- Mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? - _______________________________________________ KYSYMYS: ”Tänään (16.8.) Helsingin Sanomissa oli juttu, joka käsitteli haamuja, joiden väitetään ilmestyilevän tai saavan aikaan asioita, joita ihmiset kuulevat tai näkevät. Olen lueskellut viime aikana kirjoituksiasi, mutta en ole huomannut, että niissä olisit käsitellyt tätä aihetta lainkaan. Haluaisinkin nyt kysyä sinulta, että miten sinä näet tämän asian, että onko noissa haamujutuissa mitään perää vai ovatko ne vain ihmisten mielikuvituksen tuotetta?” _______________________________________________ Sisällys Johdanto Eteerisen ruumiin purkautuminen Menneen elämän oppituntien uudelleen läpikäynti Alitajuisen itsensä kohtaamisen väistämättömyys Miten sielu on käyttänyt luovia voimiaan? Tiedostamattomien motiivien paljastuminen Ihmissielu oivaltaa olevansa vastuussa Ihmisestä tulee itsensä tuomari Toinen kuolema 51% ja elämänruumiin kuolemattomuus Astraaliruumiin purkautuminen Kokemukset henkimaailmassa Planetaaristen piirien henkikoulut Astraaliruumiin kehitystason merkitys Ylösnousemuksen edellytykset Haamut ja aaveet Haamut Golgatan mysteerin jälkeen Eteerisen ruumiin hajoamattomuus Karkea materialismi ja negatiivisuus Haamujen auttamisesta Suhtautuminen oletetusti havaittuihin haamuihin Ahriman ja haamut Johdanto Se, miksi en ole käsitellyt kirjoituksissani ko. aiheita suoranaisesti perustuu siihen, että henkistä ymmärrystä etsivillä ihmisillä on usein tietty taipumus viihdyttää primitiivistä alitajuista itseään tällaisilla emootioita ja mielikuvitusta kiihdyttävillä aiheilla, ja näin vältellä sitä, mikä henkisissä asioissa on todella tärkeää käytännössä. Toisaalta on kuitenkin niin, kuten selvästi kysyjänkin kohdalla, että ihmisten on saatava nykyisessä ajassa vastauksia myös tällaisiin kysymyksiin, jotka koskevat (fyysisen ruumiin) kuoleman jälkeistä tilaa ja siihen liittyviä asioita - sillä ”Kaikki kätketty on olemassa vain ilmi tuotavaksi, salassa oleva vain siksi että se tulisi julki”. Vastaukseni kysymykseesi haamujen ja aaveiden olemassaolosta, vaatii kuitenkin ensin jonkin verran pohjustusta ihmissielua nykyisessä ajassa kohtaavasta kuoleman jälkeisestä prosessista, mikä antaa tälle erityiselle kysymykselle ja sitä koskevalle vastaukselle riittävän - ja ennen kaikkea vähemmän pelkoja synnyttävän - ymmärrysperustan. Kuoleman portista kuljettuaan eli fyysisen olemusverhonsa jätettyään ihmissielu vedetään (enkeliolentojen ja ylösnousseiden mestareiden avustamana) hänen henkisen sydänkeskuksensa piiristä alkavaa, korkeamman Itsensä muodostamaa, kanavaa pitkin ylös siihen henkisen maailman tasoon, johon hänen maanpäällisen elämänsä korkein henkinen saavutus antaa mahdollisuuden. Täällä ihmishenki saa erityisen vastaanottomaailman piirissä levätä ja kerätä jonkin aikaa voimiaan (siis puhtaasti henkis-sielullisessa olotilassa, jolloin hän on vielä pukeutuneena juuri päättyneen maaelämänsä kokemusten kautta muovautuneisiin ilmentymiskehoihinsa eli eteeriseen ja astraaliseen kehoonsa). Täällä hän myös usein saa kohdata mm. edesmenneitä läheisiään ja sukulaisiaan. Sitten tietyn ajan kuluttua, mikä vaihtelee yksilöstä toiseen, hänen täytyy aloittaa menneen maaelämänsä tarkasteleminen kuoleman hetkestä syntymään asti ulottuvana prosessina. Tämä tapahtuu hänelle tähän tehtävään osoitetun viisaan henkiauttajan kanssa (tai tarvittaessa useammankin auttajan kanssa) eteerisen maailman tasolle rakennetuissa erityisissä keskuksissa, joissa ylösnousseet mestarit ja enkeliolennot työskentelevät palvellen ihmiskuntaa. Eteerisen ruumiin purkautuminen [ylös] Täällä sielu käy viisaiden auttajiensa kanssa läpi jonkin aikaa sitten päättyneen maaelämän tilanteita, tapahtumia ja olosuhteita. Tämä mahdollistuu siten, että tämä henkinen auttaja (mestari tai enkeliolento apulaisineen) aloittaa sielun alimman olemuspuolen eli eteerisen ruumiin lainmukaisen purkamisprosessin, joka yhdessä sen ulottuvuuksista kantaa koko persoonallisen maaelämän muistia. Tällöin tämän alimman henkisen ruumiin rakenteen alkaessa purkautua (kontrolloidusti ja ikään kuin avautuvan spiraalin kaltaisesti), alkaa myös samanaikaisesti sen muistia kantavasta ulottuvuudesta vapautua juuri eletyn elämän kuva- ja elämyskudelma levittäytyen asteittain sielun henkisten silmien edessä avautuvaksi tapahtumien