Miksi jumalallinen rauhan ja ilon tunteen täyteinen Henki ei täytä minun sieluani jo nyt? Aina silloin tällöin joku henkisellä tiellä oleva ihminen tekee minulle kovin ymmärrettävän kysymyksen - kysymyksen, jonka tiedän kohoavan useinkin monien henkistä vapautumistaan tavoittelevien yksilöiden sieluissa. Kysymys on seuraava. ”Miksi jumalallinen rauhan ja ilon tunteen täyteinen Henki ei täytä minun sieluani jo nyt, vaikka olen sitä jo vuosia toivonut ja rukoillut sekä tehnyt sen eteen paljon työtä?” Ihmisen olemuspuolten tarvitsee kehittyä Jumalan läsnäoloa varten Vastaukseni on seuraava: Voit olla varma, että mikäli olisit siihen valmis, se tapahtuisi varmasti ja viipymättä. Mutta mikäli näin tapahtuisi ennenaikaisesti, et koskaan saavuttaisi luomisesi tarkoitusta, kasvaisi luomaan ja toimimaan (alkaen jo täällä maanpäällä) yksilöityneenä Jumalan osana yhdessä korkeamman Itsesi kanssa. Mikäli jumalallinen henki virtaisi rajoittamattomasti sinuun nyt, se pyyhkäisisi suuren osan epätäydellisesti rakentunutta sieluasi pois ja siten menettäisit kykysi olla itsestäsi ja olemassaolostasi tietoinen olento. Tavallaan tietoisuutesi (=minä-olemuksesi tietoisuus itsestään) sammuisi ja lakkaisit, ilman tietoisuuttasi tukemaan annettua erityisapua, olemasta; vaipuisit eräänlaiseen uneen, mahdollisesti hyvin onnelliseen uneen, mutta tämä tilana ei ole kuitenkaan ihmiselle tarkoitettu päämäärä. Tämä itse asiassa oli ihmissielun alkuperäinen tila ennen kuin ihminen oli saanut kokemuksia vielä kehon kautta lainkaan, ihmisellä ei silloin ollut lainkaan tietoa siitä kuka hän on, että hän ylipäätään on olemassa. Tietoisen minän kokemus itsestään sammuu voimakkaamman tietoisuuden piirissä Tietoinen kokemus itsestään on mahdollista kohottaa korkeammalle, lopulta kehon ylittävälle tasolle, vain kehon kokemusten kautta kehittyvän sielun välityksellä. Tärkeää tässä on huomata, ettet kykenisi säilyttämään tietoisuuttasi kovinkaan paljon edistyneemmällä tietoisuuden kehitystasolla kuin itse olet. Mikäli huomattavasti kehittyneempi tietoisuus läpäisee saman tilan, jonka piirissä itsekin olet - laskematta myötätuntoisesti ja tarkoituksellisesti omaa värähtelytaajuuttaan - sinä yksinkertaisesti nukahdat sen läsnäolossa, et kerta kaikkiaan jaksa / kykene säilymään hereisenä sen hengen piirin energian tulisen intensiteetin ja sen suunnattomien näkökenttien sisällä. Tätä voisi vaikka verrata ensimmäisen koululuokan lapsiin, joiden on vaikea kyetä säilyttämään keskittymistasoaan jo kahta tai kolmea vuosiluokkaa edistyneempien piirissä. He muuntuvat uneliaiksi tai levottomiksi, mikä johtuu siitä, ettei heidän tietoisuutensa kykene liittymään ko. tilassa jaettuun tietoisuuteen. Samalla on tietysti havaittavissa kuinka heissä orastava ego-luonto alkaa kokea syntyneen erillisyyden tunteen vuoksi uhkaa, lähinnä alemmuuden tunteen uhkaa. Tämä puolestaan usein johtaa erilaiseen kiukutteluun, ytimeltään siksi, ettei tämä ego-luonto kykene saavuttamaan mielihyvää siitä, kuinka se tulee huomioiduksi tuossa tilassa jaettavien tietoisuutta ylläpitävien ajatus- ja asiasisältöjen kautta. Tällöin niin uneliaisuus kuin kiukuttelukin ovat tämän vähäisemmän tietoisuuden piirissä kehittyvän inhimillisen ego-luonnon puolustautumista