|
|
|
|
|
Sitoutumisen pelkona ja välttelynä
ilmenevä kyvyttömyys vastuulliseen parisuhteeseen on huolestuttavan
yleinen ilmiö. Tämä postmodernin ajan yksilön
”vapauden” kaipuu vaikuttaa koskevan sinänsä molempia
sukupuolia. Mutta eräs ala-arvoinen piirre siinä on edelleen
selvästi tyypillisempää miehelle. Vastaanotolleni tulee
silloin tällöin nainen, joka kantaa tästä todistusta. He
ovat naisia, jotka ovat alkaneet seurustelemaan joissain yhteydessä
tapaamansa miehen kanssa. Suhde on alkanut usein sellaisella tavalla,
että alussa ei ole huolestuttavia merkkejä havaittavissa; mies
osoittaa kiinnostusta häntä kohtaan pitämällä
häneen aktiivisesti yhteyttä ja antamalla itsestään hyvin
avoimen ja rehellisen vaikutelman. Tämä on johtanut myös
siihen, että nainen on alkanut luottamaan tähän mielikuvaansa
miehestä hänet vakavasti ottavana ja myös muussa suhteessa
luotettavana. Tätä seurustelua on saattanut joissakin tapauksissa
jatkua pidempien etäisyyksien vuoksi pidemmän aikaakin, ennen kuin
heille on tullut tilaisuus viettää lapsistaan vapaa viikonloppu. Sitten tapahtuukin juuri se, mikä uuden
suhteen vakavasti aloittaneelle on kieltämättä järkytys:
mies, joka heidän ensimmäisessä seksuaalisessa kohtaamisessaan
yritti ensin elää todeksi kuin suoraan pornoelokuvista omaksumiaan
malleja, odottaen naiselta näiden rakkaudettomien mielihalujensa
orjattaren roolia, muuttuu sitten seuraavana aamuna etäiseksi ja
ilmoittaa, ettei hän pystykään sitoutumaan suhteeseen ja että
on parempi, että he jäävät vain
”ystäviksi”. Naisia ei voi moittia näissä
tapauksissa siitä, että ”he itse myös halusivat
sitä”, sillä heillä ainakin useimmissa tapauksissa oli
tarpeena ja toiveena saada jotain muuta kuin vain mekaanista seksiä.
Ala-arvoista tässä on etenkin se, että miehet, jotka
tekevät tätä naisille, käyttävät hyväkseen
- usein
melkoisella viekkaudella -
heidän todellisia rakkauden ja läheisyyden tarpeitaan, saadakseen
tyydyttää tuota aivan säälittävään tilaan
taantunutta sukupuoliviettiään ja sen varaan rakentunutta
itsekästä macho-minäkuvaansa, jossa ei ole jaloutta hitustakaan. Olisi paljon jalompaa ja
oikeamielisempää sanoa suoraan naiselle, että olen sinusta
kiinnostunut vain seksuaalisesti kuin että sallisi pornoelokuvilla turmeltuneen
sukupuoliviettinsä ja mies-nais -käsityksensä
määrätä käyttäytymistään. Jos joku ei
vielä ymmärrä, että mikä peruste tässä nyt
on moralisoida tätä asiaa, niin se on ennen kaikkea juuri niiden
inhimillisten kärsimysten ja traumojen vuoksi, mitä tällainen
itsekäs ja vastuuton toiminta aiheuttaa. Kysymys on myös toisen
ihmisen harhaanjohtamisesta sen suhteen, mitkä ovat omat aikomukset,
jopa suoranaisten peitetarinoiden kertomisesta. Lisäksi toisen ihmisen
kohtaaminen seksuaalisesti ilman rakkautta ja aitoa
välittämistä on tosi-ihmisyytensä kieltämistä,
vajoamista himojensa orjaksi. Ja minkälaista tuskaa tämä
aiheuttaakaan niille, jotka huomaavat joutuneensa
hyväksikäytön kohteeksi ja joutuvat tiedostamaan sen valheen
mikä tähän oli koko ajan kätkettynä: että
heistä ei oltukaan kiinnostuneita ihmisenä syvemmin, vaan vain
seksuaalisen himon kohteena. Sitten saan tehdä parhaani
estääkseni näitä (etupäässä) naisia
katkeroitumasta ja kovettamasta itseään, mikä on aina vaarana
tällaisten kokemusten jälkeen. Tästä usein seuraa naisen
minäkuvaan vaikeita haavoja, koska he joutuvat miltei pakkomielteisesti
ajattelemaan sitä, miksi heitä ei haluttu, miksi heidät
hylättiin - että
eivätkö he olleet kehoina tarpeeksi viehättäviä ja
haluttavia. Monen naisen oppituntina tässä on se, että
mikään ei ole riittävän haluttavaa ja
tyydyttävää rakkaudettomaksi muuttuneelle sukupuolivietille,
se muuttuu yhä vaativammaksi ja turhautuneemmaksi ja tekee sen orjana
olevasta ihmisestä sietämättömän. Siksi naisten
täytyisi oppia vartioimaan rakkautta ja auttamaan miehiä muuntamaan
rakkauden avulla tuon mekaanisen seksin vääristämän
sukupuoliviettinsä. Tämä on naisen tehtävä,
sillä ilman naista mies ei siihen – ainakaan
pääsääntöisesti – pysty. Naiset usein eivät tosin osaa - varsinkaan nuorella iällä –
oppia tätä oppituntia oikein, sillä he
tietämättömyyttään ajautuvatkin siihen, että he
kieltävät todelliset tarpeensa ja todellisen olemuksensa (koska vääristyneen
seksuaalisuutensa orjana oleva mies ei kykene tunnistamaan ja rakastamaan
sitä) ja näin nainen tekee itselleen psyykkisesti rampauttavan
kompromissin: joko hän alistuu miehen rakkaudettoman ja mekaanisen
seksihalun orjattareksi tai hän yrittää tulla myös
”mieheksi”, ”kovaksi jätkäksi”, joka
kiroilee, paneskelee, masturboi ja ryypiskelee kuin mies - ja näin myös hänen
seksuaalisuutensa muuttuu samanlaiseksi kuin epäjalon miehen.