kronologiseksi mosaiikiksi. Tämä on kuolemanrajakokemuksiin liittyen tuttu ilmiö monille. Menneen elämän oppituntien uudelleen läpikäynti [ylös] Ihmissielu joutuu nyt uudelleen läpielämään jokaisen elämänsuunnitelmaansa sisältyneen ja tietoisuuden vinouman kannalta tärkeän tapahtuman tai tilanteen, joissa hän on elämässään ollut. Mutta tässä on samalla läsnä jotain erityistä. Nimittäin hän katsoo näitä vanhoja tilanteita ja niihin liittyviä reaktioitaan, asenteitaan ja tekojaan ikään kuin sellaista moniulotteista peili-apparaattia vasten, joka kääntää nämä kokemukset sellaisella tavalla, että hän näkee ja kokee ne korkeamman Itsensä kannalta. Tällöin myös kaikki se, mitä hän teki, sanoi tai jätti tekemättä, kohdistuu sen vaikutuksina ikään kuin häneen itseensä, koska hän kokee nyt kaiken olevan osa itseään. Tällöin hän näkee ja ymmärtää kiistattoman totuuden siitä, miten hänen tekonsa, asenteensa ja valintansa ovat vaikuttaneet, ei vain häneen itseensä, vaan myös toisiin ihmisiin, eläimiin, kasvikuntaan sekä koko ihmiskunnan jumalalliseen kehityssuunnitelmaan. Tämä kaikki mahdollistuu niin, että hänelle osoitettu mestari (joka siis toimii ihmisen korkeamman Itsen edustajana) muuntaa oman olemuksensa kautta tapahtuvalla henkisellä tekniikalla jokaisen tapahtuman ja tilanteen vastaamaan sen alkuperäistä tarkoitusta ihmisen juuri päättyneen elämän henkisessä kehityssuunnitelmassa. Alitajuisen itsensä kohtaamisen väistämättömyys [ylös] Ihmissielu kokee jokaisen tilanteen erityisesti niin, että hän ymmärtää totuudessa sen (a) miksi hän oli tilanteessa, (b) mikä opetus tilanteeseen oli potentiaalisesti sisältyneenä ja sen (c) miksi hän ei onnistunut (tai vastaavasti onnistui) oppimaan tämän itsensä henkiseen ja moraaliseen kasvattamiseen liittyvän oppitunnin, mikä kyseisessä tilanteessa oli siis tarkoituksena. Täällä ihminen ei voi mitenkään piiloutua itseltään, vaan kaikki hänen motiivinsa ja kaikki hänen alitajuiset syynsä olla esimerkiksi konfliktihakuinen, tyytymätön, kiukutteleva, välinpitämätön, tyly, yhteistyöhaluton jne. sekä kaikki niiden todelliset vaikutukset paljastuvat hänelle mitä tarkimmassa ja peittelemättömimmässä muodossaan. Myös hänen saavutuksensa kaikissa niissä tilanteissa, joissa hän valitsi, suhtautui ja toimi oikein - omaan henkiseen kehityssuunnitelmaan sisältyvien tarkoitusten kannalta - paljastuvat hänelle niiden todellisten vaikutuksien kanssa. Miten sielu on käyttänyt luovia voimiaan? [ylös] Näin ihminen tulee näkemään tarkasti ottaen kaiken siitä, mikä oli hänen juuri päättyneen maaelämänsä arvo ja merkitys paitsi hänen omalle kehitykselleen myös koko Maan henkistä kehitystä koskevalle suunnitelmalle. Ja ennen kaikkea hän näkee olevansa ytimeltään vastuussa siitä mitä hänen elämästään on tullut, että kaikki siinä oli seurausta siitä miten hän on - jo monien maaelämiensä aikana - tahtonut soveltaa oman olemuksensa perustassa vaikuttavia luovia kykyjään ja voimiaan, nk. jumalan lakeja. Ja ennen kaikkea hän tiedostaa, että nämä menneen elämän olosuhteet olivat sellaisia, jotka hän oli valinnut itselleen karmansa muuntamista ja oman kehityksensä mahdollistumista varten. Epäonnistumisiensa kohdalla hän selvästi näkee myös sen, mikä johti hänet vieraantumaan omasta kehityssuunnitelmastaan. Hän joutuu tarkasti tutkimaan kaikki ne pelot ja niiden alitajuiset syyt, joista muodostui veruke siihen, että hän lopetti itsensä kuuntelemisen ja aloitti toimimaan ja suhtautumaan elämäänsä ulkopuoleltaan tulevien pinnallisten vaikutteiden määräämänä - menettäen näin yhteyden korkeamman Itsensä piiristä virtaavaan ohjaukseen ja siksi mahdollisuuteensa voittaa erilaisia heikkouksiaan sekä astua korkeamman henkisen kehityksen tielle. Tiedostamattomien motiivien paljastuminen [ylös] Näin ollen universumin totuuden peilin edessä läpi käytävä menneen elämän karmallisten tilanteiden uudelleen arviointi on monille sieluille - erityisesti ylpeyteen ja aggressiivisuuteen taipuvaisille sieluille - suuri järkytys. He näkevät selkeästi sen, miten suuren osan niistä mahdollisuuksista, jotka he olivat saaneet henkisen kasvunsa aikaansaamiseksi, he onnistuivat - eivät vain tuhlaamaan - vaan myös luomaan niissä uutta negatiivista karmaa. Esimerkiksi, monet ihmiset joutuvat näkemään paitsi salaisia syitään siihen, miksi he ytimeltään olivat taipuvaisia olemaan niin huonotuulisia ja