Sodan syistä Miksi ihmiset jatkavat sotimista, ryhtyvät tuohon nykyihmisen kehitysvaiheen kannalta aivan taantuneen toimintamallin ilmentämiseen yhä uudestaan ja uudestaan, jatkaen läpi vuosikymmenien, vuosisatojen ja vuosituhansien loputtomasti tätä hulluuttaan? – Sodan taustalla vaikuttaa kaksi, hyvin perustavaa illuusiota, jotka nykyisen aikakautemme henkisten kehitystehtävien kannalta ilmentävät lähinnä vain karkeaa ajallemme tarkoitettujen henkisten kehitystehtävien vastustamista. Ensimmäinen illuusio ilmenee siinä, että ihminen hyvin yleisesti edelleen uskoo omistavansa todella jotain, kuten maa-alueita, ja siihen liittyen jonkin todellisen ja kestävän (kansallisen) arvokkuuden ja identiteetin tunteen, jonka hän loihtii menneisyyteensä suuntaamansa moraalisesti epäkypsän ajattelunsa ja tämän sytyttämän omahyväisen tunne- ja haluluontonsa avulla. Toisen juuri illuusion nykypäivän ihmisessä muodostavat sitten hänen pelkonsa menettää ”vääräuskoisille” ja / tai itseä ”vähemmän etuoikeutetuille” nämä omistamansa ”pyhät maat” ja ”pyhät traditiot” tai muut ”spesiaalihelyt”. Asiaa sivuten välttämätöntä on tietenkin painottaa, että ihmisellä on määrä useinkin olla kohtalonsa kautta omistuksessaan asioita - mutta kuitenkin aivan eri merkityksessä kuin hän täällä on taipuvainen omistuksistaan ajattelemaan: ne ovat hänellä – mikäli ne todella ovat oikeutetusti hänen haltuunsa päätyneet – luomassa oppimismahdollisuuksia ja toisaalta mahdollisuuksia hyvittää karmallisia velkojaan ihmiskunnalle. Ei tietenkään ole kiellettyä tästä omaisuudesta ja vauraudesta nauttiminenkaan, mutta mikäli niitä käytetään jälleen vain itsekkäästi pyrkimättä vastuullisesti kokonaisuuden hyvään, luodaan väistämättä riistoa ja epäoikeudenmukaisuutta suosivaa elämänmuotoa, jonka seuraukset, mm. sodan ja terrorismin muodossa tulevat väistämättä lunastukseen. Tätä eivät nykyajan vääristyneen vapauden unessa elävät ihmiset halua ottaa lainkaan huomioon. He haluavat vain ummistaa silmänsä ja elää kuin Suurta Lakia, Jumalaa, ei olisi olemassakaan. Voi, voi mitä tyhmyyttä, sillä ei ajassa mitattunakaan kestä kauan kuin seuraukset alkavat ajaa syytänsä takaa, sillä kaikki, mitä ihminen luo, tulee palaamaan poikkeuksetta hänen luokseen! – Ja kun se, minkä näin täytyy palata hänen luokseen hyvittämistä, korjaamista ja uudelleen laadullistamista varten, saa hänet sitten taas vihaiseksi ja pois tolaltaan, ilmentää hän näin vain itsepintaista haluttomuuttaan oppia näkemään elämässään tämän Lain toimintaa – Lain, josta ihmiskunnaopettaja lausui yksinkertaisesti: ”mitä sinä kylvät sitä sinä niität”. Ylläpitääkseen tätä itsekkäästi vääristynyttä ”omistusoikeuttaan” ihminen muovaa henkisesti kehittymättömän mielensä avulla uskonnollisuutensa tai vastaavasti ateistisen todellisuuskäsityksensä juuri siihen muotoon, että hän aina löytää siitä ”oikeutuksen” ja ”perustelun” ajassamme polttavasti tarvittavan todellisen henkisen kehityksen edellytysten vastustamiseen saadakseen ylläpitää ahneuttaan, kylmäsydämisyyttään, vihaansa, pelkojaan ja ennakkoluulojaan ja elää näin