkään ajatuksiin, jotka aiheuttavat sinussa häiriötä, kipua tai epämukavuutta - ole sen sijaan vain tahdon ponnistuksen avulla hiljaa huomiokyvylläsi tässä kehon tasolla koettavassa häiriössä tai kivussa ja odota, että se menettää pakottavuutensa, kuten sen aina täytyy. Älä myöskään lankea houkutukseen syyttää häiriöstäsi ketään, itseäsikään; vain ole tässä häiriössä sisällä ja ympäröi se tietoisuudellasi, kestä se, hyväksy se, ja anna sen kuolla. Ellet menettele näin jonkun heikkoutesi suhteen, tulee se johtamaan siihen, että menetät itsesi hallinnan ja tämän reaktion perustassa oleva energia säilyy ja kertyy sinun psykofyysiseen järjestelmääsi, ilmeten väsymyksenä, psyykkisenä huonovointisuutena ja potentiaalisena uutena ongelmatilanteena. Ja tulet todennäköisesti joko syyttämään siitä toisia tai olosuhteita tai sitten itseäsi - tai heilahtelet edellisten välillä täysin hämmentyneenä ja uupuneena. Ja samalla alat myös pelkäämään ihmisiä tai tilanteita yhä enemmän - koska he/ne saavat sinussa sellaisen energian liikkumaan, jota yrität kätkeä itseesi, itseltäsi. Ja tämä johtaa tarpeeseen joutua vastaaviin tilanteisiin yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes opit, että et saa antaa tilanteelle sellaista valtaa sinuun, mitä sillä totuudessa ei ole. Vain sinä voit muuttua, kasvamalla olosuhteiden herraksi. Mutta tulet kärsimään yhä uudestaan ja uudestaan, jos annat vastuun itseltäsi pois ja annat näin tilanteiden tai toisten ihmisten vedellä sinua ikään kuin naruista. Mutta tämä 'naruistasi vetäminen' perustuu siihen, että menet itse tarjoamaan heille narunpäitä vedettäväksi, esim. yrittämällä miellyttää heitä tai alitajuisen uhan vuoksi olet kriittinen heitä kohtaan. Toiset eivät muutu siksi, että toivot sitä tai että sinä olet haavoittuvainen sille, mitä he ovat tai mitä he sinusta ajattelevat. Vain sinä voit muuttaa itsesi ja luopua vahvistamasta ja olemasta riippuvainen tästä emotionaalisesta energiasta, jolla sidoit itsesi toisiin ihmisiin - siihen miten odotat ja toivot heidän sinuun suhtautuvan. Ja jos häiriinnyt kaikesta huolimatta ihmisten kanssa tai erilaisissa tilanteissa (mikä on usein ymmärrettävää!) ja vaikeroit tuskassasi, ettet voi sille mitään, että tilanteet tai ihmiset saavat sinut pois tolaltasi, ettet enää kestä sitä, minun on kysyttävä: Miksi ihmeessä olet ko. tilanteessa? – Onko sinun ihan pakko? Mikset vain kävele pois? Onko sinun siis pakko olla siellä tai siinä olosuhteessa, missä kärsit? Kuka tai mikä sinut siihen pakottaa? Pakottaako joku sinut toisiaan siihen ase ohimollasi? – Ole rehellinen, älä pelkää, ei ole mitään menetettävää, paitsi tämä riippuvuus toisten ehdollisesta arvonannosta ja tämä pelko, usein muutoksen pelko. Älä siis anna itsesi olla riippuvainen kenenkään hyväksynnästä, joka perustuu siihen, että sinun täytyy vääntyä jollekin mutkalle, ja pelosta johtuen miellyttää jotain tai esittää jotain, mitä sinä et ole. Älä salli sitä enää itsellesi. Älä petä näin itseäsi – tai taas saat jälkeenpäin olla vihainen siitä, kuinka ihmiset ovat taas tehneet sinulle sitä tai tätä, tai