Takaisin
	Terrorismin syyt -- ja maailman parannus Terrorismin tutkijat ovat esittäneet näkemyksensä siitä mistä terrorismin ajatellaan johtuvan. He ovat päätyneet mitä moninaisempiin käsityksiin yrittäessään selittää terrorismia, vastatessaan kysymykseen ”mikä tekee ihmisestä terroristin?” Professori M. Stevensin kiteyttämänä keskeistä tässä nykyisessä tilanteessa on se, että vuosikymmenten tutkimuksien perustalta on päädytty siihen tulokseen, että psykologiset tekijät ja ominaisuudet, kuten psykopaattisuus, taipumus väkivaltaisuuteen, syyllisyyden ulkoistaminen jne., eivät ollenkaan riitä selittämään terrorismin syntyä. On jopa päädytty toteamaan että ”terroristit eivät eroa ei-terroristeista persoonallisuuden tai häiriintyneisyyden suhteen … terrorismi ei kerro yksilön häiriintyneisyydestä”. Psykologisia syitä joko täydentäen tai ne korvaten on alettu ajattelemaan kuinka ”kuinka tällaiset ryhmät saavat ponnistusvoimansa huonoista poliittisista, taloudellisista ja sosiaalisista olosuhteista” … kuinka … ”sortavat lait tai vallankäyttö ovat usein lähtölaukaus poliittiselle väkivallalle, myös terrorismille”. Myös taloudelliset tekijät ja olosuhteet nähdään oleellisiksi: ”sekä nopea taloudellinen kasvu että lama lisäävät terrorismin riskiä. Riski on erityisen suuri jos nopea taloudellinen muutos koskee eri väestöryhmiä eri tavalla”. Ja niin ikään ”sosiaalinen epävakaus aiheuttaa jännitystä, joka voi johtaa terrorismiin … nopeat muutokset etnisten tai uskonnollisten vähemmistöjen määrässä voivat olla yhteydessä sosiaaliseen väkivaltaan … Usein etniset, uskonnolliset ja sosiaaliluokkaan liittyvät konfliktit ovat päällekkäisiä … terrorismin todennäköisyyttä lisää myös, jos konfliktit ovat jo pitkään olleet osa yhteiskunnan arkipäivää … sitoutumisesta terrorismiin kertovat parhaiten ryhmään itseensä liittyvät merkit, kuten ryhmän ideologia, päämäärät ja tapa harjoittaa johtajuutta”. Mitä yllä esitetty kertoo Hengen innoittamalle älykkyydelle? - Ensinnäkin on sanottava, että yllä siteeratussa ei ole esitetty oikeastaan yhtään todellista syytekijää millekään, vaan vain joukko seurauksia, joita sitten käytetään ikään kuin ne olisivat todella syy jollekin. Esimerkiksi, selitys että ”… tällaiset ryhmät saavat ponnistusvoimansa huonoista poliittisista, taloudellisista ja sosiaalisista olosuhteista” … kuinka … ”sortavat lait tai vallankäyttö ovat usein lähtölaukaus poliittiselle väkivallalle, myös terrorismille” kuvaa seurausta jostakin, mitä tämän ajan akateeminen tietoisuus ja älykkyyden laji ei pyri tavoittamaan. Ei siis todella kysytä mistä huonot taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset olosuhteet johtuvat, ja jos kysytään, ei kyetä kuitenkaan näkemään todellista ja riittävän syvää vastausta siihen, vaan sen sijaan esitetään aina vastauksena tekijöitä, jotka jo ovat seurausta jostain paljon perustavammasta. Ja näin ei koskaan tavoiteta taudin juuria, vaan listataan ja päivitellään vain sen oireita, ja korkeintaan rakennellaan tilastollisia selitysmalleja oireiden (vaikutusten) tasolla olevien