haluttomia rakastamaan, kuin siihen, miten paljon tämä tuotti onnettomuutta ja harmia niille, jotka joutuivat ottamaan tätä vastaan. Ja kohdatessaan näin oman menneisyytensä ja alitajuntansa, heitä ei paljon helpota se, että he näkevät juuri päättyneen elämänsä varhaisuudessa sellaisia kokemuksia, jotka myös vaikuttivat siihen, miksi heistä oli kehittynyt sellainen ihminen kuin he nyt olivat. Sillä he näkevät samanaikaisesti erehtymättömän kuvan siitä, että se oli välttämätöntä seurausta sielun jo paljon aikaisemmin luomasta asennevirheestä tai karmallisesta velasta, ja että tämä elämänolosuhde oli juuri siinä tarkoituksessa valittu, että tästä erheestä voitaisiin oppia pois tai että siinä saataisiin mahdollisuus hyvittää tämä vanha karmallinen velka. He ymmärtävät täällä, että vastuun projisointi vaikeuksistaan itsensä ulkopuolelle ei johda sielua kehityksessä eteenpäin - se johtaa sielun vain katkeruuteen. Ihmissielu oivaltaa olevansa vastuussa [ylös] Ihmissielu joutuu tutkimaan erityisesti myös niitä verukkeitaan (puolustautumis- ja välttelykeinojaan), joita se kehitti estääkseen itseään poisoppimasta noista vanhoista taipumuksistaan, sen olemukseen syvälle uurtuneista itsekeskeisistä asenne- ja reaktiomalleistaan, sen haluttomuudesta kasvaa rakastamaan ja olemaan hyvä kanssaihminen. Ihmissielu siis selvästi tulee näkemään, että se on vastuussa elämästään ja siitä, miten se suhtautuu kuhunkin tilanteeseen, ja että suuri määrä niistä syistä, mitä se kehossa ollessaan ajatteli syiksi kriittisyydelleen, vihaisuudelleen ja tyytymättömyydelleen olikin aivan jotain muuta kuin mitä hän siitä itse ymmärsi. Hän useimmiten syytteli niistä vain toisia ja olosuhteitaan, oppimatta todella muuttamaan itseään tai tekemään näille olosuhteille mitään, mikä muuttaisi ne paremmaksi. Mutta siinä määrin kuin ihmissielu on kohdannut ja voittanut näitä elämänoppitunteina ilmeneviä heikkouksiaan ja ongelmiaan jo maanpäällä ollessaan, hänen ei enää tarvitse käydä niitä uudelleen lävitse kuolemansa jälkeen henkisessä maailmassa, eikä sen vuoksi myöskään tulevassa maaelämässään. Ihmisestä tulee itsensä tuomari [ylös] Huomionarvoista tässä menneen elämän läpikäymisessä on myös se, että siinä mukana olevat henkiset auttajat (mestarit ja enkelit) eivät ole tuomitsemassa ihmissielua lainkaan. Ne ovat tässä prosessissa mukana pikemminkin kuin kliinisessä virkatehtävässä, käyttämässä oman olemuksensa kautta toimivaa eteerisen maailman ”tekniikkaa”, jonka avulla Jumalan lait toimivat ylläkuvatun totuuden peilin muodostumisessa - eli siinä, miten ihminen tavallaan itse laitetaan itsensä tuomariksi menneen elämänsä tekojen ja valintojen merkityksen ja arvon kohtaajana ja tiedostajana. Jumalan oikeusistuimen, eli nk. karman herrojen, tuomio koskee myöhemmin vasta sitä, että mikä osa ihmiselle katsotaan tästä eteenpäin tarpeelliseksi ja oikeudenmukaiseksi hänen jatkokehityksensä mahdollistumiseksi - kun tämän maaelämän kautta syntyneen muistiruumiin sisältö on ensin käyty läpi ja ihmisen siihen liittyvät saavutukset ja epäonnistumiset on kirjattu ja toimitettu tämän armon, viisauden ja oikeudenmukaisuuden täyteisen tuomariston eteen. Tämän tulevan osan suhteen ihmiselläkin on jonkin verran toivomisen varaa, mutta hän ei voi saada sellaista osaa, minkä karman herrat näkisivät viisaudessaan hänelle haitalliseksi - eli sellaiseksi, jossa ihmissielu suurella todennäköisyydellä toistaisi kohtaamattomat ja muuntamattomat virheelliset taipumuksensa. Toinen kuolema [ylös] Tämä menneen elämän läpikäyminen tulee päätökseen siinä vaiheessa, kun sielu on käynyt viisaan opastuksen avulla lävitse tuon menneisyytensä ja siihen liittyvät laiskanläksynsä ja kun tähän liittyen elämänruumis on hajonnut yleiseen eteeriseen maailmaan sulautuviksi elementaalisubstansseiksi. Se aika mikä tähän eetteriruumiin epäpuhtaan osan hajoamiseen ja menneen elämän läpikäyntiin kuluu, vaihtelee paljon yksilöstä toiseen riippuen etenkin sielun henkisestä kehitystasosta sekä koetun maaelämän tapahtumista ja niiden vaikutuksista tähän sieluun. Lyhyimmillään se kestää muutamia päiviä, mutta pisimmillään se voi kestää jopa vuosia. Tätä eteerisen ruumiin hajoamista kutsutaan Johanneksen Ilmestyskirjassa toiseksi kuolemaksi. Eteerisen ruumiin hajoamisen välttämättömyys perustuu siihen, että se ei ole riittävässä määrin täyttynyt ja muuntunut Kristus-virikkeen siinä asteittain kehittämillä luonteenlaaduilla ja kyvyillä, jotka tekevät tästä eteerisestä ruumiista kuolemattoman - siis sellaisen, jonka ei tarvitse käydä tätä hajoamisen prosessia lainkaan lävitse. Tällaisia ominaisuuksia ovat etenkin oikeamielisyys, hyväntahtoisuus ja pitkälle kehittynyt kauneuden taju, sillä näissä eteerisen ruumiin tasolle uurtuneissa henkistyneissä luonteentaipumuksissa toimivat sellaiset pidemmän ajan kuluessa opitut ajattelun, tunteen ja tahdon virikkeiden muodot, jotka ilmentävät Jumalan lakien toimintaa ihmissielussa. 