sitä uhkaavaa - erillisyyden kokemukseen perustuvaa - alemmuuden tunnetta vastaan. Mitä eroa on oikeastaan sillä uneliaisuudella ja kiukuttelulla, mitä tapaa lähes yhtä paljon - tosin usein erilaisissa ”sivistyneissä” peitevaateissa - aikuisten ihmisten vastaavista tilanteista? Ei siinä olekaan mitään eroa! Mekanismi ja syyt ovat ihan samat: - kehittymättömämmät tietoisuudet joko nukahtavat ja/tai protestoivat - lähinnä siis egoisen itsen alitajuisen alemmuuden tunteen vuoksi - laajempia ja kehittyneimpiä tietoisuuksia kantavia ihmisiä vastaan. Jumalan hengen ennenaikainen tuleminen sieluun estäisi sen tarkoituksen toteutumisen Eli on ymmärrettävä, ettei jumalallisen Itsemme tietoisuutta voida vain yksinkertaisesti jakaa jokaiselle kuin varaston hyllyltä. Ihmissielun (ja samalla myös luonnollisesti ruumiillisen luonnon) rakenteen ja ominaisuuksien täytyy kypsyä ottamaan se vastaan asteittain. Muutoin tämä ohittaisi ihmisen koko ainutlaatuisen karman ja sitä oikaisemaan rakennetun elämän suunnitelman. Vain elämällä tämän suunnitelman todeksi ihminen kehittää asteittain tarvittavia ominaisuuksia sielussaan valmistuakseen vastaanottamaan yhä enemmän ja enemmän Jumalan ilon ja ykseyden henkeä sieluunsa. Ja tietysti ihmisen täytyy tietoisesti tahtoa kehittää itseään tähän suuntaan, ja vielä hyvin johdonmukaisesti ja kärsivällisesti. Hänen siis täytyy alkaa tahtoa ilmentää korkeampaa Itseänsä arkisessa elämässään hyvin päättäväisesti ja johdonmukaisesti - mutta samalla sellaisella tavalla, mikä sopii hänelle, ei matkimalla muita, vertailemalla itseään muihin. Tähän tarvitaan paljon uskoa, rohkeutta ja luottamusta, ennen kaikkea luottamuksen itseen, että todella kuuntelisi syvempää Itseään ja oppisi sen avulla tuntemaan alemman itsensä sellaisella tavalla, mikä mahdollistaa siitä asteittaisen vapautumisen. Ennenaikainen jumalallisen tietoisuuden virtaaminen ihmissieluun jättäisi tämän sielun kehittymättä. Tällöin tämän sielun piirissä toimiva minä-olemus ei voisi vapaan tahdon varassa, siis ilman mekaanista pakottamista, saavuttaa edellytyksiä jumalalliseen Itseensä yhdistymiseen. Silkka pakottaminenkaan ei riittäisi, sillä sielun olemuksen täytyy todella käydä läpi asteittainen puhdistuminen ja muuntuminen ja saavuttaa uusia ja korkeampia kykyjä, jotta jumalallinen henki voisi todella ilmetä vääristymättömässä muodossa ihmisessä. Ihmisen tie, totuus ja elämä Se, että ihminen kohtaa karmansa (=sielunsa taipumuksina ilmenevät vanhat pelkonsa, vihaisuutensa, illuusionsa jne.) nykyiseen maaelämäänsä Kristus-Itsensä edustajien kanssa laatimansa suunnitelman mukaisesti, on ihmiselle hänen ”tiensä, totuutensa ja elämänsä”, jonka avulla hän ”jättää isänsä ja äitinsä (=vapautuu sosialisaation tuottamasta aikaisemmasta tietoisuuden muodosta) kantaa ristinsä (=kohtaa ja voittaa karmansa eli puhdistuu itsekkyydestään ja illuusioitaan) ja tulee Kristus-Itsensä arvoiseksi.” Ja tämä usein tarkoittaa sitä, ettei voi tuoda ihmissuhteisiinsa todellista rauhaa ja harmoniaa (”en minä maailmaan rauhaa tullut tuomaan vaan miekan”), koska ”pojan on käännyttävä isäänsä vastaan ja tyttären äitiään vastaan ja miniän anoppiaan vastaan samalla, kun perhekunnasta tulee jäsentensä vihollisia”. Sillä näissä