- Pysy avoimena, synny yhä uudestaan ja vältä egoisen itsen mentaaliset ansat! - Sisällys Johdanto Avoimuuden puutteen psykopatologiaa Henkisen egon brutaaleimpia ilmentymismuotoja Egoisen itsen peitevaatteet ovat moninaiset ja usein vaikea tunnistaa Karma kietoutuu kaikkeen mitä alempi ihmisyys ilmentää Käytännön esimerkki egoisen itsen valheellisuudesta Todellisen Itsen tunnistaa sen hedelmistä Lopuksi _______________________________________________ ”Ja että tähän voi päästä, vaatii asteittaista, kärsivällistä ja nöyrää itsetuntemukseen ja itsehallintaan pyrkimistä, että on valmis koko ajan kohtaamaan, tunnistamaan ja luopumaan vanhasta karmallisesta luonteestaan nousevista ’minä olen jo valmis’-ajatuksista ja tunteista, ja pitäytymän ehdottomasti vain siinä mitä todella pystyy ilmentämään, eikä lisää siihen egonsa toiveajattelullaan yhtään mitään, eikä yritä manipuloida toisia suhtautumaan itseensä tämän toiveajattelun mukaan” _______________________________________________ Johdanto Olen aina opettanut, edustanut ja ennen kaikkea elänyt todeksi - jo ennen kuin julistauduin henkiseksi opettajaksi - sellaista henkisen tien (ja yleisen elämänasenteen) perusperiaatetta että: ”pysy avoimena, säilytä mielesi liikkuvana ja jatkuvasti uudistuvana, uutta oppivana, ja ymmärrä, että kaikki, ennen kaikkea oma tietoisuutesi ja sen kasvun mahdollistavat neljä alempaa kehoasi, ovat jatkuvan ja välttämättömän kehityksen lain alaisuudessa”. Mutta yhä uudestaan saan huomata, että tämä näyttää olevan ihmisille ja erityisesti myös henkisen tien kulkijoille erittäin vaikeaa. He hyvin usein haluavat omaksua jonkun jäykän mentaalisen (tai joskus myös praktisen) erottautumis-position ja siihen liittyvän totuuden / asioiden määrittely- ja ymmärrystavan, jonka he sitten tahtovat muodostaa itselleen (ja usein toisille!) pysyväksi ja kiinteäksi tavaksi ymmärtää, suhtautua ja toimia. Tähän aina samalla sisältyy heidän rajallinen käsityksenä siitä mikä on hyvää, oikeaa ja arvokasta, ja niistä muodostuu heidän suhtautumistaan ja asenteitaan ohjaava sisäinen malli. Sitten he katsovat tämän mielen sisäisen persoonallisen tulkinta- ja havaintomallinsa kautta toisia ja ovat taipuvaisia ärtyneisyyteen ja häiriintymiseen toisten erilaisuudesta / ”väärässä olemisesta”. Jäykkien inhimillisen mielen tasolla ymmärrettyjen totuuksien omaksuminen, ja siihen liittyvä ymmärryksen emotionalisoituminen ja fanatisoituminen on erittäin suuri todellisen henkisen edistymisen este, mikä lähes poikkeuksetta kertoo siitä, että ihminen vastustaa maaelämäänsä ottamiaan sielunsa vapautumiseen liittyviä oppituntejaan. Ja selvää on, että tämä saa aikaan, ei vain valtavia psyko-fyysisiä paineita, vaan myös sosiaalisella alueella kivuliaita konflikteja sen ohella, että se pilaa ylimalkaan edellytykset rakentavaan sosiaalisuuteen ja ihmisyyteen. Tämä silloin tällöin johtaa jopa siihen - erityisesti silloin kun ihmisten välille on muodostunut kiihkeä kunnianhimoista ja ylpeää taisteluasemaa muistuttava kiinnittymä - että he tulevat aivan