Kaikki epätodellinen katoaa Rakkaudessa – Haluatko siksi saada Rakkaudesta lomaa? Ihmismielen suurimpia paradokseja on se, että se haluaisi saada säännöllisesti Rakkaudesta lomaa, päästä ”vapaaksi” siitä, että olisi Rakastava ja tulisi Rakastetuksi. Ihminen kokee, että sen täytyy vetäytyä säännöllisesti yhteydestä kanssaihmiseen, myös puolisosta, pitäen hyvin yleisesti puolisoakin tietyn etäisyyden päässä. Miksi näin? Inhimillinen mieli kokee, että se menettää itsensä Rakkaudessa (ja se on totta!); siksi se ei kestä Rakkauden rauhaa, harmoniaa ja kauneutta, ts. Rakkauden Voimaa. Tästä johtuen sen pitää joko juosta Rakkauden pelon vallassa ihmissuhteesta karkuun tai pitää se tietyllä (ääneen sanomattoman sosiaalisen sopimuksen mukaisella) erillisyyden, etäisyyden ylläpitämisen tasolla. Rakkaus kun tarkoittaa inhimilliselle ihmismielelle uhrausta, uhrautumista – minkä uhrausta? Pitkään ja hartaudella vaalitun ”minä olen erikoinen” sekä ”oikeutetun katkeruuden ja epäluottamuksen” tunteen uhraamisena! Tämän kaiken, mitä se nyt sitten kulloinkin ilmenemismuodoiltaan on, Rakkaus tahtoisi tulla parantamaan ja korvaamaan Totuudella. Totuudella mistä? – vapauttavalla Totuudella ihmisestä Itsestään. Rakkauden tehtävä on aina tulla muuntamaan se, mikä ei ole Rakkaudesta takaisin Rakkaudeksi. Ja se mikä ei ole Rakkaudesta on luotu ihmismielessä pelon motivoimana psyykkisenä luomuksena, jolla pyritään oikeuttamaan ja perustelemaan erillisyys. Syy tähän erillisyyden ylläpitämiseen siis ytimeltään on Rakkauden pelko. Ja tämä tarkoittaa samaa kuin Jumalan pelko, sillä Jumala on Rakkaus, kaikki Rakkaus tulee Jumalasta – Ihminen voi vain ottaa Sen vastaan, antamalla sen virrata itsensä kautta – ihmisellä ei ole omaa todellista Rakkautta, vain ehdollinen ja lähinnä itsekkäisiin (ja siksi katoaviin) tarkoituksiin muovattu versio Siitä! Mutta tätä inhimillinen mieli pelkää, ja pyrkii eristämään itsensä Siitä rakentamalla ja ylläpitämällä epätodellista kehosamastumisen kautta muovattua minäkuvaa. Ja tähän Rakkaudelta suojaksi rakennettuun minäkuvaan ”turvautumalla” ja sen ”kehittämiseen” ja ylläpitämiseen pyhittäytymisellä, hän onnistuu ”perustelemaan” tarpeensa erillisyyteen ja etäisyyden pitämiseen. Ja milloin ikinä Rakkaus tulee lähellekään, esim. spontaanina ystävällisyytenä ja avoimuutena tai fyysisen kosketuksen kautta, ihmisen täytyy astua askel taaksepäin pelästyneenä, kokien vaaran lähestyvän häntä. Minkä vaaran? Tämän Rakkauden pelosta erillisyyteen turvautuvan epätodellisen itsen menetyksenä! Tämän pelon ja epäluottamuksen vuoksi loputtomia ongelmia ja tyytymättömyyttä aiheuttavan minäkuvan Rakkaus korvaisi Itsellään, Rakkauden todellisuudella, jossa yhteys puolisoon ja kanssaluotuihin olisi kaunis, viaton ja harmoninen. Nyt joku varmaan haluaisi sanoa: ”mutta eikö olekin niin, että ihan oikeasti joku voisi tulla (jopa oma puoliso tai vanhemmat) ja olisikin niin sanotusti ’susi lampaan vaatteissa’ ja tahtoisi vain näennäisesti hyvää, mutta oikeasti pyrkisi jotenkin vahingoittamaan tai hyväksi käyttämään”. Totta, ihmisen on usein käytävä läpi elämässään monenlaisia tilanteita ja elämänvaiheita, joissa toinen ihminen ei ole Rakastava. Mutta kysymys kuuluu: ”miksi olet tilanteessa?” – Ja vastaan puolestasi: ”tarvitset siihen liittyviä oppitunteja luonteesi ja ymmärryksesi kasvattamiseksi” – pohjimmiltaan niissä on aina kyse siitä, että sinä itse kasvaisit rehellisemmäksi ja Rakastavammaksi, joko itseäsi tai toista kohtaan tai – kuten usein – sekä että. Usein karmasi liittyy tähän, kohtaat tilanteessa jotain, mitä olet kerran tehnyt itsestäsi ja saat nyt tilaisuuden oppia pois sen jäänteistä luonteessasi – ja pääset siitä eroon antamalla toisille anteeksi, päästämällä kokemuksen synnyttämästä vihaisuudesta ja katkeruudesta irti. Kokemuksen valottamana voit näin tulla itse entistä rehellisemmäksi ja Rakastavammaksi. Mutta mikäli et ymmärrä tilanteita näin ja käytät niitä perusteena rakentaa katkeruuden ja epäluuloisuuden sävyttämää minäkuvaa, tulet kieltämään Rakkauden ja pelkäät ottaa sitä vastaan. Ja tämä tulee itse asiassa luomaan sinulle uusia samanlaisia tilanteita ja kokemuksia, kunnes luovut itsessäsi siitä energiasta, joka luo niistä havaintoja ja joka odottaa alitajuisesti näin tapahtuvankin. Tällöin sinulla tulee olemaan pelon tunne, aina milloin Rakkaus todella lähestyy sinua, auttaakseen sinua ja/tai virratakseen sinun kauttasi toisen ihmisen avuksi ja tueksi, ja koet että sinun täytyy suojautua Siltä, pitäytyä Siitä riittävän etäällä. Ja kuitenkin koska näännyt - kuin kukka ilman vettä - ilman Rakkautta, yrität lähestyä sitä turvajärjestelyiden ja etäisyyden päästä, ollen valmiina puolustautumaan ja hyökkäämään, milloin ”tarpeellista”, ja ottaen Siitä aina lomaa kun et enää kestä sitä, että Se ottaisi sinulta pois tuon pelon, epäluulon ja uhan tunteen, ja antaisi sinulle Rauhan. Älä pelkää Rakkautta; sen sijaan tiedosta, että vain Rakkauden pelko johtaa kokemukseen vaarasta - menettää tämä uhkaa tunteva ja siksi erillinen ja epätodellinen itsesi, Matti Ylén	Takaisin