tekijöiden välisiin suhteisiin, mikä ei koskaan auta näkemään sitä mikä on todellinen ratkaisu tai lääke, mistä tauti todella johtuu tai kertoo. Mutta tätä ei itse asiassa halutakaan nähdä, minkä syy tulee esiin siitä mitä Hengen innoittama älykkyys joutuu asiasta esittämään. Eli mikä on tämä perustava syy, jota akateeminen abstrakti ja pinnallinen älykkyys ei tahdo tunnistaa, vaan sen sijaan tahtoo peittää sen monitieteellisesti laadittujen vaikutusten ja oireiden suurilukuisten listausten alle? Eli mikä on todellinen vastaus kysymykseen ”mikä tekee ihmisestä terroristin?” - Vastaus on sama kuin esim. vastaus kysymykseen, mikä tekee huonoja (epäoikeudenmukaisia) poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia olosuhteista, tai mikä luo taipumusta väkivaltaisuuteen, syyllisyyden ulkoistamiseen tai mikä luo uskonnollisia ja sosiaalisia konflikteja, tai mikä luo sosiaalista epävakautta ja jännitystä, tai mikä luo taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta jne. Eli mikä on tämä vastaus, joka on kaikkien ongelmallisten kysymysten taustalla ja niitä koskevien lukemattomien ja kärsimystä aiheuttavien oireiden taustalla? - SYY ON SE ALKUPERÄISIN ERHE, ETTÄ IHMINEN TAHTOO YMMÄRTÄÄ ITSENSÄ JONAIN MUUNA KUIN HÄN TODELLA ON, ja tämä tarkoittaa sitä, että hän tahtoo TEHDÄ ITSENSÄ, RAKENTAA ITSELLENSÄ EROTTAUTUMISEEN MOTIVOITUNEEN IDENTITEETIN, tehdä itsestään joitain muuta kuin todella on, ja reagoida, ajatella, tuntea ja haluta sitten sen mukaisesti mitä on tehnyt itsestään erotuksena siitä mitä hän on kuten Jumala hänet teki. Ja tämä koskee yhtä paljon terroristeja kuin heidän ”vihollisiaankin”. Molemmathan ovat ”oikeassa”: - terrorismin kohteet puolustaessaan uskonnollis-ideologisilla argumenteillaan epätasa-arvoon ja siten epäoikeudenmukaisuuteen johtavaa elämäntapaansa, ja sen perustalla olevaa ylemmyys-identiteettiänsä; ja terroristit puolestaan oman (niin ikään usein uskonnollisen) identiteettinsä perustassa olevilla uskonnollisten dogmien tulkinnoilla, jotka ”oikeuttavat” hyökkäyksen, kostamisen ja tuhoamisen. Kummassakin tapauksessa suhtautuminen ihmiseen ja ihmisryhmiin muodostuu ko. erheen motivoimana. Eli ihminen katsoo aina alitajuisesti - kohdatessaan toisia ihmisiä - ensin oman erityisidentiteettinsä uskomuksiin ja sitten niiden perustalta suorittaa ulkokohtaisen, ennakkoluuloisen ja uhkaa tuottavan vertailun - kohdattavien ihmisten tai ihmisryhmän identiteetin kanssa. Ja koska tämän katoavaisesta ja muuntuvaisesta rakennetun identiteetin juuressa ei ole motivaatiota yhdistyä tai löytää todella yhteistä, pyrkii se aina etsimään eroja, jotta voisi vahvistaa toisaalta omaa ylemmyyden ja paremmuuden tunnettaan (mihin se aina ensisijaisesti pyrkii!) ja toisaalta löytämään näin ”syyn” uhan tunteelle ja siten ”oikeutuksen” erottautumiselle ja myös ”tarpeen tullen” hyökkäykselle, ”vääräuskoisten”, muuntamiselle, alistamiselle ja/tai tuhoamiselle. Tähän sosiaalis-kulttuuris-historiallisesta raaka-materiaalista (eli katoavasta) rakennettuun identiteettiin ja sen ”totuuteen” ja ”ylivertaisuuteen” uskominen on ainoa todellinen ongelma, sillä se palvelee siinä tarkoituksessa, että sillä oikeutetaan toisaalta oman sosiaalis-kulttuurisen arvomaailman etuoikeutettu asema (oli sitten kysymys materiaalisen hyvän, uskonnollisen vallan, ideologis-sosiaalisen vallan oikeuttamisesta) tai ne väkivaltaiset tai epäoikeudenmukaiset keinot, joita käytetään toisenlaisen identiteetin omaavan yksilön, ihmisryhmän tai kansakunnan kieltämiseen, vähättelemiseen, rajoittamiseen tai eliminoimiseen. Pohjimmiltaan se, miksi ’minä’ haluan rakentaa tuon identiteetin, jolla erottautua, ja jonka sisältämin keinoin oikeuttaa oma toiminta ja sen seuraukset, perustuu siihen, että minä ei tahdo elää Jumalan Tahtoa, eli olla se joksi Jumala ihmisen loi vaan haluaa erottautua ja olla muita tärkeämpi ja mahtavampi. Eli kysymys kuuluu: mitä se on, joksi Hän minut loi, ja minkä kieltäminen Itsenäni on johtanut siihen, että minä haluan tehdä itse itsestäni oman kaltaisen ”jumalan kuvan”, oman identiteetin? - Hän loi minut Ykseyteen Itsensä kanssa sekä jokaisen toisen luodun olennon kanssa, jokaisen toisen Hänen osasen kanssa. Ja tämä Ykseys tietoisuus perustuu universaalisen Identiteetti- materiaalin, Jumalan Rakkauden Substanssiin, joka on ainoa muurauslaasti, joka yhdistää kaikki tiilet ja pitää ne kaikki todella yhdessä, Ykseystietoisuudessa ja -kokemuksessa. AINOSTAAN tämä Identiteetti ei motivoi vertailuun, eikä erojen tekemiseen, eikä tunne uhkaa, eikä kykene kokemaan tarvetta hyökkäykseen ja vihollisen tuhoamiseen; tässä Identiteetissä yhteys toiseen ihmiseen on viattoman välitöntä ja kaunista, juuri samanlaista kuin koiran riemullinen ja iloitseva yhteys isäntäänsä kun heillä jälleen näkeminen tauon jälkeen. Missään maallisessa spesiaali-identiteetissä ei ole motivaatiota ykseyteen ja siihen perustuvaan jakamiseen ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen; se tulee yksinomaan ja vain ihmisen todellisesta Identiteetistä, joka on sama kuin Meidän Todellinen Itse, tai esim. jos olet kristitty sanoisit ehkä kuten Paavali, Kristuksesta meissä, tai jos olet Krishna-tietoisuuden etsijä, sanoisit ehkä Herra Krishnasta meissä jne. Yhtä kaikki kuitenkin tämän Todellisen ihmisen luonnon olemus On Jumalan Rakkaus. VAIN tässä Identiteetissä on ratkaisu ihmiskunnan ongelmiin, kaikki muut identiteetit eivät halua ja eivätkä kykene löytämään ratkaisua, vaan luovat sokeassa itsekkyydessään, pelossaan, vihassaan ja miltei täydellisessä henkisen älykkyyden puutteessa aina ja vain lisää ongelmia ja konflikteja, lisää ja uusia epätasa-arvon ja epäoikeudenmukaisuuden muotoja yhtä hyvin kuin yhtä mielettömiä, triviaaleja ja itsepetosta ilmentäviä tapoja päästä niistä eroon. Ellei Jumalan Rakkautta jokaisessa ihmisessä läsnä olevana ykseystietoisuutena ja -kokemuksena tahdota uudelleen saavuttaa konfliktoituvien ja toisiaan ymmärtämään kykenemättömien katoavaisidentiteettien jatkuvien ja pahenevien törmäysten keskellä, ihmiskunnalla ei tule olemaan toivoa. Sillä vain Hänessä ja Hänen Rakkauteen perustuvassa