Tästä seuraa kuitenkin koko persoonan muuntuminen sellaiseksi,
ettei hän ole lainkaan enää oma itsensä; hän on itse
asiassa syvällä alitajunnassaan hyvin onneton ja
mieliala-heilahteluidensa orjana. Hän on myös vihainen ja katkera - ytimeltään siitä, että
hänen täytyi uhrata ja hylätä viattomampi ja onnellisempi
olemuksensa, siksi että tämä vääristynyt
maskuliinisuus ja sen kovasydämiset arvot, jotka hallitsevat ihan
kaikkea inhimillisessä maailmassa, eivät kyenneet tunnustamaan ja
rakastamaan sitä, elämään todeksi rakkauden tarkoitusta. Ei ole oikeastaan mikään ihme, ettei maailmassa
ole paljoa todella suurenmoisia naisia, koska ei ole paljoa todella
suurenmoisia miehiäkään; suurenmoiset naiset ja miehet
edellyttävät toinen toisensa; suurenmoinen nainen tai mies on se,
jota on todella rakastettu ja joka siksi uskaltaa ja osaa rakastaa. Naisten
on vaikea tulla oman feminiinisen prinsiippinsä kauniiksi
ruumiillistumaksi, mikäli hänen täytyy alistua rakkaudettoman
maskuliinisuuden hyväksikäytölle, määrittelylle ja
manipulaatiolle. Samoin miehen on vaikea tulla todella jaloksi ja
oikeamieliseksi mieheksi, ellei hän saa naisen olemuksen
välittämää lahjaa: hänen avautuneen
sydänkeskuksensa piiristä välittyvää rakkautta, joka
paitsi muuntaa miehen impulsiivisen seksuaalisuuden myös
syvällistää hänen tunneluontonsa sekä integroi
hänen mieltään – eli tekee hänestä
oikeamielisemmän ja viisaamman. Mutta mikäli miehet eivät kykene rakkaudettoman
seksi-obsessionsa vuoksi ymmärtämään, että naisessa
hänen ulkomuotonsa takana elää juuri se rakkauden mysteeri,
mitä he pohjimmiltaan naisesta tarvitsisivat, joutuvat he
elämään emotionaalisesti tasapainottomien ja onnettomien
naisten kanssa, mikä tekee myös heidän omasta elämästään
onnetonta. He eivät voi saada naiselta hänen suloista luontoaan samalla
kun he haluavat pitää hänet rakkaudettoman seksuaalisuutensa
kohteena. Naiset eivät kykene löytämään rakkautta
itsestään, samastumaan rakkauteen Itsessään, kun
heidät omanarvontuntonsa ja minä-kokemuksensa ehdollistetaan ulkomuodon
kautta tapahtuvan seksuaalisen haluttavuuden arvioinnin varaan. Tällöin
on vaarana, että heidän kehityksensä sisäisen olemuksensa
kokemisessa ja tuntemisessa jää puutteelliseksi ja he samastuvat
sen sijasta sosiaalisesti rakentuneeseen pinnalliseen minäkuvaansa (so. kehokuvaan
itsestään), joka ylläpitää itseään erilaisten
maneereiden ja seksuaalivirikkeitä viestivän symbolikäyttäytymisen
avulla. Vaihtoehtoisesti, mikäli hän reagoi tähän niin,
että hän tuntee epävarmuutta omasta naiseudestaan ja sen
viehätysvoimasta, hän tukahduttaa itseään ja rajoittaa sisäisestä
olemuksestaan tulevan luonnollisen kauneutensa ilmentymistä. Tämä tekee naisista paitsi alitajuisesti
tyytymättömiä ja onnettomia myös psykofyysisesti jäykkiä,
koska he eivät ole sisäisesti VAPAITA, ja siksi he eivät koe
ja tiedä mitä rakkaus ja ilo ovat – ts. mitä he todella syvemmässä
ja aidossa olemuksessaan ovat. Tällöin he ovat kadottaneet
itsensä samastumalla ulkokuoreensa ja eivät näin kykene
elämään syvemmän ja aidomman olemuksensa kautta. Onkin
melko järkyttävää katsoa, mitä nykyisessä