tuossa itseään pettävässä asenteessaan kanssaihmisiään, ympäristöään ja elämää kohtaan. Hän kuvittelee olevansa jotenkin arvokas ja tärkeä ja elävänsä jotenkin merkittävää ja turvallista elämää sen kautta, että hän omistaa tai että hän on jonkin uskonnollisen tai muun kaavamaisen tradition seuraaja. Mutta totuudessa on sanottava, että juuri tämän kautta hän ei ole yhtään mitään ja juuri tämän vuoksi hän on menettänyt Itsensä! (eikä tämän henkisen tosian perusteeksi pitäisi tarvita siteerata ihmikunnan suurten opettajien sanoja) - Hän ei näytä kykenevän heräämään tuosta historiallisen ja sosiaalisen massatietoisuuden kahlitsevasta ja manipulatiivisesta otteesta aidon yksilöllisyytensä itsenäisen kasvattamisen tielle; hän ei näytä uskaltavan todella alkaa havaita, ajatella, kokea, valita ja toimia alati omaehtoisemmin, syvemmin itseään kuunnellen, vaan hän antaa vastuun siitä toisille, usein jollekin epämääräiselle asiantuntijoiden instituutiolle, kuten politiikoille ja tiedemaailman edestajille, vaikka sen seuraukset olisivat mitä tahansa. Joten ihminen, koska sinä alat todella olemaan uskollinen Itsellesi, miksi olet kuin lammas ja seuraat laumaa, jonka paimen on kaikilla mittareilla mitattuna umpisokea ja umpikuuro? Miksi sinä annat itsesi tulla talutetuksi tuohon maailman tyhjänpäiväisyyden kuiluun? Totta, vain pelko ja senkin taustalla oleva aikamme henkisen kehityksen tarpeiden kannalta vanha tietoisuuden muoto (siihen sisältyvät riippuvuudet, valheelliset lojaliteetit ja roolit, orjuuttavat velvollisuudet ja yms.) pitää ihmiset tuossa epäitsenäisyyden ja epäaitouden tilassaan, tuossa lammasmaisuudessaan, tuossa tarpeessa seurata vain sosiaalisen perimän mallia tai sosiaalisen ympäristön trendejä - ytimeltään vain jotain, mikä tulee vaikutteina ja malleina heidän ruumiinsa ja syvemmän minuutensa ulkopuolelta, ja mikä on enimmäkseen luonteeltaan melko pinnallista, ellen sanoisi tyhjänpäiväistä. Tämän vanhaksi käyvän tietoisuuden ja ihmiskäsityksen tuottaman pelon takana on pelko menettää kahden viime vuosituhannen aikana kehittynyt tietoisuuden muoto ja sen piiriin rakennetut alemman ihmisyyden identiteettiainekset, jotka on sisäistetty niin hyvin ja niistä on tehty niin suurten saavutusten mittapuita, että minkään ei ymmärretä olevan suurempaa ja arvokkaampaa kuin se, mitä ollaan saavutettu täysin kuolleina ja abstrakteina asioina, kuten ”omistettu” omaisuus, saavutetut sosiaaliset ”asemat” ja ”meriitit” ja ”kultaiset” traditiot, edeltäneen aikakauden tiedot, tavat ja taidot, tekniikka, talouskasvu ja sen mahdollisuudet. Tämä kaikki, mitä on saavutettu viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana, on jotain, mikä ei sinällään tule johtamaan ihmistä ulos hänen tietoisuutensa kehityksen pysähdystilasta, vaan tulee, ellei todellisempi ja laajempi tietoisuuden muoto tule sitä muuntamaan, kohottamaan ja monelta osin korvaamaan, johtamaan ihmisen sisäisen elämän miltei täydelliseen kuivettumiseen ja surkastumiseen, kuin kasvin, jolle ei anneta vettä. Mikäli vanha tietoisuuden sisältö saa yksinomaan ravita