ihmissuhteissa on karman ja henkisen kehittymisen kannalta kysymys siitä, että jälkipolven olisi oltava uskollinen Kristus-Itsensä äänelle sisäisyydessään, jotta he voittaisivat vanhan alemman inhimillisen tietoisuutensa, mitä edellisen sukupuolen edustajat yleensä välittävät jälkeläisilleen, eivätkä usein kykene hyväksymään ja ymmärtämään ilman vaikeaa konfliktia jälkikasvunsa kohtalona olevaa toisenlaista, korkeampaa kutsumusta. Tätä juuri nämä Matteuksen evankeliumin kohdat tarkoittavat! Lasten ja vanhempien välisten suhteiden henkisestä merkityksestä Usein vanhemmatkin, jotka saavat lapsen ovat kutsuneet tiedostamattaan / muistamattaan elämäänsä juuri sellaisen sielun, mikä tulee tekemään sitä, minkä he ovat itse elämänsuunnitelmassaan - monista annetuista tilaisuuksista huolimatta - laiminlyöneet. Ja useimmiten sittenkään he eivät halua ymmärtää näiden sielujen tehtävää elämässään. Heidän omistuskeskeiset, kunnianhimoiset, pelkojen ja sosiaalisten riippuvuuksien, kaavojen ja roolien täyteiset egonsa eivät salli heidän - ilman vaikeaa ja pitkäaikaista konfliktia - ymmärtää, miksi näiden lasten on oltava aivan erilaisia kuin he, miksi heidän on tehtävä aivan erilaisia ratkaisuja ja elettävä aivan erilaista elämää kuin he. Esim. sitä vanhempien on erityisen vaikea käsittää, miksi näiden sielujen on täytynyt tulla heidän elämäänsä tekemään juuri se, mitä he tiedostamattomien ja torjuttujen pelkojensa ja riippuvuuksiensa vuoksi jättävät elämässään tekemättä / ymmärtämättä. Nämä sielut tavallaan näyttävät heille mallia siitä, miten pelot voitetaan ja miten sielua orjuuttamaan muodostuneet valheellisten epäjumalankuvat (=suuri määrä ihmisten erilaisia orjuuttavia sosiaalisia tapoja/ pakkoja / asenteita / arvoja/ ”oikeita” ja ”vääriä”) kumotaan ja hylätään, miten niistä vapaudutaan ja kasvetaan kohti Jumalan kuvaksi luotua ihmistä. Tietenkin myös on niin, että vanhemmilla on jokin erityinen (usein karmallista alkuperää oleva) tehtävä heille syntyneiden sielujen elämänsuunnitelmassa, heidän valmistamisessaan tämän suunnitelman myöhempien vaiheiden menestykselliseen toteutumiseen. Mutta tässäkin voi - ja usein traagisella tavalla - epäonnistua, mutta ytimeltään vain siksi, että heiltä puuttuu todellinen henkinen ja tietoisella ponnistelulla kehittyvä elämänymmärrys - eli ymmärrys juuri siitä, miksi he ovat täällä maanpäällä kokemassa näitä asioita, mikä tarkoitus tässä kaikessa todella on. Monet henkiset ihmiset eivät oikein käsitä tätä, uskalla käsittää tätä. Heillä on jatkuvia kriisejä ihmissuhdealueella, mikä johtuu osaltaan siitä, että heidän vain täytyy kaikista peloistaan ja itse-epäilyistään huolimatta elää todeksi oma elämänsuunnitelmansa, mikä on niin erilainen kuin monen muun ympärillä olevan ihmisen elämänsuunnitelma. Yhden virheistään he tekevät kuitenkin usein juuri siksi, etteivät tätä käsitä, eivätkä kykene ns. ”jättämään isäänsä ja äitiään ja seuraamaan Kristus-Itseään” eli ymmärrä päästää monista vanhoista lähi-ihmissuhteistaan emotionaalisella ja vanhentuneiden ja rajoittavien lojaliteettien tasolla irti - ja myöskään siitä, että yrittäisivät muuttaa heitä oman tiensä kaltaiseksi. Väärät lojaliteetit johtavat siihen, että he sallivat toisten liikaa vaikuttaa