Ykseyskokemuksessa eli ihmisen alkuperäisen Jumalan luoman luonnon olemuksessa on Toivo - ei missään muualla. Mutta tämän kokemuksen ja tietoisuuden kieltämisen ja tukahduttamisen tarve on alkuperäisin erhe, tai kristillisesti puhuttuna niin sanotun syntiin lankeemuksen, eli paratiisillisen viattomuuden hylkääminen ns. lusiferisen (=ylpeyden ja itsetärkeyden) houkutuksen myötävaikuttamana. Tämä lusiferinen tahto oli vaikuttamassa viattoman ihmismielen piirissä ihmisen luomistyön siinä vaiheessa, jossa vielä täysin ei-fyysisesti ilmentyvään ihmiseen alettiin istuttaa minätietoisuuden siementä (tarkoituksessa saada aikaan ihmisolento joka tunnistaa Jumalallisen alkuperänsä). Lusiferisen voiman vaikuttaessa ihmismielen piirissä alkoi ihmisminän huomiokyky, joka tuohon aikaan oli vielä heikosti itsetietoinen (=viaton), uskomaan ja kiintymään sellaisiin mielen piirissä nouseviin vaikutelmiin ja - kokemuksiin, jotka lusiferinen vaikutus inspiroi ja sai aikaan eräänlaisena suurena houkutuksena, lupauksena jostain millä Jumalan tarkoittamassa ihmisluonnossa ei ollut eikä ole mitään realiteettia ja tarkoitusta. Kuitenkin viaton ihminen tuli helposti talutetuksi tähän ansaan jääden pian näiden valheellisten lupausten orjaksi (joista koko aisteille avautuva ihmisen tekemä maailma on ruumiillistuma), niistä riippuvaiseksi, ja vajoten hengellisen olemuksensa värähtelytaajuudessa aina materiaalisten voimien tasolle asti, jolloin ihminen samastui eläimestä polveutuvaan aineellisen tason kehoonsa, ja henkisessä olemuspuolessaan vaurioitui ja menetti kokemuksen Ykseydestään Jumalan kanssa. Tätä tarkoittaa ns. syntiin lankeemus. Eli sitä, että ihminen menettää henkiolennon statuksen ja vajoaa ja rajoittuu aineellisen tason evolutiiviseen prosessiin menettäen näin Jumalan luoman luontonsa myötäsyntyisen täydellisyyden. Tästä alkoi Jumalalle ja Hänen palvelijoilleen suuri tehtävä nostaa ihminen tästä vahingosta ja väistämättömästä kärsimyksestä ja ahdingosta takaisin kohti Jumalan kuvaksi luotua ihmistä, joka ei ole kotoisin tästä katovaisuuden ja illuusion maailmasta, eli ajasta ja paikasta. Alkoi suuren pelastussuunnitelman toteuttaminen - alkujaan osana biologista evoluutiota, jossa hitaasti aikakausi toisensa perään ihmisen biologista perimää kehitettiin ihmisolennon älyn kehittymisen aikaansaamiseksi - pyrkien luomaan aste asteelta ihmiselle edellytykset henkisen olemuspuolensa uudelleen tunnistamiseksi ja lopulta siihen uudelleen samastumiseksi. Mutta koska ihmissielussa edelleen vaikutti lusiferinen, erillisyyden ja itsekkyyden viettinä ilmenevä voima, muodostui tämä tehtävä kovin, kovin vaikeaksi. Ja sitä se on edelleenkin, sillä tämä lusiferinen vaikutus pitää ihmistä edelleen hyvin vahvassa otteessaan. Lusiferisen vaikutuksen inspiroimana varhainen ihminen alkoi keräämään nyt ruumiinsa aistien kautta avautuvista kokemuksistaan persoonalliseen muistiinsa epätodellista (ei-kestävää ja Jumalan tarkoittaman luonnon vastaista) käsitystä itsestään, jonka muovautumista juuri lusiferinen voima ohjasi ja sääteli. Näin alkoi