Täydellisyyden luonteesta Inhimillisen ihmisen elämään liittyen täydellisyydestä on mielekästä, palvelevaa ja myös totuudellista puhua vain sillä tavalla, että korostetaan ihmisen elämän olosuhteiden sekä kaiken mitä hänen elämässään on, olevan täydellistä siinä merkityksessä, että siinä on annettuna se, mitä Universumi näkee ihmisen oppimiselle ja kehitykselle kulloinkin tarpeelliseksi. Samalla nämä olosuhteet heijastavat suurempaa kosmisen viisauden tapahtumien kulkua säätelevän tarkoituksen ilmentymää - ikään kuin kosmisen päivyrin järjestystä, jossa tiettyjen ajankohtien, tiettyjen syklien sisällä ja puitteissa luodaan uudentyyppisiä oppimista ja kehitystä mahdollistavia olosuhteita ja tapahtumia ihmisen, ihmisryhmien ja ihmiskunnan henkisen kehityksen tarkoitusten suuntaisesti. Se, mikä tässä on jatkuvasti epätäydellistä, mistä ei ole sen sijaan ollenkaan mielekästä, palvelevaa ja totuudellista puhua täydellisyytenä, on ihmisen ymmärrys olosuhteidensa tarkoituksesta. Tästä syystä hänen suhtautumisensa hänelle oppimistarkoitukseksi luotuihin olosuhteisiin, tapahtumiin ja tilanteisiin on hyvin yleisesti vastustavaa ja itsepintaista väärinymmärrystä ilmentävää. Tästä ja sen seurauksista tosiaan on täydellisyys kaukana – siis ihmisen kyvystä tehdä yhteistyötä Universumin tarkoitusten kanssa, Jumalan Tahdon kanssa. Ja tämä juuri tarkoittaa vain sitä, että ihminen ei ymmärrä yhtäältä poisoppia siitä, mikä estää häntä yksilöityvänä sieluna, korkeampiasteisesti värähtelevänä tietoisuutena, kehittymästä kokemaan ja ilmentämään korkeampaa Itseään yhä enemmän eli Jumalallista luontoaan - ja toisaalta sitä, että hän ei ole vielä aidosti ja riittävästi kiinnostunut siitä, että tahtoisi oppia ja kokea ennakkoluulottomasti kaikkea sitä, minkä Universumi tietää, että hän tarvitsee kehittyäkseen todella kohti korkeampaa Itseään, tullakseen enemmän Jumalallisen luontonsa täydellisyyttä ilmentäväksi. Tässä Universumin tarkoitukset ihmisen auttamiseksi ovat täydellisiä, täydellisestä Rakkaudesta ja Viisaudesta kumpuavia. Näin ihmisen olisi hyödyllistä oppia ajattelemaan olosuhteistaan, että ne ovat täydellisiä hänelle oppitunteina, jotain mitä hän välttämättä tarvitsee. Ja niiden opetuksia vältellessään ja siten ajatellessaan ja kokiessaan, että minun elämäni tilanteet ja olosuhteet ovat minulle väärin, hän vain siirtää nämä oppitunnit tulevaisuuteen, joissa yhä uudestaan ja uudestaan hänen elämänsuunnitelmansa mukaisia oppitunteja tuodaan hänelle, kunnes hän on valmis oppimaan ne, ja tulemaan täydellisemmäksi, esim. vapautumaan vihaisuudestaan ja peloistaan ja niitä tukevista illuusioistaan. Näitä inhimilliseen luotoon kuuluvia ilmentymiä ei voi pitää todellakaan täydellisyytenä, vaikka onkin totta, että täydellinen Kosminen Viisaus käyttää myös niitä – siis kaikkia inhimillisiä heikkouksia ja rajoituksia – niin, että niiden avulla yritetään epäsuorasti poistaa joltain toisilta ihmisiltä esim. heidän joko samanlaisia tai vastakkaisia heikkouksiaan. Tämän ohella tässä aina samalla ko. yksilöä yritetään vapauttaa tai opettaa myös jossain suhteessa. Tämä myös usein ilmentää karman lain väistämätöntä toimintaa. Vasta kunnes ihmisen ilmennys kehon tasolla on täysin vapaata negatiivisuudesta sen kaikissa muodoissa, ja ihminen on vakaassa Rauhan tilassa, ja ei jatkuvasti aiheuta itselleen ja toisilleen ongelmia, kärsimystä ja vahinkoa, on saavutettu sen asteinen täydellisyys, mitä kehon tasolla voidaan ilmentää. Tätä on valaistuminen; ilman tätä mitään aitoa ja pysyvään valaistumista ei ole tapahtunut. Valaistuminen on inhimilliselle tasolle mahdollisen täydellisyyden ilmentämistä, Jumalallisen luontonsa Rauhan tilan – eli Rakkauden tilan – kautta tulevan Jumalan tahdon ja viisauden mukaan kokemista ja elämistä jokaisessa hetkessä. Tätä on ja tarkoittaa täydellisyys. Matti Ylén	Takaisin