- Pyhän suhteen väärin ymmärtämisestä -

 

_______________________________________________

 

”Siksi ihmisten ei pidä luulla, että Kristuksen toisen tulemisen ajan opetus olisi sellaista, että heidän pitäisi astua pyhään suhteeseen vähän kaikkien kanssa, pyrkien syviin ja pitkiin katsekontakteihin ja pyrkiä halailemaan yliavoimesti kaikkia. Tämä ei missään tapauksessa ole Kristuksen toisen tulemisen ajan opetusta, eli ns. Suuren Valkoisen Veljeskunnan opetusta. On täysin perätöntä ja naivia luulla, että jumalainen Rakkaus toimisi ja vaatisi ihmisiä toimimaan tällä tavoin.”

_______________________________________________

 

Viimeisen puolentoista vuoden aikana tietooni on tullut muutamia tapauksia, joissa on väärinymmärretty ja väärinkäytetty se, mitä olen opettanut pyhästä suhteesta. En ole tarkoittanut pyhän suhteen harjoitusta missään mielessä ihmisten ihastumis-, seurustelu-, erotiikka-, vallankäyttö- tai edes terapiamuodoksi, jossa ihmisten inhimilliset tarpeet ja kaipuut saavat väylän etsiä tyydytystään. Pyhän suhteen harjoittaminen tällaisilla (usein melko tiedostamattomilla) motiiveilla on monissa tapauksissa enemmän vahingollista kuin hyödyllistä, eikä se johda siihen, mitä olen kuvannut sen tarkoituksesta kirjoituksessani Kristuksen toisen tulemisen ajan henkisen kasvun tie?

 

Pyhän suhteen harjoituksessa päämääränä on aivan toisenlainen tila, nimittäin sellainen, jossa pyhään suhteeseen osallistuvat pääsisivät eroon erillisestä itsetietoisuudestaan. Ja tämä tarkoittaa juuri kaikista tilanteeseen liittyvistä inhimillisistä haluista, tunteista ja ajatuksista eroon pääsemistä - ts. puhtaaseen olemisen tilaan virittäytymistä, jossa he yksinkertaisesti vain ovat sitä mitä he luonnollisina olentoina ovat - ilman tuota sosiaalisiin tilanteisiin tavanomaisesti liittyvää epäluuloista, uhantunteista ja/tai pyyteellistä itsetietoisuuttaan. Puhdas olemisen tila puolestaan avaa heidän kokemukselleen mahdollisuuden sellaisiin henkisiin kokemuksiin, joihin heillä ei ole pääsyä heidän erillisessä normaalissa tietoisuudessaan.

 

Ja kuten olen yllä viitatussa kirjoituksessani korostanut, pyhän suhteen harjoitus on nimenomaan Kristuksen toisen tulemisen ajan henkinen harjoitus, jonka avulla ihmiset voivat kohdata karmallisen luontonsa (lähinnä sosiaalisia) pelkoja ja rajoituksia ja harjoitella olemaan oma vapaa itsensä toisen ihmisen läheisyydessä. Ja tämä, kuten mikä tahansa henkinen harjoitus, vaatii oikeaa mielen asennoitumista - siis sellaista, jossa harjoituksen tarkoitus on ymmärretty oikein ja sitä siksi pyritään harjoittamaan riittävän kurinalaisesti, etenkään antamatta inhimillisen luontonsa muille tarpeille mitään mahdollisuutta sekoittua siihen.

 

Mutta mikäli ihmiset harjoittavat pyhää suhdetta (tai jotain sen omintakeista versiotaan) samalla kun he kantavatkin siihen mukaan alitajunnassaan muita inhimillisiä motiiveitaan, he alkavat projisoimaan näitä psyykkisiä energioitaan (emootioitaan, toiveitaan, tarpeitaan, oletuksiaan ja odotuksiaan) toisiinsa. Ja tästä vähintään seuraa aina se, että pyhä suhde ei syvene ja sen varsinainen tarkoitus - vapautua olemaan rauhan tilassa oleva oma vapaa itsensä joka havaitsee ulkoista havaintoa syvemmän todellisuuden kanssaihmisensä olemuksen lomassa - jää toteutumatta. Ja sen sijaan on vaarana, että ihmiset kiinnittyvät 2. ja 3. tsakransa tasolla näiden projisoimiensa psyykkisten energioiden yhteenkietoutumiin, sillä erityisesti halut ja toiveet kiihkeytensä mukaan ovat kuin liisteri-säikeitä, jotka saavat ihmiset alitajuisesti kiinnittymään toisiinsa.