riivatuksi siitä, että toiset ovat ”niin harhaisia” tai ”kuvittelevat olevansa jotain”. Tämä kiinnittymä tarkoittaa sitä, että ihminen tahtoo ”voittaa” jonkun toisen ja estää häntä olemasta ja tekemästä sitä mitä hän on ja tekee, ts. saada valtaa hänen tahtonsa yli, joskus jopa tuhota toisen jos vain mahdollista. Tätä tapahtuu maailmassa kaikkialla joka päivä. Tässä suurimpana erheenä on juuri emotionalisoitunut uskomus, että omaa todella edellytykset, oikeuden ja tarpeen arvioida toista ja arvostella häntä. Avoimuuden puutteen psykopatologiaa Ja tämä johtuu suurimmassa osassa tapauksista ihmisten alemman itsen tuottamasta ainaisesta identiteettikriisistä, ts. siitä mikä sen tärkeys, merkitys ja arvo joissain tietyissä tilanteissa ja sosiaalisissa suhteissa on. Näissä tilanteissa ja erityisissä ihmissuhdekuvioissa, jotka ovat usein täynnä egon niissä tuottamia ja ylläpitämiä uuvuttavia emotionaalisia kiinnittymiä (usein ääneen sanomattomia inhimillisiä odotuksia ja vaatimuksia toisia kohtaan), nämä ihmiset sitten yrittävät manipuloida toisia ottamaan heidän tosissaan, saada jonkun vahvistamaan heille heidän minäkuvaansa tärkeästä ihmisestä tai olemaan samanlainen kuin he itse ovat. Tämä on se salattu syy jota ei saisi mennä sanomaan missään ääneen, ts. juuri sanottuun liittyvät pettymykset ja loukkaantumiset, mistä ylivoimaisesti suurin osa (henkisten) ihmisten ongelmia ja konflikteja syntyy yhtä hyvin kuin syy siihen yhä kriittisemmäksi käyvään tilanteeseen, että nykyisen maaevoluution tärkein kehitystehtävä eli uusi yksilöiden sisäiseen vapauteen perustuva ryhmätietoisuus ja yhteistyökyky on uhkaamassa jäädä kehittymättömäksi. Ja tämä vaara on ilmeinen jo senkin takia, että ihmiset, jotka tahtovat omaksua jonkin jäykän uskomusjärjestelmän, ja siihen perustuvan kiinteitä ja ”oikeita” käsityksiä täynnä olevan ”minä olen valmis / tärkeä”-minäkuvan, estää kaiken avoimen kommunikaation ja yhteistyön jo lähtökohdiltaan. Tämän minäkuvan pyrkimys on aina se, että asiat ja totuus ja niihin liittyvät käytännölliset näkökulmat pitää noudattaa sen etukäteen valmiiksi naulitsemia malleja, koska niihin samastunut itseys menettää muuten perustansa tuntea itsensä tärkeäksi. Näin tyhjänpäiväinen on yksi yleisimmistä syistä, mikä pilaa ihmissuhteet, tekee niistä mahdottomia, koska tämä itsekäs itseys ei aio sietää mitään muuta kuin sen oman - inhimillisillä motiiveilla ylläpidetyn ja siksi uhantunteella ladatun! - näkökulman, jonka kautta se haluaisi korostaa omaa tärkeyttänsä, saada toiset ottamaan hänet vakavasti roolissaan, ymmärtämättä tämän ajan karman herran vaatimaa periaatetta, joka - liian - monien sielujen kohdalla voitaisiin ilmaista seuraavin sanoin universumin oikeusistuinta mukaillen: ”se että olet rakentanut itseytesi sellaiseksi, että olet alkanut painostamaan toisia uskomaan sinun totuutesi ilman että olet itse toiminut oikeammin, ilmentää sielusi vilpillistä jakautuneisuutta ja Jumalan tahdon tuntemattomuutta!” Henkisen egon brutaaleimpia ilmentymismuotoja Joidenkin kohdalla