51% ja elämänruumiin kuolemattomuus [ylös] Näin ollen, poikkeuksen yllä kuvattuun eteerisen ruumiin hajoamisen prosessiin muodostavat pitkälle henkisessä kehityksessä edistyneet yksilöt, joiden elämänruumiista on vähintään 51% tullut heidän Kristus-Itsensä - eli Rakkauden ja Viisauden - läpäisemäksi ja muuntamaksi. Sisältämiensä ainutlaatuisten henkisten kykyjensä vuoksi, se liitetään osaksi Kristuksen toisen tulemisen väliainetta, eli osaksi tuota koko maanpiirin kattavaa kuolemattomuuden saavuttaneiden elämänvoimien henkistä valomatriisia voimistaakseen sitä ja jäädäkseen tämän laajentuvan kosmisen Kristuksen ruumiin osaksi (ks. aiheesta). Astraaliruumiin purkautuminen [ylös] Tässä vaiheessa sielun ydin eli ihmisen henkisin olemus on enää verhoutuneena astraaliruumiiseensa^(1), jonka puhdistu-mattomasta osasta sen täytyy vielä riisuutua - vapautuakseen olemaan puhtaana henki-ihmisen alkukuvana alimmassa puhtaassa henkimaailmassa, jossa tällä ihmisen henki-minuudella on kotisfäärinsä. Täällä tämä omimmaksi itsekseen kuoriutunut ihmishenki kokee - tosin vain väliaikaisesti - suurta onnea ja autuutta ja sen olemus vahvistuu ”syömällä” ja ”juomalla” tämän sfäärin sisältämiä kuolemattomia elämänenergioita, nk. elämän vettä ja elämän leipää. Mutta myös astraalisen olemusverhon hajoaminen voi olla epämukava ja pitkäkestoinen prosessi varsinkin sellaisille sieluille, jotka ovat kehittäneet piintyneitä vääristymiä tähän olemuspuoleensa. Esimerkiksi voi käydä niin, että tällaisessa astraaliruumiissa vaikuttavat vielä sellaiset inhimillistä alkuperää olevat kiihkeät ja yleensä melko harhaiset ajatus- ja tunnemuodosteet, joista tämä ihmishenki ei kykene helposti luopumaan, ja joita tämä ihmishenki vetää niihin liittyvien halujensa tai pelkojensa vuoksi tämän astraaliolemuksensa piiriin yhä uudestaan ja uudestaan (siitä yleisen astraalimaailman tasosta, mihin hän on kiinnittynyt). Tällöin tämän olemusverhon purkautuminen viivästyy, kunnes tällainen ihmishenki oppii, hänelle osoitettujen henkiauttajien avulla, päästämään irti riippuvuudestaan ko. astraalimaailman kerrostuman sisältämiin halu-, tunne- ja ajatusmuodosteihin. Kokemukset henkimaailmassa [ylös] Nyt omista vajeistaan tietoisena, ihmishenki käy hakemassa puhtaasta henkimaailmasta tulevaan maaelämäänsä - so. uuteen mahdollisuuteensa - ohjausta ja innoitusta, kantaen nyt itsessään ikään kuin tiivistelmää tai negatiivia menneen maaelämänsä aikana vallinneista sielunsa vajeista ja vääristymistä yhtä hyvin kuin saavuttamistaan hyveistä ja kyvyistä. Tämä negatiivi leimautuu ja sisältyy siihen jäljelle jäävään astraaliruumiin osaan, joka ei purkaudu ylläkuvatussa prosessissa (siihen sisältyvien moraalisesti ja muutoin henkisesti edistyneiden kykyjen ja ominaisuuksien vuoksi), ja joka kykenee siksi kohoamaan sen sisältä käsin vaikuttavan ihmishengen mukana puhtaan henkimaailman tasolle, antaen tälle ihmishengelle näin mahdollisuuden toimia ja ajatella siellä itsenäisesti ja itsetietoisesti^(2). Tämän hajoamattoman - eli Jumalan lakien alaisuuteen palautuneen - astraaliruumin osan kehitystaso ratkaisee sen, mitä ihmishenki kykenee saavuttamaan kuoleman jälkeisessä elämässään kokemistaan asioista ja miten paljon hän kykenee hyötymään näistä kokemuksistaan tulevaan maaelämäänsä valmistautumisessa. Kuoleman jälkeisessä tilassa olevilla ihmisillä on suuriakin eroja tässä henkisessä ymmärrys- ja kypsyystasossa, joka siis perustuu astraaliruumiin henkistymisen asteeseen maanpäällä eletyn elämän perusteella. Ja tässä ratkaisevaa on nimenomaan se, millä tavalla ja miten suuren osan he ovat onnistuneet ottamaan astraaliruumiistaan henkensä hallintaan maaelämänsä loppuun mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, miten paljon he ovat onnistuneet kehittämään maanpäällä