ihmissieluja, tulee ihmissielu mekanisoitumaan, muuttumaan yhä koneen kaltaisemmaksi ja samalla yhä onnettomammaksi olennoksi samalla kun kaikki, mitä hänen ympäröivässä maailmassa ilmenee, ilmentää tuon mekanisoituneen ja onnettoman olennon tilaa. Syvemmän viisauden valon puute, so. viisauden, joka koskee elämän itsensä tarkoitusta, ihmisen itsensä mysteeriä, johtaa siihen, että ihmiset sisäisessä sielullisessa kehityksessään ja moraalisessa ihmisyydessään pysähtyvät. Heidän hienovaraisemmat olemuspuolensa – siihen tarvittavan oikean henkisen ravinnon puutteen vuoksi – eivät näin kehity riittävällä tavalla. Tästä seuraa se, että ihmiselle tulee yhä vaikeammaksi voittaa ajattelutaipumuksiltaan mekani- soituneella ja emotionaalisesti ehdollistuneella tietoisuudellaan ulkoisen ja sisäisen elämänsä piirissä lisääntyvät ongelmansa – yhtä hyvin kuin tähän liittyvä sielunsa syvyydestä nouseva (vanhan tietoisuuden) muutosta pakkomielteen omaisesti vastustava – ensikädeltä pelkona ilmenevä – voima. Tämä ilmenee itsepintaisena houkutuksena, pakottavana tarpeena pitäytyä vain vanhassa ja ”turvallisessa” tietoisuuden muodossa (toimintatavoissa, asenteissa, näkemyksissä, traditioissa, arvoissa, valinnoissa jne.), pyrkien viemään kehitystä eteenpäin vain sen asettaman mekanisoituvan, läpeensä materialistisen ja itsekkäitä perusteluja suosivan todellisuuskäsityksen varassa. Ajassamme ajatellaan melko painokkaasti, että ihminen kehittyy merkittäväksi, kun hän kouluttautuu länsimaiseen sivistyskäsitykseen ja hankkkii sen perustalle rakennetussa työelämässä tietoja ja taitoja ja näin meritoituu urallaan. Samoin sellainen perhekeskeisyys, mikä on kytköksissä länsimaiseen ”kuluta ja voi hyvin” –elämän päämäärään, jättää ihmisyyden todellisen kehittymisen miltei täysin tapahtumatta. Tämä – totuudessa katsottuna – kuollut elämänmuoto tuottaa karkeasti jaettuna kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka ovat teknis-tiedollisesti ja ulkoisessa koulutuksessaan niin sanotusti edistyneitä ja sitten kasvavan joukon niitä, jotka jotenkin marginalisoituvat tämän ”eliitin” ulkopuolelle ja usein passivoituvat ja ajatuvat eri muotoja ottavaan välinpitämättömyyteen itseään, ympäristöään ja elämää kohtaan. Tämä luo samalla myös suuret edellytykset sellaiselle sielulliselle tuskalle ja epätoivolle, mikä tiedostamattomana ja hallitsemattomana sielunvoimana antaa ”oikeutuksen” sotaan, terrorismiin tai miltei mihin tahansa hulluuteen. Ja tämä kaikki johtuu vain siitä, ettei ihmikunta halua oppia ajassamme tarvittavia ihmistietoisuutta korkeampiin tarkoituksiin ja ihanteisiin johdattelevia oppitunteja, uuteen ihmisyyteen. Halutaan vain pitäytyä tässä vanhassa hyvin itsekkäässä ”minä omistan” –tietoisuudessa samalla kun pelätään kaikkea mikä vierottaisi meidät siitä ja antaisi meille rauhan ja sellaisen uuden tarkoituksen ja suunnan jossa ihanteena on jakaminen ja kaikkien todellisen hyvinvoinnin lisääminen. Mutta tämän vanhan tietoisuuden todellisuuskokemukselle asettamat rajat ovat liian ahtaat, jotta ihmissielun jumalallisen kehityssuunnitelman