siihen, mitä he ajattelevat, tuntevat ja tekevät. Voi kuinka heitä orjuuttaakaan, kuinka onnettomaksi heidät usein tekeekään heidän tähän liittyvät alitajuiset huolensa - so. heidän pelkonsa, syyllisyytensä ja itse-epäilynsä. Ennenaikainen jumalallisen tietoisuuden virtaaminen ihmissieluun sellaisessa tilanteessa, jossa sielussa ja korkeamman Itsen piirissä olisi jo kohtalaisen paljon minätietoisuutta hereillä pitäviä (rakastavien ja totuuteen pyrkivien tekojen ja asenteiden kautta voitettuja ominaisuuksia), saattaisi ihmisminä kyetä olemaan saavuttamansa sielun valon avulla hereillä henkimaailman alemmilla tasolla. Mutta vastaavassa määrin kuin sieluun sisältyy epätäydellisyyttä mm., pelkoja, itse-epäilyä, anteeksiantamattomuutta, ylpeyttä / alemmuudentunteita, materiaalisen maailman väärin arvostamista, uppiniskaista vastaanhangoittelua elämänoppituntiensa edessä (eli ytimeltään taipumusta olla epärakastava, epärehellinen ja itsekeskeinen muodossa taikka toisessa), ei sielu kykene kokemaan Jumalan ilon ja rauhan henkeä ilman, ettei sen piirissä toimiva minä-olemus tulisi näkemään tässä Kristus-Itsen puhtaassa ja viattomassa kirkkaudessa, ettei se ole kyennyt vielä liittämään riittävästi oman kehittyvän sielunsa olemukseen tuota Jumalan hengen puhtautta - että jokin siinä vielä jopa kapinoi sitä vastaan! Epätäydellisyys saa sielun jakautumaan ja estää sitä kokemasta korkeampaa Itseäsi Huomaisit siis, että sinussa jokin vielä taistelee elämänsuunnitelmaasi vastaan. Tämä saa sinut jakautumaan sisäisesti siihen sielullisuuteen, jossa toisaalta tämä valo hallitsee ja toisaalta siihen - sanoisinko onnettomaan - sielusi puoleen, jota tämä valo ei ole vielä läpäissyt ja muuntanut itsensä kaltaiseksi. Huomaisit, että jotkin sielusi taipumukset ja ominaisuudet eivät ole kykeneväisiä liittämään sinua jakamattomasti Jumalan tahtoon ja suunnitelmaan elämässäsi, vaan ne taistelevat sitä vastaan, tehden sinusta tavalla taikka toisella rajallisen ja kärsivän ihmisen. Tietäisit tietyn järkytyksen ja pettymyksen vallassa, ettet ole saattanut loppuun Jumalan ja Itsesi elämällesi antamaa tarkoitusta ja samalla tuntisit, kuinka et voisi saattaa sitä loppuun tässä korkeammassa maailmassa, sillä siellä ei ole mitään, mitä voisit käyttää näiden epätäydellisten asenteidesi ja tarpeidesi tyydyttämiseen, joista et ole vielä ollut valmis luopumaan maallisen elämäsi oppituntien keskellä ja näin ne ovat jääneet osaksi sieluasi. Ennenaikaisen Jumalan hengen läsnäolon vaikutukset Huomaisit, ettet kykenisi kohoamaan tähän korkeamman asteisen jumalallisen Itsesi ykseystietoisuuden olemussfääriin, siitäkään riippumatta, että valon voittama sielun osa sitä kovasti sinussa haluaisi. Tämä johtuu siitä, että tämän valon hallinnassa olevan sielun osan vastapooli, duaalista erillisyystietoisuutta ylläpitävä pelkojen, negatiivisuuksien ja hillitsemättömien alempien impulssien vallassa oleva sielun osa, rajoittaisi sielusi värähtelytaajuuden ja täten sen herkkyyden ja mahdollisuuden aistia Itsensä korkeamman henkitodellisuuden läsnäolossa. Tietäisit, että päästäksesi tästä epätäydellisyyden tilasta tuohon Kristus-Itsesi ihmeelliseen kirkkauteen, sinun on palattava kehoon maanpäälle saamaan lisää tilaisuuksia voittaa