 

Ja jos ajattelet, että tuo kiinnittymis-höpinä nyt on vain jotain outoa ja epämääräistä psykologista tulkintaa, niin yllätä seuraavan kerran itsesi, kun olet ahdistunut ihmisten seurassa, ja huomaa kuinka joko omat halusi, odotuksesi ja toiveesi joita kohdistat toisiin, tai vastaavasti toisen sinuun kohdistamat odotukset, halut ja toiveet, joihin et haluaisi vastata tai joista et haluaisi olla riippuvainen, saa sinut ahdistuneeksi tai olosi epämukavaksi. Ja tämä on juuri sitä mitä ihmisten välisissä inhimillisissä (ja myös nk. henkisissä) suhteissa koko ajan tapahtuu. Monelle voisi sanoakin: seuraavan kerran kun olet käymässä esim. vanhempiesi luona pistä juuri yllä kuvattu mieleesi, niin ymmärrät paremmin miksi sinulle tulee siellä vaivautunut olo tai miksi haluaisit päästä lähtemään sieltä taas niin pian pois.

 

Pyhän suhteen kannalta, kuten kaiken ihmisten välisen aktiviteetin ja yhdessä olon kannalta tämä kaikki on kerrassaan irvikuvamaista, sillä mitään pyhää suhdetta ei voi olla siellä missä on inhimillinen suhde. Siksi pyhää suhdetta ei pidä harjoittaa siinä tarkoituksessa, että sen kautta voisi lähestyä toista ihmistä inhimillisen rakastumisen, seksuaalisen tarpeen, toisen ajatuksiin vaikuttamisen, toisen muuttamisen, samanmielisten etsimisen tai edes yksinäisyyden tunteiden vuoksi. Tällaiset motiivit eivät vain estä pyhää suhdetta muodostumasta, vaan altistavat myös siihen osallistuvat ihmiset toinen toistensa epäpuhtaille psyykkisille energia-projektioille, joista heille jää heidän 2. ja 3. tsakransa piiriin rasittavia lisätaakkoja, joskus vaikeasti puhdistettavia ja hitaasti parantuvia psyykkisiä vaurioita.

 

Siksi ihmisten ei pidä luulla, että Kristuksen toisen tulemisen ajan opetus olisi sellaista, että heidän pitäisi astua pyhään suhteeseen vähän kaikkien kanssa, pyrkien syviin ja pitkiin katsekontakteihin ja pyrkiä halailemaan yliavoimesti kaikkia. Tämä ei missään tapauksessa ole Kristuksen toisen tulemisen ajan opetusta, eli ns. Suuren Valkoisen Veljeskunnan opetusta. On täysin perätöntä ja naivia luulla, että jumalainen Rakkaus toimisi ja vaatisi ihmisiä toimimaan tällä tavoin. Kaikki ihmisten välinen Rakkaus - ollakseen todella Rakkautta - voi virratta vain täydessä vapaudessa ilman pientäkään velvollisuuden, vaatimuksen, pelon tai syyllisyyden tunnetta.

 

Olen kuullut, että on henkisiä opettajia, jotka vaativat tai jopa syyllistävästi painostavat oppilaitaan halailemaan ja ”rakastamaan” kaikkia. Sanon tässä suoraan: Tämä ei ole minun opetustani, minä en opeta ihmisiä halailemaan ja pyrkimään rakastamaan kaikkia! Sillä tiedän, että ei heiltä vaadittu ”rakkaus” ole mitään todellista rakkautta; eikä juuri kukaan pysty todella Rakastamaan kuin korkeintaan niitä ihmisiä, jotka heille on osoitettu tätä tarkoitusta varten - usein ei edes heitäkään. Ja tällä tarkoitan lähinnä heidän puolisoitaan, lapsiaan sisariaan ja veljiään sekä läheisiä ystäviään.