että kuinka he ovat niin rasittavia. Mutta he ovat vain rasittavia, koska sinä annat heidän vedellä sinua naruista, naruista, jotka olet itse heille antanut. Harjoittele myös olemaan tyyni sosiaalisissa tilanteissa, jos sinulla ei ole mitään todellista puhuttavaa. Älä lankea höpöttämään hätäpäissäsi, ettei vain joku ajattelisi sinusta, että oletpa tuppisuu tai ylimielinen. Nämä ovat vain sinun omia ajatuksiasi perustuen torjutuksi tulemisen pelkoihin, sosiaalisiin pelkoihin. Näe ja ymmärrä itsesi sellaisissa tilanteissa, kun alat höpöttää pakonomaisesti tai totunnaisesti. Opi olemaan sisäisessä hiljaisuudessa, missä sinun ei tarvitse sanoa tai ajatella mitään, kuuntele ja koe sen sijaan - ja tee sitten rakentavia kysymyksiä. Huomioi samalla, miten vaikeaa (egoisen itsen vallan vuoksi) mielen on kuunnella ja tehdä kysymyksiä; se on niin kietoutunut itseensä ja tarpeeseensa saada huomiota. Vain havaitse tämä ja pidättäydy siitä ja sen tuomitsemisesta, niin itsessä kuin toisessa. Huomaa kuinka se, mikä on tilanteessa tarpeetonta, vähentää yhteyden ja jakamisen kokemusta ja lisää tiettyä levottomuutta. Eli harjoita kykyäsi olla tilanteessa sisäisesti - ja vasta sitten ulkoisesti – hiljaisempi, ja näin läsnäolevampi. Huomaa myös, kuinka ego-mieli kokee tämän usein jonkin menetyksenä: lähinnä huomion saamisen tai vakavasti otetuksi tulemisen menetyksenä. Tämä sisäinen hiljaisuus informoi sinua milloin on hyvä sanoa tai kysyä jotain. Mutta silloin sanot sen rauhan tilan selkeydestä – tosiaan puhu aina rauhallisesti ja ystävällisesti, etenkin silloin kun huomaat, että tilanne on jotenkin taipuvainen ajautumaan konfliktiin tai väärinymmärrykseen. Älä anna itsesi pahentaa sitä. Mikäli itse olet johdonmukainen ja rauhallinen, eivät voi muutkaan jatkaa - ainakaan pitkään - kiihtynyttä ja konfliktihakuista vuorovaikutusta. Mutta milloin toiset ovat kiihtyneitä tai ovat jotenkin tyytymättömiä tai ärtyneitä sinuun, katso tilanteessa ensin omaa sisäistä reaktiotasi, pistä huomiokykysi siihen, ja ota siitä täysi vastuu. Hallitse sisäinen reaktiosi tietoisesti, tietäen, että sen on sinun sisäinen reaktiosi, ja älä salli heidän reaktioidensa saada sinusta mitään otetta, onnistua manipuloimaan sinua reagoimaan heidän reaktioidensa luomaan energiaan. Pysy tyynenä ja odota – sano vasta jotain kun oikea hetki tulee – joka paljastuu sisäisestä hiljaisuudesta. Jos näin säilytät rauhasi, otat niiltä, jotka ovat kiihtyneitä ja ärtyneitä kaikki ulkoiset tekijät ja vihjeet pois, millä he voisivat muutoin sinuun viitaten oikeuttaa ja perustella kiihtyneisyyttään, mihin heillä on kova paine, mikäli ovat vihastuneet. Näin autat heitä tilanteessa, itsesi ohella, olemaan rehellisempiä ja vastuullisempia. Älä usko houkutukseen, että voit hyötyä tilanteessa jotenkin hyökkäämällä, puolustautumalla. Ja jos joku provosoi sinua jotenkin, esim. kaivelee jotain vanhaa asiaa esiin tai muistuttaa millainen olit menneisyydessä, älä suostu häiriintymään siitä, älä edes kuulekaan koko huomautusta, vaan pysy tässä ja nyt ja demonstroi, että olet vain tässä hetkessä ja uskollinen