on taipumuksena se, että he pyrkivät kiihkeän älyllisesti sellaiseen positioon ja sellaisiin - usein hyvin yksinkertaisiin ja ikään kuin lopullisiin - määritelmiin, joilla he yrittävät rajata itsensä lopullisesti jonkinlaiseen täydellisyyden saavuttaneiden ja valmiiden joukkoon, vastoin egoisen itsen heissä päivittäin ylläpitämää ilmeistä valtaansa. Tämä voi tosin myös ottaa sellaisia muotoja, joissa pyritään kiistämään miltei kaikki ymmärryksen kasvattamisen hyödyllisyys, ja vedotaan mystisen kokemuksen ja antautumisen merkitykseen tai antautuvaan palvelemiseen, jossa pitää luopua kaikesta ymmärtämään pyrkimisestä. Mutta tämäkin ilman todellista Jumalallisen Itsen kokemusta ja läsnäoloa - kuten tavallista - on vain eräs egoisen mielen mentaalisen ja itsekeskeisin ymmärryksen hyvin kapea-alainen laji. Aina on myös todella paljon niitä, jotka kiinnittyvät itsensä ulkopuolella olevaan opettajaan, mestariin tai kirjalliseen auktoriteettiin, ja etsiessään omassa epävarmuudessaan (ja siihen tavallisesti kätkeytyvässä kilpailemisen halussaan!) ylivertaista asemaa tälle ulkoiselle auktoriteetille, eivätkä kasva sisäisesti yhteyteen oman syvemmän Itsensä kanssa - ts. eivät osaa käyttää opettajaansa oikealla tavalla. Ja liian usein saa myös havaita, kuinka nämä ihmiset eivät sallisi muidenkaan kasvavan missään tapauksessa kuuntelemaan Itseään ja kehittämään omaa elämäänsä Jumalan tahdon tarkoitusten mukaan, ja aloittavat usein vainoamisen ja ”takaisin ruotuun siitä” -painostuksen, mikäli joku todella alkaa näin toimia. He ovat juuri niitä, joista nasaretilainen sanoin: ”te jotka ette tahtoisi astua valtakunnan porteista sisään menette ja asetutte porttien eteen etteivät nekään pääsisi, jotka tahtoisivat”. Inhimillisen itsen, egon tunnistaa aina siitä, että se on kärsimätön ja emotionaalinen, haastava, sitova, omistava, kilpaileva, loukkaantuva, pahastuva, katkera ja konfliktihakuinen, ja erityisesti silloin vastapositioita etsivä, milloin se on loukkaantunut jollekin siitä, että hän ei ole saanut tätä uskomaan egonsa asettamiin ”tunnusta-minut-tärkeäksi” -vaatimuksiin, olemaan hänen totuutensa kanssa samaa mieltä, mitä korkeampi Itse ei koskaan tee, sillä sen olemuksella ei ole mitään tarvetta ulkopuolelta tulevan tunnustuksen kärttämiseen. Yhtä varmasti egon tunnistaa varmuudella siitä, kun joku tahtoo ottaa itselleen jonkun henkisen erikoisnimen, puhua itsestään sen tai tämän asteen vihittynä tai käyttää esim. omaa nimeään lainausmerkeissä vähätellen näin maallista nimeään, puhumattakaan siitä, että joku julistaa itsensä jonkun tietyn pyhimyksen tai viisaan (kuten Jeesuksen, Platonin jne.) ruumiillistumaksi. Joskus tämä henkinen ego saa myös ihmisen koko ajan perustelemaan tekemisiään ja sanomisiaan, niin, että ikään kuin Jumala olisi liikuttanut hänet sanomaan tai tekemään sitä tai tätä - ja tietenkin he haluavat, että toiset ottavat heidät toisissaan ja uskovat heitä ja suhtautuvat heihin niin, että ikään kuin heidän jokaisessa sanassaan ja teossaan itse Jumala puhuu. Tällä nämä ihmiset