ajattelevaa ja tuntevaa mieltänsä jumalallisen hyvyyden ja viisauden ilmentäjäksi. Planetaaristen piirien henkikoulut [ylös] Puhtaassa henkimaailmassa, joka rajoittuu aurinkokuntamme piiriin, ihmishenki käy sitten opiskelemassa erityyppisissä henkikouluissa (”minun isäni talossa on monta asuinsijaa”). Se, missä planetaaristen piirien henkikouluissa hänen tarvitsee käydä, selkiytyy hänelle hänen kehitystä ohjaavien henkiauttajiensa viisaiden suositusten avulla, jotka tässä viisaudessaan näkevät ihmishengen tulevan maaelämän kehityspäämäärien vaatimiin valmiuksiin. Näissä henkikouluissa ihmishenki valmistautuu oman tulevan maaelämänsä oppituntien ja testien kohtaamiseen yhdessä niiden ihmishenkien kanssa, jotka sisältyvät siihen karmallisesti tai muutoin auttavassa tarkoituksessa. He laativat siellä yhdessä henkisten opastajiensa kanssa sen, mitä olen monissa kirjoituksissani kutsunut ihmissielujen henkiseksi elämänsuunnitelmaksi. Tämän tulevan maaelämän kehitys- ja palvelusuunnitelman lisäksi yleensä laaditaan myös vähintään yksi varasuunnitelma siltä varalta, että tämän ensisijaisen kehityssuunnitelman toteutuminen ei syystä taikka toisesta onnistukaan. Melko usein käy esimerkiksi niin, että ihmissielut, jotka henkimaailmassa valmistautuivat olemaan osana toistensa kehitys- ja palvelusuunnitelmia, eivät sitten maanpäällä - lähinnä heissä valtaan päässeen egoisen itsensä taipumusten ja rajoitusten vuoksi - haluakaan suorittaa tätä osaansa tai he kykenevät suorittamaan sen vain hyvin puutteellisesti. Astraaliruumiin kehitystason merkitys [ylös] Ja kuten yllä on jo todettu, näistä henkikouluista saatavissa oleva hyöty on ratkaisevasti riippuvaista edellisen maaelämän loppuun mennessä saavutetusta astraaliruumiin kehitystasosta. Näin ollen ihmisen mahdollisuudet onnistua seuraavassa maaelämässään muuttamaan sielunsa epätäydellisyydet on suorassa suhteessa siihen, miten hyvin hän onnistuu hyötymään tästä valmistumisesta näissä planetaarisissa henkikouluissa ennen tähän inkarnaatioon laskeutumistaan. Ilman astraaliruumiin henkisten kykyjen riittävää kehitystä, hänen on vaikea ymmärtää ja oppia siellä mitään - periaatteessa siis aivan samassa merkityksessä kuin fyysisen maailman koulussa kehitystasoltaan heikkotasoisen ihmisen on kovin vaikea oppia vaativamman tason asioita. Hänen on ensin kärsivällisesti ponnisteltava maaelämäänsä sisältyvien valmistavien kokemusten ja oppituntien läpi, jotka oikein suoritettuna luovat astraaliruumiiseen sellaiset edellytykset, joiden avulla hän voi vasta ymmärtää ja kehittää itseään henkimaailmassa. Toisin sanoen, mikäli ihmisen astraalikeho on menneen maaelämän jälkeen vain vähän henkisesti kehittynyt, hän on myös taivaan henkikouluissa taipuvainen olemaan vastaavassa määrin heikkotasoinen oppilas. Ja vasta sen jälkeen, kun hän on aloittanut tosissaan kehittämään astraaliruumiinsa henkisiä kykyjä maanpäällä, hänestä alkaa kehittyä sellainen sielu, joka kykenee tuomaan myös kuoleman ja uuden syntymän välisenä aikana kokemastaan sellaisen voiman mukanaan seuraavaan maaelämäänsä, mikä tekee hänelle mahdolliseksi muuntaa karmansa ja siihen liittyvät luonteensa heikkoudet. Jälleen korostuu siis se, että ihminen on ensisijaisesti itse vastuussa siitä, mitä hänestä ihmisenä ja mitä hänen elämästään maanpäällä (kuten myös taivasmaailmoissa) tulee. Hän päättää täällä maanpäällä miten ja mihin hän aikansa käyttää ja miten hän suhtautuu olosuhteidensa tarjoamiin kehityshaasteisiin^(3). Sillä niin astraaliruumiin kuin eteerisenkin ruumiin henkistäminen yhtä hyvin kuin niiden vääristyneiden taipumusten muuntaminen vaatii suurta omistautumista ja päättäväisyyttä. Ja on sanottava, että suurin osa ihmisistä käyttää vain marginaalisen osan potentiaaleistaan ja mahdollisuuksistaan saadakseen tämän aikaan - so. saavuttaakseen Jumalan kuvaksi luodun ihmisyytensä eli toteuttaakseen tämän käskyn: ”olkaa täydellisiä niin kuin teidän taivaallinen isänne on täydellinen”. Ylösnousemuksen edellytykset [ylös] Mikäli ihminen on saavuttanut edellisen maaelämänsä loppuun mennessä eteerisen ruumiinsa kuolemattomuuden vähintään 51%:iin asti, on hän silloin yleensä myös saavuttanut astraaliruumiinkin kuolemattomuuden (ja todennäköisimmin silloin miltei kokonaan, sillä astraaliruumiin karmallisten virhetaipumusten muuntaminen on paitsi ensisijaisempaa niin myös huomattavasti