egoismi, häikäilemätön itsekeskeisyys, asteittain yhä itsetietoisemmaksi kasvavassa ihmisessä, ihmisessä joka nyt alkoi kokea itsensä vain ruumiin kautta, olevansa (vain) keho. Kuoleman pelko samalla valtasi hänet, sen pelon ohella joka alkoi kasvaa hänessä hänen kiihkeän itsekkyytensä tuottamien julmuuksien alitajuisena seuralaisena, pelkona kostosta. Ja näin puhtaasti henkinen ihmisluonto, joka oli perustavasti eksytetty eroon siitä Itse-Kokemuksesta, mikä sillä alun perin oli osana Jumalaa, muuntui yhä erillisempään ja itsekkäämpään itsetietoisuuden muotoon samastumisensa kautta katoavaan fyysiseen ruumiiseen. Tämä kehittyvä itsetietoisuus vaikuttaessaan eläimellisestä kehonluonnosta nouseviin viettivoimiin tuotti mitä hirvittävimpiä vääristymiä, niin että ihmistä tuli himojensa ja halujensa hillitön tyydyttäjä ja samalla myös ahne ja säälimätön tappaja ja julmuri. Ja tämän vaikutuksen levitessä kaikkialle ihmisen ja ihmiskunnan kehityksessä, väistämätön seuraus tästä oli se, että syntyi loputtomia sotia, loputtomia kriisejä, ahdinkoja ja helvettejä maanpäällä - ruumiillistuen toisaalta kaikenlaisina hyvin karkeina sosiaalisten sortojärjestelmien ja despotismin muotoina (kun usein juuri uskonnolliset ja ideologispoliittiset identiteetit ovat alkaneet taistelemaan vallasta ja ”kunniasta”, hirvittävän ylemmyyden tunteen riivaamina) - ja toisaalta niin hienovaraisinakin yksittäisten ihmisten parisuhde- ja sosiaalisten ongelmien aiheuttajana tuottaen kaikilla sosiaalisen elämän tasoilla valtavat määrät psyykkistä onnettomuutta ja mielipahaa, joka puolestaan pyrkii uudelleen ja uudelleen elämään itsensä kiinnittämällä heikkotahtoiset ’minät’ tähän emotionaaliseen katkeruuteen ja turhaumaan ja koston haluun. Nyttemmin tämä alitajuinen itsekkään erottautumis-identiteetin rakentaminen on muodostunut niin hallitsevaksi voimaksi ihmisyydessä ja koko ihmiskunnassa, ja on tullut sosiaalisesti niin tuetuksi ja hyväksytyksi prosessiksi, että se määrää ihan kaikkea mitä ihmiskunnassa tapahtuu; se luo viekkaasti epäjärjestyksen ja epätasa-arvon niin sosiaalisella, taloudellisella, kuin poliittis-ideologisellakin alueella pitäen yksilöitä ja ryhmittymiä tiukasti talutusnaruissaan. Se myös ohjaa tieteellistä ajattelua ymmärtämään nämä ihmiskunnan valtavat ongelmat niin, että niiden juuria ei koskaan nähtäisi; motivoiden ja manipuloiden ihmisen rajallisen ymmärryksen sellaiseen tieteellisyyteen, joka tuottaa loputtomia pinnallisia, vain vaikutuksien tasoon kiinnittyviä, selitys- ja kuvausmalleja, jotka estävät - kaikessa näennäisselittävyydessään - samalla näkemästä sitä mikä on ihmiskunnan kärsimyksen todellinen syy, ja siten myös sitä mihin vapautumisen täytyy perustua. Vapautumiskehitystä vastustavat voimat pyrkivät siis saamaan jumalallista luontoansa tuntemattomasta ihmisminästä liittolaisen siihen, ettei hän tunnistaisi Sitä ja saisi Siihen Tietoon ja Kokemukseen yhteyttä ”Kuka Minä Olen, kuten Jumala minut loi” - sillä ne jotka saavat, ovat niitä joiden kautta ainoastaan voi löytyä keinot ja edellytykset, löytää