tämän tilanteen tarkoitukselle, et menneiden. Tällöin saat varmasti sisältä ne sanat ja ajatukset, joilla ohjaat vuorovaikutuksen siihen, mikä on nykyisen tilanteen tarkoitus, mistä siinä todella on kysymys, ja löydät rakentavalle vuorovaikutukselle edellytykset. Älä siis koskaan usko konfliktin voimaan tai tarkoituksellisuuteen; se ainoastaan lisää pimeitä nurkkia sinun mieleesi, joiden taakse sitten pääse kertymään yksi jos toinenkin negatiivinen ajatus ja yllyke odottamaan sitä, että tulee tilanne, jossa niiden padon paine pääsee purkautumaan. Katso vain sisäänpäin ja pidä huomiokykysi etenkin vatsan alueella heräävissä ja kuplivissa emotionaalissa reaktiossa, niiden synnyttämissä kehollisissa tuntemuksissa ja aistimuksissa. Odota ja anna niiden laantua - jos mahdollista - ennen kuin sanot tai teet mitään. Näin hallitset reaktioitasi ja mieltäsi ja pystyt säilyttämään yhteyden siihen syvempään osaan mieltäsi, jonka kautta kuulet korkeamman Itsen äänen ja annat sen auttaa itseäsi tilanteessa. Ja tätä apua kannattaa pyytää ennen vaikeita tilanteita, mikäli tietää sellaiseen joutuvansa, mutta myös keskellä vaikeaa tilannetta. Ja avun saat varmasti, mikäli vain luot sen kuulemiselle edellytykset ylläesitettyä itsensä hallitsemisen ohjeistusta soveltaen. Jos sinun täytyy sanoa tai tehdä tilanteessa jotain äkkinäisesti, tee se niin, että samalla säilytät voimakkaalla tietoisella päättäväisyydellä tuon emotionaalisen energian hallinnan vatsan / rintakehän / kurkun alueella, niin ettei se pääse nousemaan ylös aivoihin asti ja riivaamaan mieltäsi ja pakottamaan ajatuksesi ja sanasi tämän hyökkäävän tai muutoin epäkypsän ja dramaattisen emootion ehtoihin. Silloin et pystyisi kuulemaan, ottamaan vastaan korkeamman Itsesi antamia ajatuksia ja sanoja, mikä edellyttää mielen hallintaa ja riittävää rauhan tilaa. Ja syy tähän on oikeastaan siinä, että silloin et haluaisikaan niitä, koska tulit vietellyksi kuuntelemaan emootion asettamia ehtoja. Tällöin antaisit vetää itseäsi taas naruista, mikä samalla tarkoittaisi, että uskot voivasi voittaa ja/tai muuttaa toisen tällä vastareaktiolla, emotionaalisella hyökkäyksellä. Näin vain kuitenkin vahvistaisit vanhaa epävapauttasi, ehdollistunutta reaktiomalliasi ja projisoisit taas vastuun itsesi hallitsemisesta itsesi ulkopuolelle, mikä tulisi johtamaan vain siihen, että tarvitset lisää sellaisia tilanteita, jotka kärjistävät tämän – jotta näin oppisit ottamaan lopulta itsestäsi täyden vastuun ja lopettaisit tarpeettoman kärsimyksen elämässäsi. Ylläsanotun todeksi eläminen on henkisen kasvun tien vaativa mutta välttämätön tehtävä käytännössä. Mitään todellista ja merkityksellistä henkisyyttä ei voi olla, mikäli ihmiset jatkavat mekaanisia negatiivisia reaktioitaan, taistelemistaan ja pikkusieluisten ongelmien luomista, pyrkimystään ruokkia turhamaisuuttaan ja lapsellista itsekeskeisyyttään. Henkisen kasvun on johdettava siihen, että ihminen vapautuu tästä; muussa tapauksessa hänen henkisyytensä on tuota samaa kuin fariseusten aikanaan, siis tekopyhää, pinnallista ja valheellista. Matti Ylén	Takaisin