helpompaa ja nopeampaa kuin eteerisen ruumiin kantamien taipumusten muuntaminen). Mikäli näin on todella tapahtunut, ihminen voidaan siirtää suoraan puhtaan henkimaailman täysvaltaiseen kansalaisuuteen johtavaan ylösnousemusprosessiin, koska hän on saavuttanut siihen edellytykset. Nämä edellytykset ovat Kristuksen toisen tulemisen ajassa seuraavat: 1. ihmisen on muunnettava vähintään 51% karmastaan (eli muunnettava vastaavassa määrin elämänruumistaan ja astraaliruumistaan korkeamman Itsensä ilmentymäksi); 2. ihmisen on suoritettava hyväksyttävällä tavalla loppuun asti ko. maaelämään otettu henkinen ja sosiaalinen palvelutehtävä osana Kristuksen toisen tulemisen ajan päämääriä; 3. jäljelle jäävässä osassa persoonallista karmaa (0-49%) - jonka ihminen voi suorittaa henkisestä maailmasta käsin tapahtuvana palveluna - ei saa olla vaikuttavana enää sellaisia sieluntaipumuksia, jotka estäisivät häntä asettamasta Jumalan tahtoa elämässään ensisijaiseen osaan, tai jotka sitoisivat hänet sellaisiin inhimillisiin taipumuksiin, joiden vuoksi hän saisi aikaan lisää negatiivista karmaa. Päätöksen ylösnousemuksen mahdollisuudesta tekee aina karmanlautakunta. Milloin heidän katseessaan ko. ihmissielun täydellisyyden aste riittää näiden Kristuksen toisen tulemisen ajan armonlahjana myönnettyjen erivapauksien vallitessa (sillä ennen vuotta 1950 ihmisten täytyi suorittaa 100% karmastaan!), tälle sielulle ilmoitetaan, että hän on saavuttanut vapautumisensa edellytykset ja voi valita, jatkaako palveluaan muuntaakseen lisää karmastaan maanpäällä vai haluaako hän ottaa ylösnousemuksensa. Haamut ja aaveet [ylös] Yllä sanottu on siis johdantona vastaanottamaani kysymykseen onko olemassa haamuja tai aaveita, ja jos on, niin mitä ne ovat ja miten niistä pitäisi ajatella. Ensinnäkin on sanottava, että jo Golgatan mysteeristä alkaen ihmiskunnassa on ollut yhä vähemmän ja vähemmän niitä, joita voidaan kutsua haamun olotilaan jääneiksi ihmisiksi. Sillä Golgatan mysteerissä Maan olemuksen läpäisi jälleen ne kuolemattomat elämän voimat, jotka muinaisella lemurisella ajalla tapahtuneen syntiinlankeemuksen seurauksena alkoivat vähentyä Maan ja sen ihmiskunnan olemuksesta, koska ihmiset oli välttämätöntä erottaa Jumalan kuvaksi luodun luontonsa piiristä virtaavista elämän voimista (nk. elämänpuusta), joita he alkoivat noina aikakausina käyttää hillittömästi väärin yhä suurempaa tuhoa ja karmaa aikaansaaden. Tämä johti siihen, että Maan piiriin kehittyi se, mihin Raamatun Tuonela, kreikkalaisten Hades tai vastaavasti mytologioiden Manala viittaa. Näillä sanoilla tarkoitetaan Jumalan laeista vieraantuneiden ihmisten aikaansaamia epäpuhtaiksi muodostuneita alempia henkimaailman tasoja. Nämä astraalisen maailman piirit muodostuivat ihmisten inhimillisten himojen, hillittömien emootioiden sekä negatiivisten ja valheellisten ajatusten tuottamiksi pimeyden maailmoiksi, joissa sielut joutuivat elämään kuolemansa jälkeen. Heitä ei siis voitu ottaa - henkisen rappiotilansa vuoksi - varsinaiseen henkimaailmaan pitkien Maan aikakausien aikana (harvoja poikkeuksia tietysti lukuun ottamatta, jotka olivat eläneet Jumalan lakien mukaan). Haamut Golgatan mysteerin jälkeen [ylös] Mutta Golgatan mysteerin yhteydessä nk. Tuonelan portit avattiin. Tällöin kosmisen Kristus-olennon kuolemattomat elämän voimat tuotiin myös näihin pimeyden maailmoihin kahliutuneiden sielujen saataville. Golgatan mysteeristä alkaen Maan henkistä piiriä alettiin valmistella noin 2000 vuotta myöhemmin tapahtuvaa Kristuksen toista tulemista varten. Tuonelan porttien avaaminen tarkoitti tässä valmistelemisessa ensimmäistä tekoa Maan piiriin inhimillisistä harhoista rakentuneen pimeän astraalimaailman kerrostumien valottamiseksi ja muuntamiseksi sekä siellä olevien sielujen johdattamiseksi sellaiseen kuoleman jälkeiseen prosessiin, mitä tässä kirjoituksessa on kuvattu - eli uuteen mahdollisuuteen valmistamiseen. Juuri tässä on Kristinuskon perustavin merkitys etenkin silloin, kun siitä puhutaan ihmisten ja ihmiskunnan pelastususkontona. Sillä ilman tätä kosmisen Kristus-olennon suorittamaa Tuonelan porttien avaamista ihmiskunnalla ja sen ihmisillä ei olisi mitään toivoa päästä nousemaan takaisin varsinaiseen henkiseen maailmaan, ja tulla jälleen Jumalan kuvaksi luoduksi ihmiseksi eli palautetuksi korkeamman Itsensä yhteyteen. Eteerisen ruumiin hajoamattomuus [ylös] Nämä sielut, jotka olivat jääneet tämän inhimillisen karkeuden ja hillittömyyden aikaansaamana Maan läheiseen piiriin olivat niitä, joita kutsuttiin haamuiksi tai aaveiksi. Näiden ihmisten eteeriset ja astraaliset ruumiit eivät hajonneet kuoleman jälkeisessä prosessissa, niin kuin sitä yllä on kuvattu. Ja syy tähän eteeristen ruumiiden hajoamattomuuteen oli siinä, että nämä sielut olivat muuttuneet sekä eetteriruumiissaan että astraaliruumissaan niin karkeiksi ja tiheiksi - ruumiillisiin haluihin kohdistuneen pitkäaikaisen ja hillittömän samastumisen vuoksi - että he eivät enää kyenneet elämään lainkaan Jumalan lakien mukaan. Näin nämä ihmissielut jäivät sellaiseen tilaan fyysisen ruumiinsa kuoleman jälkeen, että heidän eteeriset ruumiinsa olivat niin epähenkisiä - eli niin fyysisen ruumiin vääristyneiden tarpeiden ja niihin liittyvien karkeiden ajatusten tihentämä - että heistä tuli varsinkin henkisesti herkille ihmisille ajoittain jopa fyysisesti havaittavia. Karkea materialismi ja negatiivisuus [ylös] Nämä haamut ovat siis sellaisia edesmenneitä ihmisolentoja, jotka olivat (astraaliruumiinsa haluilla, tunteilla ja ajatuksilla) niin kiintyneitä ja kiinnittyneitä elämässään kaikkeen materiaaliseen, että he fyysisen ruumiinsa kuoleman jälkeen eivät edes tiedosta kuolleensa ja eivät siksi eteerisen olemuksensa tietynasteisen fyysiseksi muuntumisen vuoksi kykene pääsemään pois Maan piiristä. Sen tähden nämä ihmissielut saattavat harhailla ympäriinsä niillä alueilla, jossa he elivät ennen kuolemaansa, tajuamatta, että he ovat menettäneet tämän fyysisen olemusverhonsa ja siihen liittyvien tarpeidensa tyydyttämisen aktuaalisen mahdollisuuden. He hyvinkin saattavat kuljeskella ikään kuin tekemässä niitä materiaalisia asioita edelleen, mitä he olivat tehneet fyysisessä kehossa aikanaan, ja murehtia ja reagoida samoihin asioihin kuin aikaisemminkin. Tällaiset haamuiksi jääneet sielut voivat joskus saada aikaan todella fyysisiä tapahtumia, kuten sellaisesta usein raportoidaan, sillä heidän materialisoituneiden eteeristen olemustensa karkea värähtelytaajuus tulee ajoittain hyvin lähelle näkyvän materian värähtelytaajuutta. Näin erityisesti silloin, kun tällainen maanpiiriin vangiksi jäänyt sielu haluaa kiihkeästi saada tehdyksi jonkin materiaalisen asian. Tällöin joku niiden teoista tai toiveista voi kirjaimellisesti tapahtua myös fyysisesti havaittavana ilmiönä. Haamujen auttamisesta [ylös] Mutta Golgatan mysteerin kautta tuotiin maanpiiriin se armon lahja, että ihmiskunta liitettiin jälleen henkiseen maailmaan ja sen ohjaukseen ja näin yhä suurempi joukko myös niistä, jotka olivat muuntuneet tiettyyn rajaan asti karkeiksi eteerisissä ruumiissaan, voitiin tästä huolimatta johdattaa tuohon eteerisen ruumiin hajoamisprosessiin ja takaisin henkimaailman kotiinsa saamaan valmistusta uuteen mahdollisuuteen, uuteen inkarnaatioon. Ja tähän liittyen on sanottava, että kirkolliset ja muidenkin uskontojen piirissä suoritettavat vainajien siunaukset ovat todella tärkeitä, sillä niiden kautta pyydetään juuri kuolleelle sielulle henkisestä maailmasta vastaanottajia ja auttajia. Tämä on erityisen tärkeää varsinkin voimakkaasti materialististen, sielullisesti hillittömien ja voimakkaaseen negatiivisuuteen taipuvaisten ihmisten kohdalla. Sillä juuri heidän kohdallaan on suurin vaara, että heitä ei tule kukaan ottamaan vastaan eikä johdattamaan tuohon ylläkuvattuun prosessiin. Mutta jos yksikin ihminen sitä erityisesti sydämessään rukoillen pyytää, se tulee paljon todennäköisemmin mahdolliseksi! Mutta tästä huolimatta vielä tänäpäivänäkin on sellaisia sieluja, jotka syystä tai toisesta ovat muuntuneet niin karkeiksi eteerisessä ruumiissaan, ja jotka ovat myös astraalisen ruumiinsa tietoisilla tasoilla niin materialistisia, rakkaudettomia ja jopa tietoisesti omaa henkistä kuolemaansa haluavia, että tällaisia ihmissieluja ei saada tuohon eteerisen ruumiin hajoamisen prosessiin, vaan he jäävät tänne maan piiriin haamuiksi epämääräisiksi ajoiksi. Ja tällaisia haamuksi jääneitä ihmissieluja on myös jäljellä läheisemmän ja etäisemmän historian ajalta. Erityisen usein haamuista raportoidaan sodassa kuolleiden sotilaiden, sotapäälliköiden ja tai hyvin voimakkaasti omaisuuteensa ja pinnallisiin elämän iloihin kiinnittyneiden ihmisten tapauksissa. Tässä on siis juuri keskeistä materialistisiin