mukainen seuraava kehitysaskel voisi todella tapahtua. Nimittäin tämä todellisuuskäsitys ja siihen liittyvä ihmiskäsitys vastustaa ja pyrkii sulkeistamaan pois juuri sen, mitä ihmiselle on nykyisestä ajasta eteenpäin määrätty virtaamaan välttämättömäksi avuksi ja muuntavaksi voimaksi, kerta kaikkiaan armoksi. Juuri tämän avun ihminen tarvitsee, ja juuri tätä avun lähdettä ja tarkoitusta koskevaa tietoa ihminen tarvitsee, saadakseen sielunsa kehitykselle sellaista ravintoa, mikä eheyttää, vahvistaa ja suuntaa hänen sielunsa luomiskuvan mukaiseen korkeamman asteiseen kehitykseen, kehitykseen, joka johtaa siihen, mitä totuus sanasta ylösnousemus tarkoittaa. Ja totuus sanasta ylösnousemus tarkoittaa ihmisen sisäisyyden kautta avautuvaa ja asteittain vahvistuvaa yhteyttä hänen sielullisen olemuspuolensa varsinaiseen lähteeseen, hänen todelliseen Itseensä ja tämän Itsen välittämään jumalalliseen Minä Olen- läsnäoloon, eli Jumalan kuvaksi luotuun ihmisluontoon kasvamista ja kohoamista. Totuus sanasta Kristus tarkoittaa juuri tuota ihmisen todellista Itseä, joka on yksi Isän, eli kaiken olevaisen ensimmäisen lähteen kanssa, josta ihmiselle - hänen luomistarkoituksen mukaisesti - yksilöityy Jumalan kuvaksi hänen oma persoonallinen Minä Olen –tietoisuutensa, kirjaimellisesti hänen auringon kaltaisesti loistava ikioma, ikuinen ja täydellinen jumalminänsä. Ja vain tästä ihmisen todellisesta, korkeammasta olemuspuolesta virtaa kaikki se, mikä voi tulla olemaan ihmiskunnan nykyisten ongelmien ratkaisu. Sota tulee jatkumaan ja lisääntymään niin kauan kunnes ihmiset alkavat tajuamaan, että - huolimatta heidän nykyisestä teknologiseen osaamiseen perustuvasta suuren- moisuuskäsityksestään - heidän nykyinen tietoisuuden muotonsa ja siitä juurensa saava ihmisyytensä on vielä hyvin, hyvin keskeneräinen, siitä puuttuu kaikki se todellinen viisaus ja suurin osa niistä kehittyneen luonteen hyveistä, joilla voidaan välttää muutoin lisääntyvien konfliktien, sekasorron, ahdinkojen ja sotien tuhoava aalto. Ja mikäli he vastustavat tuota sisäisyytensä kautta – mutta myös ulkoisiin elämänolosuhteiseen - virtaavaa armon voimaa, eivätkä halua tietää ja vastaanottaa siitä oikeastaan mitään, he kieltävät oman luomisensa tarkoituksen, vastustavat aikakaudelle tarkoitettuja välttämättömiä kehitystehtäviään ja vastustavat näin kehittymistään omaan jumalalliseen tietoisuuden- muotoonsa, vedoten milloin mihinkin vanhentuneen inhimillisen tietoisuutensa luomiin vastustaviin verukkeisiin, kuten muun muassa, kokemiinsa vääryyksiin - tietämättä, että tuossa uudessa ja täydellisemmässä tietoisuuden tilassa loppuisi kaikki kokemus vääryydestä ja katkeruudesta. Syvän mysteeriviisauden tuntema totuus on, että luomistulos ei ole vielä valmis; se on yhä luomisen alla. Me olemme vasta neljännessä luomispäivässä eli neljännessä kehittyvän tietoisuuden vaiheessa, tarkemmin sanottuna sen loppupuolella, siirtymässä jo suhteellisen lähitulevaisuudessa viidenteen luomispäivään. Vain naiivi tietoisuus on olettanut, että Mooseksen 1. kirjan, luomispäivät tarkoittavat 7 maapallon