ajassa tapahtuu (etenkin) nuorille naisille sen vuoksi, mitä naisen
tosiolemuksen kieltävä pornografisoitunut kulttuuri ja
sosialisaatio saa heissä aikaan. On totta, että myös miesten kohdalla
seuraukset ulkokuoreen samastumisesta tuottavat samanlaisia oireita,
lisääntynyttä erillisyyden tunnetta ja huonovointisuutta. Tietenkin tämän ohella vaikuttaa koko
joukko muita ihmisten kehityksen vinouttavia kulttuurisidonnaisia asioita,
mutta paljon enemmän kuin halutaan tiedostaa vaikuttaa se, miten
epäjalon maskuliinisuuden ylläpitämä rakkaudeton
seksuaalisuus muokkaa miehiä ja naisia ja pilaa heidän välisen
suhteensa. Vaikuttaa siltä, että nykyään ei haluta
lainkaan ymmärtää, että rakkaudeton seksuaalisuus, jota
erityisesti pornoviihdeteollisuus ylläpitää, turmelee suuren
määrän nuoria ihmisiä, tekee heistä patologisesti
riippuvaisia tästä pinnallisesta pikatyydytyskeskeisestä
seksuaalisuudesta, mikä johtaa paitsi siihen, että vastakkainen
sukupuoli nähdään vain ulkokuorena, kiihottavana tarvekaluna, myös
siihen, että vastuullinen sitoutuminen parisuhteeseen ja ihmisenä
kasvamisen päämääriin muuttuu yhä vaikeammaksi. Tänä päivänä ei ole
lainkaan epätavanomaista, että nuoret miehet katsovat tuntikaupalla
pornofilmejä ja masturboivat jopa monta kertaa päivässä.
Tämä on paitsi elinvoiman tuhlausta myös yhä
väristyneempään naiskuvaan ja parisuhdekäsitykseen ajautumista. Ei ole lainkaan vaikea kuvitella,
kuinka heidän on vaikea kohdata nainen ja parisuhteen todellisuus,
sillä heidän käsityksensä siitä ovat todella
vaikeasti vääristyneitä. Yhä useammin on niin, että
heidän seksuaalisilla suoritusroolimalleilla ohjelmoidut mielensä
ovat kyvyttömiä sellaiseen seksuaalisuuteen, joka voisi
mitenkään olla tyydyttävää naiselle ja palvella
parisuhteen henkisiä kehitystehtäviä. Olen tavannut
miehiä, jotka ovat kertoneet kuinka vaikea heidän on
päästä vapaaksi vuosia kestäneen pornoviihteen
käyttämisen synnyttämien pakkomielteisten fantasioiden
orjuudesta, ja kuinka vaikea heidän on yrittää olla jollain
muulla tavalla naisen kanssa paitsi pornoviihteen heihin istuttamilla
tavoilla. Ja on tullut myös esiin miten tästä syntyvä
yhteyden puute on vaikea voittaa, koska rakkauden kokeminen ja yhdessä
aidosti oleminen on jotenkin vierasta ja hämmentävää.
Lisäksi mielikuvitus on korostuneen seksuaalista ja synnyttää
seksuaalisia ajatuksia sellaisissakin tilanteissa, joissa niitä ei
haluaisi olevan. Tämän kirjoituksen viesti on,
että ilman rakkautta seksuaalisuus tekee ihmisestä onnettoman ja
vastuullisiin ja aitoihin ihmissuhteisiin kykenemättömän
olennon. On jokseenkin outoa, että pornografisoituneen kulttuurin
vahingollisia vaikutuksia ei yleisesti tiedosteta; sen sijaan sitä
pidetään suurena vapauden ja hyvinvoinnin perusedellytysten
voittona – ymmärtämättä, että se on
todellisuudessa yksi ihmisen sisäisen vapauden suurimpia riistäjiä
sen ohella, että se pilaa tehokkaasti ihmissuhteet pinnallistamalla ja
esineellistämällä ne – jättäen niiden
todellisen tarkoituksen varjoonsa ja tuottaen valtavasti
kärsimystä, jonka lähdettä harvoin tunnistetaan. Matti
Ylén |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