kuitenkin vain yrittävät saada valtaa toisten ihmisten yli, manipuloida heitä oman egonsa huomionhalun tarpeisiin ja ennen kaikkea pettävät itseään. Egoisen itsen peitevaatteet ovat moninaiset ja usein vaikea tunnistaa Eri asteissaan ja muodoissaan tämä ”minä olen henkisesti suuri ja merkittävä” -syndrooma on miltei joka paikassa vallitseva henkisten ihmisten vitsaus, egoluonnon piinaava ja jatkuvasti uusiutuva vitsaus, mikä saa ihmissuhteet, organisaatiot ja kaiken yhteistyön hajoamaan tai umpikujaan tehokkaammin kuin mikään muu. Se todellakin ruumiillistuu niin monissa peitevaatteissa, että sitä on tähän alueeseen henkisesti erityisesti kouluttamattoman miltei mahdoton selkeästi tunnistaa - ja ihmiset myös pelkäävät tunnistaa sitä koska, sen kohtaaminen liittyy usein heidän suurimpiin traumoihinsa ja pelkoihinsa. Ja luonnollisesti sen tiedostaminen sinänsä on taakka, sillä kysymys on jonkun muun kuin hyvän, kauniin ja oikean tiedostamisesta. Suoraan sanottuna se on sairauden ja kuoleman voimien tiedostamista, eikä se siksi voi olla ylevöittävää eikä virkistävää. Egoisen itsen tiedostaminen on sielun voimien käyttämistä henkisen vapauden ja kasvun salaisen sisäisen esteen paljastamiseksi ja tiedostamiseksi, mikä on osa ihmiskunnan karmallista välttämätöntä työtaakkaa, sillä tätä ihmiset ovat luoneet, tämän esteen ihmiset ovat itse luoneet käyttäessään Luojaltaan lahjaksi saamaa luomisanan voimaansa väärin, luomalla jotain mistä muodostui tämä heidän olemuksensa Jumalan tahdosta poikkeava olemuspuoli, tämä egoinen luonto, joka haluaa etsiä kunniaa ja etuoikeuksia itselleen, ei Jumalalle. Tämä luomisanan voima ja sen takana oleva tietty Jumalan hengestä peräisin oleva säde-aspekti on tarkoitettu ihmiselle hänen luomistyönsä ohjaajaksi ja inspiraatioksi. Ihmisen pitäisi tulla tämän säde-Herransa (=Kristus-Itsensä edustaja) ruumiillistumaksi, oppia luomaan sen ohjauksessa neljän alemman kehonsa niin täydelliseksi, että ne ilmentäisivät tämän sädetyypin jumalallisia ominaisuuksia, ja lopulta näin nostaa nämä ilmentymisvälineensä tämän säde-aspektinsa lähteeseen eli Kristus-Itseensä, joiden avulla hän, joka kutsuu itseään minäksi, on tästä kaikesta tietoinen - tietoinen mistä? - Tietoinen Jumalan ja Itsensä Ykseyden Totuudesta. Viitatut egoisen itsen peitevaatteet ovat tosiaan moninaiset, ja eräs viekkain niistä on tietynlainen nöyrää palvelijaa teeskentelevä, johon kätkeytyvä ylimielinen persoona kuitenkin pyrkii vähättelemään kaikkea sellaista, mitä se ei itse tässä omaksi kahleekseen omaksuneessa minäkuvassaan edusta eikä siten hyväksy - salaisesti usein kadehtien toisenlaisten sielujen itselleen voittamaa sisäistä vapautta ja älykkyyttä sekä kehittyneitä mielen ominaisuuksia, ja niiden ansaitsemaa asemaa ja tehtäviä, joita tämä sielu ei - ehkäpä sädetyypistään johtuen ja / tai myöskään hankkimastaan karmastaan käsin - kykene ilmentämään nykyisessä ruumiillistumassaan. Ne ovat hänelle kuin pihlajanmarjat ketulle, koska hän ei voi loistaa niiden avulla, hän ei voi kunnianhimoisesti