Ratkaisu maailman silmittömän väkivallan ja itsekkyyden noidankehässä pyörimiseen. Ja tämä Ratkaisu perustuu Rakkaudeksi uudelleen tulemiseen, Rakkaudeksi, jonka Jumala loi ihmisluonnon alkuperäiseksi Identiteetiksi. Vain Tämä Valo valaisee hengellisellä älykkyydellään ja myötäsyntisellä Viisaudellaan maailman tietämättömyyden sakean pilven, joka muodostaa jokaisen inhimillisen erottautumis-identiteetin perustan ja siitä virikkeensä saavat sosiaalisen järjestäytymisen ja toiminnan muodot kuten myös tieteelliset ymmärtämismuodot, joilla tuon epätodellisen identiteetin seurauksia, kuten terrorismia, koetaan ymmärtää ja selittää - ilman hedelmää ja ratkaisua. Eli emme voi ”voittaa” terrorismia, emmekä voi ”voittaa” terroristien ”vihollisia”, ikään kuin jonain ulkopuolellamme olevina väärinä asian tiloina, jotka pitää eliminoida tai korvata jollain toisilla inhimillisen toiminnan ulkoisilla muodoilla. Meidän on sen sijaan ”voitettava” niiden syy sisällämme, syy, joka haluaa luoda nämä kärsimystä tuottavat sosiaaliset muodot ja niihin liittyvien ongelmien tuhoisat ”ratkaisutavat” - sillä molemmat tulevat esiintymään karman lain mukaisesti: ei yhtä hulluuden muotoa ilman sen vastapainoksi syntyvää toista hulluuden muotoa, ei Hitleriä ilman Stalinia! Ratkaisu siis on hyväksyä jälleen se "Kuka minä olen", kuten Jumala minut loi, ja antaa sosiaalisen toimintani järjestyä ja muodostua tästä luonnostani käsin - vain se johtaa ratkaisuun, vain silloin tulen luomaan jotain, mikä liittää, yhdistää, harmonisoi ja lakkauttaa painajaisen epätasa-arvosta ja epäoikeuden-mukaisuudesta, sillä silloin luon Rakkaudesta käsin, ja en koe tarvetta erottautua, enkä koe että minulta puuttuu mitään. Näin minun ulkopuolellani olevat asiantilat eivät voi ottaa minulta mitään pois - eli en koe joutuvani uhraamaan mitään, eikä näin ollen mikään todella voi minua myöskään uhata. Vain samastumiseni kautta epätodelliseen identiteettiini koen uhkaa, koska sen kautta koen, koska siis niin haluan, erilaisuuden, erottelut vääräuskoisten ja oikeauskoisten, alempien ja ylempien, viisaiden ja tyhmien, voittajien ja häviäjien jne. välillä. Tilanteen ollessa tällainen Jumala on pakotettu käymään Osastensa aloittamaa sotaa toisia Osasiaan vastaan, sillä veljet ja sisaret eivät tunnista Häntä itsessään, veljissään ja sisarissaan, eivätkä täten Itsenään. Jumalan on tultava Osasissaan eli joissain veljissämme mm. esiin sekä fyysisesti että psyykkisesti vammaisina, jotta hänen itsekkyyteen langenneilla Osasillaan olisi muistutus ja velvoite nähdä heissä tasa-arvoinen Jumalan Osa sisällä, ja pitää heistä huolta kuin itsestään. Ja Jumala kävelee sinua vastaan lähimmäisessäsi hymyilemättä ja iloisesti tervehtimättä, niin kauan, kunnes sinä - Hänen yhteistyökumppaninsa - avaat veljesi tai sisaresi sydämen hymyilemällä hänelle lämpimästi ja tervehtimällä häntä iloisesti. Ja Jumalan on ilmennyttävä minulle ns. vaikeina lapsina niin kauan kun minä itse olen vaikea lapsi, niin kauan kuin minä itse en tahdo todella kasvaa aikuiseksi eli tulla hänen Tahtonsa