pyörähdystä akselinsa ympäri. Kosmos on täynnä syklejä, kuin suuren kellokoneiston erikokoisia rattaita pyörimässä ja ilmentämässä - tosin vain ulkoisten aistihavaintojen suhteen syvemmin viisaalle - erikokoisten kosmisten yksikköjen päämääriä suuren kokonaisuuden tarkoituksen alavaiheina. Tietenkin aikamme aistikriittiseen rationalismiin rajoittunut vanhaksi käyvä tietoisuuden muoto olettaa, ettei mitään ole luotu, ettei ruumiin aisteille avautuvassa ulottuvaisten esineiden ja organismien maailmassa ole mitään älykästä suunnitelmaa ja tarkoitusta; kaikki on vain kolmiulotteisena tilana käsitetyn avaruuden satunnaisesti tuottamien ainehiukkasten ilmeisen satunnaisesti määräytyneiden ominaisuuksien loputtoman monivaiheisen satunnaisen järjestäytymisen ja interaktioiden summaa. Mutta aikamme aistikriittinen rationalisti aina ohittaa itsensä tiedostamisen. - Sillä se, mistä tässä puhun, ei tule koskaan paljastumaan hänelle vain ruumiinaisteihin rajoittuvan tietoisuuden kautta. Tämä tietoisuus on käymässä ajassamme jälkeen jääneeksi, kuten kaikki tähänastiset tietoisuuden muodot. Kehitys jatkuu välttämättä kohti nk. ylösnousemusta eli uusiin, laajempiin ja korkeammin värähteleviin tietoisuuden kokemustiloihin, kohti Minä Olen –tietoisuutta ihmisen luomistarkoituksen todellistumista. Aistikriittinen eli ruumiiseen ja sen aistivaikutelmiin samastunut tietoisuus on vain yksi vaihe hengen itsensä ymmärtämisen prosessissa eli evoluution perimmäisessä tarkoituksessa, Jumalan Tahdon toteutumisen tarkoituksessa. Joka uskaltaa tahtoa tätä kehityksen tarkoitusta ja päämäärää ja samalla suurta vapauttaan, jonka ylösnouseminen jumalalliseen Minä Olen –läsnäoloon tuo mukanaan, tarvitsee tuekseen viisauden, joka koskee nykyisen aikamme kehitystehtävien luonnetta ja tarkoitusta. Ja se kuulu näin: 1. Ihmisen on ensin voitettava itselleen vapaa inhimillinen minuus, mikä tarkoittaa vapautta kaikista hänen sisäistä elämäänsä ja valinnan vapauttaan manipuloivista ja rajoittavista voimista, jotka tulevat häneen osaksi hänen sosiaalisesta ympäristöstään ja osaksi hänen karmallisesti perimistään myötäsyntyisistä taipumuksistaan, ja jotka hän pyrkii aitoon itsetuntemukseen ja itsehallintaan pyrkimisen tiellä asteittain tiedostamaan ja muuntamaan. Tässä koetut vaikeudet ovat välttämätön vastus ja kirittäjä, sillä muutoin ihminen nukkuisi ja pyrkisi nukkumaan joko mukavuuden haluisuutensa unessa tai jäisi sosiaalisesti ehdollistuneen mielensä orjuuttavien ja rajoittavien traumojen, roolien, normien, velvollisuuksien ja uskomuksien kahleisiin. 2. Samanaikaisesti tämän hyvin vaikean itsenäistymis- ja omaehtoiseksi tulemisen prosessin kanssa (mikä tarkoittaa alemmasta inhimillisyydestä puhdistumista ja vapautumista, etenkin sen peloista, riippuvuuksista ja vihaisuudesta) hänen on voitettava vielä alemman minänsä vapauden saavuttamiseen liittyvä kaksiteräinen miekka, tuo erittäin suuri houkutus langeta omahyväisyyteen ja / tai sellaiseen henkisyyteen, jossa ihmisminä käyttää lisääntynyttä vapauttaan väärin, muodossa taikka toisessa, vain itsekkäisiin tarkoituksiin, etsien esim. hyvinvointia tai kunniaa vain itselleen. 