voittaa muita niiden avulla tai osoittaa muille mahtavuuttaan ja tärkeyttään. Siksi hän usein kieltää niiltä kaiken arvon ja jopa etsiskelee tässä itsepetoksessaan - viekkaan valikoivasti tietenkin - suurella vaivannäöllä kaikenlaista todistusaineistoa tämän asenteensa tueksi. Karma kietoutuu kaikkeen mitä alempi itseys ilmentää Tällaiset alitajunnan egoiset yllykkeet ja niissä vaikuttava lusiferinen ylpeys on usein karmallisesti peritty luonteentaipumus, mikä ilmenee ajoittain todella viekkaasti yksilöiden kuin ryhmienkin välillä ja siksi sitä on vaikea tunnistaa, tiedostaa ja muuntaa. Tällaiset ruumisluonnon tasolla vaikuttavat haluvoimat nimittäin aktivoituvat ajoittain syvältä ihmisen tiedostamattoman sielun elämän alueelta, kiihkeinä tarpeina tai yllykkeinä ja ovat usein ensikädeltä pukeutuneena sellaisiin sosiaalisiin rooleihin, asenteihin, ilmaisumuotoihin ja toimintatapoihin, jotka vaikuttavat päällepäin viattomilta ja ovatkin yleisesti hyväksyttäviä. Tällaiset yllykkeet voivat ilmestyä ihmiselle jossain elämänvaiheessa kuin tyhjästä (kohdattavaksi ja muunnettavaksi tarkoitettuna karman energian purkautumisena) tai ne ovat voineet olla läsnä ilmentymässä jo lapsuudesta alkaen ja keränneet nykyisen maaelämän varhaisemmissa kokemuksissa tätä vanhaa taipumusta vahvistavia asenteita ja reaktiomalleja. Tämä on monissa tapauksissa liittynyt jo aikaisemmissa maaelämissä sielun taipumukseen kunnianhimoisuuteen ja kilpailemiseen, esim. sodassa, urheilussa, maallisessa vallassa, uskonnollisuudessa yms. Mutta nykyisyydessä ne ilmentyvätkin ensikädeltä nk. susi lampaan vaatteissa, jonain, mikä käyttää vallitsevia. sosiaalisia vuorovaikutustapoja ja -tilanteita laskelmoivasti hyväkseen ujuttaessaan oman itsekkään tai negatiivisen tarkoituksensa siihen mukaan, usein kilpailunhaluisen ja vallanhaluisen tarkoituksen, ja samalla odottaen ikään kuin sitä, että inhimillisen vieraskoreuden kynnys on ensin sivuutettu ja että on riittävästi varmistuttu, että joukkoon ei kuulu niin suurta vastustajaa, joka voisi yhdellä lauseella tai jopa katseella paljastaa sen valheen, mitä tämä alitajuinen halu / tunne haluaisi ko. tilanteeseen tai päämäärään ujuttaa. Ja on merkillistä, kuinka jotkut tällaiseen taipuvaiset (ilmeisen pelokkaat ja itseään epäilevät) sielut pokkuroivat niitä, joista he tietävät, että he ovat ilman muuta liian kovia vastustajia. Mutta mikäli se ei ole itsestään selvää, he jäävät tilanteessa tarkkailemaan, saadakseen aloittaa taistelemisen ja kilpailemisen, milloin heissä herää emotionaalinen vaikutelma, että tässä tilanteessa ”minä voisin voittaa”, koska minä tunnen, että ”minä olen oikeassa”. He eivät ole kuitenkaan vielä saavuttaneet sitä ymmärrystä ja sisäistä vapautta, josta edistyneen ja vapaan sielun aina tunnistaa: hän on kiinnittymätön oikeaansa ja vääräänsä - ja siksi hänen ei tarvitse taistella ja voittaa! Käytännön esimerkki egoisen itsen valheellisuudesta Esimerkiksi ihmiset, jotka kantavat toisiaan kohtaan tällaista tiedostamatonta kilpailun halua, jonkinlaista