arvoihin radikaalisti kiinnittyminen sekä vihan ja muiden negatiivisten tunteiden hillittömät muodot. Suhtautuminen oletetusti havaittuihin haamuihin [ylös] Näitä haamuja ei tarvitse sinällään pelätä, sillä ne ovat miltei poikkeuksetta nykyisenä aikana ihmiselle vaarattomia, korkeintaan vain mielikuvituksessaan herkille ihmisille ja mielenterveytensä menettäneille ihmisille vakavaa huolta aiheuttavia. Mikäli joku nyt sitten kuitenkin kokee törmäilevänsä sellaisiin kokemuksiin, joista joutuu ehkä selkäpiitä karmien toteamaan, että tässä on nyt kyseessä joku haamuolento tai muuta sellaista, niin tärkeintä on keskittyä vain pitämään ajatuksensa hallinnassa ja olla ajattelematta asiasta oikeastaan yhtään mitään - ainakaan sitä, mitä pelon ruokkimat fantasiat siitä manipuloisivat ajattelemaan. Tärkeintä on hallita ajatuksensa ja sitä kautta pelkonsa ja antaa kokemuksen mennä ohi, mitä ikinä se sitten olikaan. Ja jos on aivan vakuuttunut, että kyseessä on haamu, tai vieläpä jollain tapaa häiriköivä haamu, niin voi aina keskittyä rukoilemaan Jumalan valojoukkoa tulemaan hakemaan tämän eksyneen ja häiriköivän haamu-hengen pois - sinne, mihin tämänkin sielun pitäisi päästä omasta piinastaan. Ahriman ja haamut [ylös] Ne Jumalan tahtoa vastustavat yliaistiset olentojoukot, joita olen kirjoituksissani kutsunut ahrimanisiksi (kristillisesti puhuttuna satanistisiksi) olennoiksi ovat yhteydessä tällaisten haamuiksi jääneiden ihmissielujen kohtaloon. Nimittäin se on juuri Ahrimanin tavoite tehdä ihmisistä niin materialistisia ja jos mahdollista niin negatiivisia, että heidän eteeriset kehonsa muuttuisivat yllä kuvatussa merkityksessä hajoamattomiksi, ja näin he eivät voisi palata fyysisen ruumiinsa kuoleman jälkeen takaisin puhtaaseen henkimaailmaan, vaan jäisivät maanpiiriin onnettomiksi haamuiksi, jopa eräänlaisiksi Ahrimanin marioneteiksi, joilla Ahriman voisi pelotella tai johdattaa harhaan ihmisiä. Mutta tällaista tapahtuu nykyaikana hyvin vähän - jos ollenkaan - verrattuna aikaan ennen Golgatan mysteeriä, sillä Kristuksen toisen tulemisen aikana Maan piirissä on kaikkialla taivaallisten valojoukkojen läsnäolo. Tämä mahdollistaa sen, että vainajat voidaan johdattaa takaisin henkimaailmaan, ja että heidän tihentyneitä eteerisiä kehojaan voidaan erityisillä menetelmillä auttaa purkautumaan ja he kykenevät näin nousemaan - todennäköisesti keskimääräistä pidempään kestävän eteerisen ruumiin purkautumisen jälkeen - henkimaailmaan ja saamaan uuden mahdollisuuden. Matti Ylén Loppuviitteet:	Takaisin
	^(1) Astraaliruumis mahdollistaa maanpäällä kehittyvän ihmisen tietoisen ja yksilöllisen ajattelu-, tunne-, ja tahtoelämän. Sen henkistyminen luo puolestaan ihmissielulle edellytykset olla puhtaassa henkimaailmassa läsnä olevana itsetietoisena olentona, joka kykenee aktiivisena toimimaan siellä vaikuttavien lakien ja olosuhteiden mukaisesti, sekä olemaan älykkäässä yhteydessä tämän maailman vakinaisten asukkaiden kanssa. ^(2)Kun kristillisyydessä tai yleisemminkin puhutaan sielun kadotuksesta, sillä tarkoitetaan ennen kaikkea juuri sellaista mahdollisuutta, että ihminen menettäisi astraaliruumiinsa kokonaan tässä sen purkautumisen prosessissa - niin, että siitä ei jäisi kerta kaikkiaan yhtään mitään jäljelle, koska siinä ei olisi yhtään hyvyyttä, mitään moraalisesti arvokasta tai totuuden ymmärtämiseen kykenevää jäljellä, vaan siitä olisi tullut täysin hengetön ja moraalisesti rappeutunut. Menetettyään näin kaiken astraaliruumiistaan (eli sielustaan) ihminen ei enää kykenisi olemaan kuolemansa jälkeen tietoisesti kokevana olentona varsinaisessa henkimaailmassa. Hänen korkeampi Itsensä, nk. Kristus-Itsensä, joutuisi pysyvästi hylkäämään tämän sielun, koska siinä ei olisi enää mitään edellytyksiä sen ilmentymiselle - ja näin ollen Jumalan kuvaksi luodun ihmisen kehittymiselle. Tätä voitaisiin kutsua kolmanneksi ja totaaliseksi kuolemaksi. ^(3) Tosin näihin mahdollisuuksiin liittyy hankitun huonon karman vuoksi myös paljon rajoituksia, sillä moni sielu on toistanut niin monta kertaa itsepintaisesti vanhat virheensä, että heille ei enää annetta ulkoisesti hyvää ja helppoa osaa ennen kuin he todistavat olevansa sen arvoisia - eli osoittavat johdonmukaista pyrkimystä rehellisyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja riittävään epäitsekkyyteen kaikessa siinä mitä elämässään tekevät.