todelliseksi Ilmentäjäksi maan päällä - asia mikä on minun maan päällisen elämäni ainoa todellinen tarkoitus! - kaikki muut ”tarkoitukset” katoavat, muuntuvat ja tuottavat pettymyksen. Ja Jumalan on oltava kipu minun sielussani ja / tai ruumiissani kunnes ymmärrän, että olen Hänen yhteistyökumppaninsa, Hänen Elävä Elämänsä, joka kantaa Hänen Tahtoaan ja julkituo Hänen Totuuttaan. Ja Jumala on valmis painamaan sielussasi kaikkein haavoittuvaisinta kohtaa, mikäli se on Hänen ainoa keinonsa saada sinut ymmärtämään, mikä on sinun parhaasi eli Hänen Tahtonsa. Ja Jumala tulee esiin kaikenlaisissa opetusten muodoissa, joista jokaista tarvitaan joillekin, joissain vaiheissa, ja niiden kautta Jumala aloittaa peilaamaan Itseään eksyneille Osasilleen, ja jatkaa myöhemmin toisten opetusmuotojen kautta. Ja näin Jumala asteittain nostaa Osasensa, yhteistyökumppaninsa lähemmäksi Tahtoaan, lähemmäksi Yhtä Itseä, jossa ei enää tarvita normin vartioita, koska ei ole enää tarvetta normin rikkomiseen, koska ei ole enää niitä, jotka jäävät paitsi ja kokevat siten vääryyttä. Ja yhdessä Itsessä, Jumalan Ykseydessä ei ole enää väkivaltaa, eikä murhaamista, eikä raiskausta, koska kukaan ei enää ole vailla täydellistä Rakkautta. Ei liioin ole sotia tai rajallisuutta, sillä on vain rajatonta, ja kaikki jakavat tämän Yhden, Yhteisen, Rajattoman ja Täydellisen - ja kaikki ovat lopulta kunnialla kruunattuja. Niin ikään Jumala, Yksi ja Kaikki hymyilee, sillä Elämä vain hymyilee. Ja Jumalan nostettua Osasensa takaisin kohti Itseään, vähenee vastaavassa määrin ns. vaikeat lapset, koska niille ei ole enää tarvetta, koska ei ole enää vaikeita aikuisia. Eikä näin ollen ole tarvetta kipuun ja sairauteen, eikä mihinkään muuhunkaan opetukseen. Näetkö nyt veljeni ja sisaresi vastuusi / todellisen roolisi Jumalan yhteistyökumppanina. Voi, voi kuinka sinua tarvitaan, kuinka sinun todellista yhteistyökumppanuuttasi Jumalan kanssa tarvitaan - sillä katso ja näe veljeni ja sisareni, että vain sinusta alkaa kaikki muutos kohti Yhtä ja Hyvää, sillä vain sinussa ja sinun kauttasi, veljeni ja sisareni, Jumala voi tuoda julki Täydellisyytensä. Aloita nyt olemalla vain se autenttisuus, joka olet, kun et yritä tehdä itsestäsi mitään, ja voi kuinka silloin tunnet Hänen läsnäolonsa, kuulet Hänen äänensä, ja olet vakaa Häneltä tulevassa Voimassa, alkuperäisessä luonnossasi. Jaa ystävällisyyttä ja lempeyttä, ja katso vain hyvään - ohi kaikenlaisten puutteiden ja vikojen. Silloin voitat ne myös itsessäsi eikä malka hierrä silmässäsi enää, sillä malka hiertää vain, jos katsot sen kautta veljeäsi tai sisartasi ja sitten reagoit häneen tämän pohjalta - ja silloin olet tyytymätön itseesi hänessä! - Ja silloin Jumalan on tultava sinun luo jonkun toisen Osasensa kautta sellaisessa muodossa ja / tai sellaisissa olosuhteissa, että oppisit luopumaan katsomasta malkaan itsessäsi ja sitten veljessäsi ja näkisit hänessä sen sijaan Hänet, jolloin näet Hänet välittömästi myös itsessäsi, ja ”te” olette Yksi Hänen kanssaan ja Hänessä. Rakkaudessa ja Totuudessa, Matti Ylén