toisen voittamisen tarvetta, mikä ilmenee samalla tiettynä epäluulona heidän välisessä suhteessaan, ja jotka tästä syystä elävät tietynlaisessa kiinnittymässä, sisäisen vapauden vajeessa, tapaavat jossain vaikka sattumalta, ja sitten tervehtivät toisiaan niin kuin ei mitään olisi ja hymyilevät (joskus teennäisen iloisesti) toisilleen. Mutta sitten kun he hetken aikaa ovat ja kommunikoivat alkaa heidän välilleen hiipiä, yleensä ensin vain toisessa, kuin synkkä verho, joka liittyy siihen, että hän jälleen pettyy siihen, että hänen egoisia tarpeitaan ja odotuksiaan ei tilanteessa tueta tai jokin vanha anteeksiantamattomuus aktivoituu hänessä samalla kun hän tästä syystä näkee toisessa niiden synnyttämän pelkonsa projektiokuvan – johon hän sitten reagoi! Ja tämä nostaa pintaan heidän välisen vanhan karmansa hyvin synkkiä ja väkeviä energioita, mikä johtaa joko siinä välittömässä tilanteessa tai jonkin ajan kuluttua voimakkaaseen tarpeeseen (mielen ollessa näiden karman vapautuneiden psyykkisten energioiden riivaamana) tarpeeseen synnyttää konflikti, yleensä aloittaa jonkinlainen toisen olemukseen kohdistuva hyökkäys, syytös tai kritiikki - eli langeta tuomitsemisen ja arvostelun syntiin. Totuudessa, asiat tässä itsessään eivät sinänsä koskaan riitele, vaan niitä kantavien tietoisuuksien alitajuiselta tasolta tulevat itsekkäät halut ja emootiot ja niihin liittyvät pettymykset, tukahdutetut kaunat sekä salaiset toiseen osapuoleen tai tilanteeseen kohdistuneet inhimilliset odotukset ja toiveet. Jumalan mielestä käsin nähtynä ja tarkoitettuna, tilanteessa on kysymys ihan muusta kuin mitä tilanteeseen sisältyvät inhimilliset mielet (jotka ovat erillisiä tästä Jumalan mielestä) ymmärtävät ja tuntevat. Nimittäin tilanteen tarkoitus on juuri se, että tämä vanhan karman, vanhan virheelliseen psyykkiseen tilaan luodun elämänenergian synnyttämä sidos purkautuisi ulos näiden ihmisten alitajuisesta mielestä ja että he uudelleen loisivat tämän energian keskinäisessä vuorovaikutuksessaan luomissanan oikean, so. rakentavan, soveltamisen kautta. Mutta tämän, so. rakentavan ja vapauttavan luomissanan soveltamisen tilanteessa, aivan liian usein estää tuo defensiivinen samastuminen johonkin emotionalisoituneeseen asenteeseen, kiinnittyminen jäykkään ja kapea-alaiseen ymmärrys- ja suhtautumistapaan tai ”minä olen jo valmis” –minäkuvaan sekä näihin liittyviin ja niitä suojelemaan rakennettuihin uskomuksiin. Mutta totuudessa ne eivät ole mitään muuta kuin tuon ylläkuvatun kaltaisen ongelmallisen esimerkkitilanteen salattu syy ja uusintaja. Todellisen Itsen tunnistaa sen hedelmistä Henkisen ihmisen täytyy tahtoa voittaa kaikki sellainen perusinhimillinen kiinnittymä ”minä ja minun ymmärrykseni on oikeassa” -asenteeseen, ja antautua sen sijaan avautumaan jatkuvalle tietoisuutensa ja ymmärryksensä kasvulle, syleilläkseen asteittain yhä enemmän todella laajaa Itseyttään, jumalallista Itseään, jonka tunnistaa aina sen hedelmistä, siis juuri sen inhimillisestä itsettömyydestä, sen ymmärryksen universaalisuudesta