nämä epätäydellisyydet. Oppisit ymmärtämään, että mikäli Jumalan ilon ja rauhan henki täyttäisi sinut ennen kuin olet kehittänyt yksilöllisen sielun olemuksesi sellaiseen täydellisyyden asteeseen, jossa minä-tietoisuutesi kykenisi omalla tahdollaan ylläpitämään vakaasti tietoisuuden sen jumalallisesta alkuperästä ja kehoon laskeutumisen tarkoituksesta, et koskaan pääsisi eroon taipumuksestasi luoda sieluusi virheellisiä tiloja ja siten astua yhä uudestaan ja uudestaan samoihin ongelmiin ja kriiseihin. Tämä henki ei voi poistaa näitä taipumuksia sinulta muuta kuin tietoisessa yhteistyössä kanssasi; mutta ilman tietoista yhteistyötä, ego-luontosi käyttäisi tämän hengen antamia mahdollisuuksia omiin tarpeisiinsa. Tietäisit, ettet pääsisi koskaan eroon taipumuksestasi väärin ymmärtää olemassaolosi tarkoitus ja alkaa käyttää väärin jumalankuvaksi luodun olennon perintöoikeuttasi, käytössäsi olevan luomissanan voimaasi. Et koskaan todella kokisi ja oivaltaisi kuka Sinä todella olet, mikäli jumalallinen henki ennenaikaisesti täyttäisi sinut. Tietäisit, ettet koskaan kykenisi saavuttamaan maanpäällisen elämäsi todellista tarkoitusta, saavuttaa universumimme henkiolentojen henkivirtapiireissä virtailevien Jumalan kolminaisuudesta peräisin olevien, hengen ominaisuuksien ja lakien hallintaa ja ilmentämistä, joista jotain aspektia olet tullut ilmentämään juuri tälle todellisuuden tasolle, sillä juuri sitä Ihminen tarkoittaa, sillä juuri siinä on ihmisen luomisen tarkoitus. Ts. tietäisit, että rajoituksesi ovat ajasta ja paikasta, että kiinnittymäsi ovat aikaan ja paikkaan, ja että vain ajassa ja paikassa, joiden laatu vastaa kiinnittymiesi laatua, voit voittaa ne. Jumala ja Hänen edustajansa Rakastavat sinua, tahtovat sinulle vain hyvää Jumala ja Hänen edustajansa, sinun Kristus-Itsesi edustajat (enkeli-hierarkioihin kuuluvat erilaiset ohjaavat olennot sekä nk. ylösnousseet mestarit), rakastavat sinua liian paljon antaakseen sen tapahtua, että ennenaikaisesti kytkisivät sinut tuohon asteittain kasvavaan valmistuneiden sielujen valoverkkoon, ylösnousseiden henkirealiteettien virtapiireihin. He eivät anna sinun menettää mahdollisuuttasi tulla siksi olennoksi, joksi sinut luotiin; he eivät anna sinun menettää sitä suurta tarkoitusta, mikä sille universumimme olentoluokalle, jota kutsutaan Ihmiseksi, annettiin. He sen sijaan odottavat – kirjaimellisesti taivaallisella kärsivällisyydellä - että TAHTOISIT alkaa tekemään yhteistyötä palauttaaksesi sielusi syvästä muistista sen tarkoituksen, mitä varten olet laskeutunut tänne kehoon, miksi olet kehossa, mikä tarkoitus elämänkulkusi taustalla on, mikä merkitys erilaisilla elämänvaiheillasi, tapahtumilla ja ihmisillä todella on elämässäsi. He tahtoisivat sinun kiinnostuvan vakavana kysymyksenä juuri tästä sen sijaan, että uhraisit elämäsi pelkkien ulkoisten asioiden katoavalle alttarille, ulkoisen kunnian himon tai arvostuksen etsimisen katoavuuteen. Jumalan hengen yhteyteen kehitytään askel askeleelta, uskaltamalla kulkea sitä tietä, mitä todella tulit tänne kulkemaan. – On siis uskallettava olla se ihminen, mitä todella tulit tänne ilmentämään. Tämä on juuri se tie, mikä valmistaa sielun Jumalan Rauhan ja Ilon henkeä varten, Matti Ylén	Takaisin