3. Ja sitten hänen täytyy vielä oppia antamaan - lopulta täysin vapaaehtoisesti! - tämä vapautunut inhimillinen minänsä korkeamman Itsensä alttarille, palvelemaan tavalla taikka toisella oman Minä Olen –läsnäoloon yhtymisensä tien ohessa myös kanssaihmisiään ja / tai maaevoluution nykykehitystä. Korkeampi Itse tietää, mitä ihminen on tullut maaelämäänsä tekemään, mitä hän voisi tehdä, mihin hänellä on kykyjä ja edellytyksiä, sillä tämä todellinen Itse muistaa toistaiseksi nukkuvan ihmisminän puolesta sen nykyisen maaelämän tarkoitukset ja kehityssuunnitelmat. Motivaation korkeamman Itsensä alttarille itsensä antamiseen hän saavuttaa lopulta siitä, kun hän kehittyy ymmärtämään, ettei hän pysty ilman tämän korkeamman Itsensä edustajilta vastaanottamaansa päivittäistä apua voittamaan alemman itsensä (=vanha tietoisuus ja siihen liittyvä itsekäsitys) vastustusta ja tekemään tässä vaiheessaan paljoakaan, mikä hänelle itselleen yhtä hyvin kuin maailmalle olisi todella hyväksi - ainakaan niin kauan kuin hän on vahvasti sidoksissa aikaisemman inhimillisen tietoisuutensa piirissä vaikuttaviin taipumuksiinsa ja ymmärrysmuotoihinsa. Ja näin osana tätä korkeamman Itsensä kuuntelemista hän oppii yhä enemmän ottamaan sisäisesti ajatuksiinsa, tunteisiinsa ja motivaatiovoimiinsa korkeamman Itsensä edustajien sopivasti esimuovaamaa ja välittämää viisautta – yhtä hyvin kuin innoitusta ja tahtoa suhtautua ja toimia korkeampaa tietoisuutta edustavien periaatteiden ja suuntaviivojen mukaan jokaisessa tilanteessa inhimillisen elämänsä näyttämöllä. Vain näin tulee todella sota, terrorismi ja konfliktit loppumaan maailmassa, myös kaikki se sota mikä ilmenee arkipäiväisissä ihmisten välisissä riidoissa ja konflikteissa. Ihmisluonto ei pysty tässä vanhenevassa ja ruumiiseen samastuvassa tietoisuuden tilassaan voittamaan taipumustaan sotimiseen ja riitelyyn. Ihmisen on tahdottava kasvaa itsepintaisesta kiinnittymästään tähän vanhaksi käyneeseen ruumiin aistien kautta avautuvaan tietoisuuden muotoon ja herätä mielensä sisäisyydessä häntä odottavaan - ja hänelle armontäyteisiä käsiään kurottavaan - kerta kaikkiaan ihmeelliseen, korkeamman asteiseen henkiseen todellisuuteensa, josta hänen nykyisenkin minänsä ydin on kotoisin. Ja vain tästä uudesta tietoisuuden tilastaan hänen minänsä voi tulla saamaan sellaisen sisäisen ymmärryksen, ihanteen, luottamuksen ja rohkeuden, jolla aikamme vanhaksi käyvän ja siksi kuolinkamppailussaan reuhtovan alemman asteisen tietoisuuden vastustus muuntuu asteittain vapauden valoa säkenöiväksi ja veljeyttä kaipaavaksi tilaksi. Tämä uusi tietoisuus – henkiseltä alueelta käsin uudesti syntyvä ihminen – ilmentää uutta ja voimakasta tahtoa ihmisten väliseen ykseyteen, todelliseen jakamiseen ja avunantoon, nk. hyvää tahtoa eli Jumalan tahto, jolle sota on täysin tuntematon käsite. Näin pelokas, hyökkäävä ja pyyteellinen ”minä omistan” -tietoisuus on muuntunut lempeäksi, viisaudentäyteiseksi ja avokätiseksi ”minä olen” –tietoisuudeksi. Matti Ylén	Takaisin