ja laaja-alaisuudesta, sen kiinnittymättömyydestä inhimillisiin taisteluasetelmiin ja toisten muuntamiseen, sen tunneluonnon harmonisuudesta ja sisäisestä rauhasta, lempeydestä ja iloisuudesta, sen kerta kaikkiaan ongelmista vapaasta (sosiaalisesta) olemisesta. Tästä Itsestä puuttuu jonkin puutteen tunne kerrassaan, ja kaikessa, mitä se tuo julki ja tekee, on suuri epähenkilökohtaisuuden tuntu, aina suurempaa kokonaisuutta edustava tahto ja ymmärrys. Tässä yhteydessä ei voi kuitenkaan suuresti korostaa ulkoisen tekemisen ja aikaansaamisen merkitystä, sillä todellisen Itsen läsnäoloa teoissa ja toiminnassa ei voi mitata määrän kriteereillä, aivosidonnaisen ja aistihavaintojen maailman inhimillisillä kriteereillä; sen voi tunnistaa vain henkisellä sydämellään, johon oikea viisauden tavoittelun käytännöllisesti painottunut tie on ihmistietoisuuden asteittain yhdistänyt. Lopuksi Ja että tähän voi päästä, vaatii asteittaista, kärsivällistä ja nöyrää itsetuntemukseen ja itsehallintaan pyrkimistä, että on valmis koko ajan kohtaamaan, tunnistamaan ja luopumaan vanhasta karmallisesta luonteestaan nousevista ”minä olen jo valmis” (tai vastaavasti ”minä olen arvoton/ huono”) ajatuksista ja tunteista, ja pitäytymän ehdottomasti vain siinä mitä todella pystyy ilmentämään, eikä lisää siihen egonsa toiveajattelullaan yhtään mitään, eikä yritä manipuloida toisia suhtautumaan itseensä tämän toiveajattelun mukaan - sillä siitä alkaa vakava vaara astua yllä kuvattuun itse-valheeseen, joka ei tule olemaan vailla viitattuja sosiaalisia seuraamuksia ja todellisen henkisen edistymisen pitkäaikaistakin viivyttymistä. Mutta samalla on kuitenkin jatkuvasti tahdottava päättäväisesti kehittää henkisen sielunsa (minänsä) ilmentymisen edellytyksiä, neljää alinta kehoaan, siihen suuntaan ja siinä tarkoituksessa, mikä on Jumalan tahto ko. yksilön elämässä - ja tämä liittyy juuri oman säde-Herransa, Kristus-Itsensä edustajan opastuksen yhteyteen kasvamiseen, kunnes on tämän avun ja ohjauksen avulla muuntanut karmansa (=syntinsä) ja suorittanut tehtäväkseen ottamansa palvelun ihmisten maailmassa ja tullut valmiiksi ylösnousemaan tähän Kristus-Itseensä ja yhdistymään sen kautta (sillä ”kukaan ei tule Isän luokse paitsi minun kauttani”) Jumalan kuvaksi luotuun ikuiseen Minäänsä: Kosmisesta Minä-Olen-Joka-Minä-Olen -tietoisuudesta peräisin olevaan yksilöityneeseen Minä-Olen-Joka-Minä-Olen -tietoisuuteen, eli Jumalan kuvaksi luotuun ikuiseen ja täydelliseen Ihmiseen. Useimmissa tapauksissa tämän estyminen ja viivyttyminen johtuu jonkin sortin ylpeydestä, mm. ja etenkin oikeaoppisuuden ylpeydestä, mikä on yksi vallitsevimmista perussyistä sielun tarvitsemien oppituntien estymiseen. Myös itsepintainen anteeksiantamattomuus yhtä hyvin kuin pelot ja riippuvuudet (oikean yksilöitymisen puute) muodostavat toisen vastustavan voimarykelmän, jotka estävät henkisiä ihmisiä saavuttamasta Jumalan tahdon toteutumisen omassa elämässään - lähinnä näiden synnyttämien sosiaalisten ongelmien ja konfliktien vuoksi. Matti Ylén	Takaisin