 

Ja muistutan, ettei kenelläkään ole omaa Rakkautta, sillä kaikki todellinen Rakkaus, mitä ihmiset hyvästä tahdostaan antavat, virtaa heihin ensin Jumalasta ja sitten heidän kauttaan sinne (ja sillä tavalla) minne Jumalaisen Itsen viisaus näkee oikeaksi ja tarpeelliseksi. Ja todella tämä Rakkaus usein ilmenee sellaisessa muodossa, että inhimilliset vaikutelmat päätyvät tekemään siitä sellaisen johtopäätöksen, ettei se ole rakkautta ollenkaan. Tämä johtuu kuitenkin vain ihmisten rajallisesta ymmärryksestä, joka on taipuvainen näkemään asiat omien ennakko-odotusten mukaisella tavalla. Todellakin, Jumalan Rakkaus vaikuttaa usein ihmisten kannalta katsottuna ja koettuna kylmältä, ja tämä johtuu siitä, että siinä on myös Jumalallisen viisauden valottama tarkoitus mukana, tarkoitus joka pyrkii ohjaamaan ja kasvattamaan kehittyvää tietoisuutta voittamaan kiinnittymänsä alempaan rakkauden ja tietoisuuden muotoon ja niihin liittyviin kiinnittymiin.

 

Ja juuri kiinnittymien voittaminen tähän alempaan (ja siksi niin ongelmien täyteiseen) rakkauden ja tietoisuuden muotoon on koko henkisen kehityksen vaativin koetin kivi, joka usein orjuuttaa ja kiduttaa ihmissieluja äärimmäisyyteen asti - siis kaikki tähän alempaan rakkauden ja tietoisuuden muotoon liittyvät riippuvuudet, pelot, katkeruudet, konfliktit ja asenneongelmat.

 

Älköön kukaan kuitenkaan kuvitelko, että hän hyötyy siitä yhtään mitään, että hän yrittää ”rakastaa” enemmän kuin Jumala näkee kulloinkin mahdolliseksi ja turvalliseksi Rakastaa hänen kauttaan tätä maailmaa. Ja tämä tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että Jumalan edustajat, so. ihmisen henkiset ohjaajat, eivät vuodata enempää Rakkautta, viisautta ja inspiraatiota ihmisten kautta kuin he ovat kulloinkin kykeneväisiä saavuttamansa itsehallinnan ja viisauden ilmentämisedellytysten avulla turvallisesti ja vääristymättömästi välittämään tähän maailmaan - tai mikä kuuluu heidän karmalliseen elämän tehtäväänsä ja siihen liittyviin mahdollisuuksiinsa. Usein on myös niin, että tätä ei voida hyvänkään kanavan kautta vuodattaa siksi, koska ihmiset eivät halua ottaa sitä vastaan, torjuvat sen tai käyttävät sitä itsekkäällä tavalla hyväkseen.

 

Ihmissuhteiden (ja myös nk. henkisten ihmissuhteiden) kannalta korostankin sitä, että älä samastu mihinkään epärealistiseen ihanteeseen tai naiviin toimintatapaan. Ja sanalla realistinen korostan juuri sellaiseen tosiasiallisuuteen rajautumista sosiaalisessa olemisessa, mikä mahdollistaa ottaa huomioon kokemuksen kautta opitut inhimillisten ihmisten taipumukset, heidän käyttäytymis- ja asennoitumistaipumuksensa, heidän egoisen luontonsa kilpailun halun, sekä heidän tyydyttämättömien halujensa olemassaolon ennen kuin antaudut tai uskoudut luottavaisesti kenellekään. Toisin sanoen kaikessa Jumalallisen Rakkauden antamisessa on oltava mukana sellaiset sielun edellytykset, jotka on koulittu tuntemaan tämän maailman ihminen ja hallitsemaan tämä tämän maailman olosuhteet. Siksi muistutankin erityisesti henkisiä ihmisiä Nasaretilaisessa puhuneen Kristus-hengen sanoista:

 

”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette” (Matt. 7: 15-16)

 

Ja pyhää suhdetta harjoittaville sanon sen tarkoituksen kirkastamiseksi, niin ikään Nasaretilaisessa puhuneen Kristus-hengen sanoilla:

 

”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään” (Matt. 18: 20)

 

… ja tämä juuri on se pyhän suhteen päämäärä ja tarkoitus jota varten pyhän suhteen harjoituksen kuvasin - eli mahdollistamaan korkeamman Itsen läsnäolon laskeutua tekemään kahdesta näennäisesti erillisestä yksi tämän korkeamman Itsen tietoisuudessa. Mutta tätä ei tule tapahtumaan mikäli ihmiset harjoittavat pyhän suhteen meditaatiota jossain muussa nimessä kuin Kristus-Itsen, eli inhimillisten tarpeidensa ja tarkoitustensa vuoksi.

 

 

Matti Ylén

 

Takaisin