- Mitä Jumalan lait ovat? - _______________________________________________ ”Kaikkein keskeisimmin nämä Jumalan lait tarkoittavat sitä ja ruumiillistuvat siinä miten Jumalan olemusta kantavat ja ilmentävät olennot kaikilla universumin tasoilla ovat suhteissaan toisiinsa. Koska näillä olennoilla ei ole egoista itseä, ne elävät näiden lakien mukaan - eli elävät sopusoinnussa …” _______________________________________________ Sisällys Inhimilliset lait eri asia kuin Jumalan lait Jumalan lait ovat Jumalan olemus ja sen ilmentyminen Jumalan lait tarkoittavat olentojen sopusointuista liittymistä ja suhteutumista toisiinsa Sovitusopin kohtalokas väärinymmärtäminen Jumalan 12-ulotteisuus ja henkinen astrologia Olen saanut kysymyksiä koskien sitä mitä oikein tarkemmin ottaen tarkoitan kirjoituksessani ”kaikki mitä ajattelet, tunnet ja teet palaa luoksesi” puhuessani universumin ja Jumalan laeista paitsi, että ne ovat ihmisen ajatusta, tunnetta ja tahtoa ohjaavia periaatteita. Seuraavassa vastaukseni. Inhimilliset lait eri asia kuin Jumalan lait Ensinnäkin on perustava virhe luulla, että Jumalallisessa todellisuudessa on lakeja olemassa samassa mielessä kuin ihmisten maailmassa. Puhtaan henkimaailman tasoilla ei ole lakeja asettamassa käskyjä, rajoituksia tai määräämässä sanktioita, sillä niitä ei siellä tarvita - näiden hengenkuntien moninaiset ja nykyihmiseen nähden huomattavasti kehittyneemmät olennot ovat siellä kerrassaan vapaita, ja ne elävät ja toimivat keskenään sopusoinnussa kuin suuren organisaation työntekijät, joilla kellään ei ole egoista, erottautumaan pyrkivää, itseä aiheuttamassa tarpeettomia ongelmia ja konflikteja. Jokainen olento (siis myös ihminen), joka kykenee tulemaan tietoiseksi ja siksi olemaan itsetietoisesti läsnä puhtaan henkimaailman alimmassa tai sitä korkeammissa oktaaveissa, on kehittynyt sielullisissa olemuspuolissaan sellaiseen täydellisyyden asteeseen, että hänessä sisäisesti vaikuttavat, ohjaavat ja inspiroivat ne universumin perusvoimat ja -prinsiipit, joiden varaan koko Jumalan universumi on luotu. Juuri tässä mielessä on ymmärrettävä se mihin viitataan, kun puhutaan Jumalan tai universumin henkisistä laeista. Näin ollen, myös ihmisen kohdalla, kun hän on henkisesti riittävän kehittynyt, nämä lait ovat tulleet (jälleen) osaksi hänen sielullista olemustaan, sen rakennetta ja toimintaperusteita. Ja hän myös silloin ilmentää niitä kaikilla tietoisuutensa saavuttamilla todellisuuden tasoilla - siis myös aineellisella tasolla. Näitä lakeja ei saa sekoittaa ihmisten maailman maallisiin (juridisiin) lakeihin, uskonnollisiin lakeihin, eikä myöskään tieteen esittämiin nk. luonnon lakeihin tai mihinkään muihin inhimillisiin lakeihin tai normeihin. Jumalan lait ovat Hänen kosmisen henkiaspektinsa 12-ulotteisen älykkyyden toimintaa ja sen ilmentymiä Hänestä polveutuvien luotujensa eriasteisilla tietoisuuksien ja universumitodellisuuksien tasoilla. Jumalan lait ovat Jumalan olemus ja sen ilmentyminen Tosin sanoen Jumalan lait ovat koko Jumalan ja Hänen alati kehittyvän luomistuloksensa perusta ja näin ollen myös kaikkien Hänestä ja Hänen olemuksessaan alkunsa saavien olentojen perimmäinen olemus ja ilmentymistarkoitus. Jumala juuri ilmentyy vain luotujensa kautta - heissä Hän ja Hänen lakinsa tulevat julki! Tosin on sanottava, että parhaat inhimilliset lait (paitsi että ovat ihmisten maailman kaaoksessa ja itsekkyydessä välttämättömiä) ovat - oikein ymmärrettynä! - kohtalaisen puhtaita heijastuksia henkisen maailman laeista. Samoin myös aineellinen luomistulos ja siinä vaikuttavat ilmiöt, lait ja voimat ovat mitä moninaisempien henkiolentojen olemuksessa vaikuttavien Jumalan lakien ulkoista ilmennystä, näiden olentojen täydellisen yhteistyön tuottamia ja ylläpitämiä luomistuloksen muutoksenalaisuuden piiriin kuuluvien tasojen väliaikaisia ilmiötä. Myös ihmisen fyysinen ruumis ja hänen epätäydellinen sielullisuutensa kuuluvat näihin tasoihin. Näiden Jumalan lakien merkitys ja tarkoitus on siinä, että kaikki mikä ilmenee - so. kaikki mikä on luotu eli koko alati laajentuva luomistulos, koko hierarkkisesti järjestynyt valtava kosmos korkeimmista henkiolennoista vähäisimpiin aineellisiin luotuihin asti - ilmentää tai on tarkoitettu ilmentämään omalla tasollaan tämän Jumalan olemukseen sisältyvää täydellisyyttä: Sen kauneutta, rauhaa, harmoniaa, rakkautta, viisautta, oikeamielisyyttä, kärsivällisyyttä, hyväntahtoisuutta sekä erilaisten kykyjen ja ominaisuuksien täydellistynyttä ilmentämistä sekä kaikkea sitä mitä nämä tarkoittavat luotujen olentojen keskinäisen vuorovaikutuksen ja yhteistoiminnan sekä niiden tulosten kannalta. Näin ollen, puhuttaessa Jumalan tai kosmoksen laeista puhutaan todellisuuden perimmäisestä olemuksesta, sen ilmentymisen tarkoituksesta ja sen esimerkillisestä ihanteellisuudesta ja sen itsensä oikeuttavasta täydellisyydestä, joka on sisään rakentuneena, sisäisesti vaikuttavana ja siksi ilmentyneenä kaikessa siinä, mitä Todellisuus todella on. Ja kun kirjoituksessani ”kaikki mitä ajattelet, tunnet ja teet palaa luoksesi” puhuin Jumalan laeista vieraantuneesta ihmisyydestä ja sen seurauksista (ks. tarkemmin), yritin tehdä selväksi sen, että ihmiskunnalle, vapaan tahdon evolutiivisesti saavuttamaan tarkoitetulle olentoluokalle, on sen kehityshistorian tietyssä vaiheessa muodostunut mahdollisuus alkaa käyttämään väärin näitä oman olemuksensa perustassa olevia - siis kosmoksen hierarkkisesti järjestyneestä jumaluudesta häneen välittyviä ja periytyviä luovia voimia, kosmisen tahdon, tunteen ja älykkyyden voimia, mitä nämä lait siis toiminnassaan ovat (ks. myös pahan alkuperästä). Jumalan kuvaksi luotu ihminen on, vapaan tahdon tietä kulkiessaankin, tarkoitettu kehityksessään yksilöitymään sellaisella tavalla, että hänen yksilöllistynyt sielullisuutensa, eli hänen neljä alinta kehoaan, rakentuvat näiden lakien varaan ja niiden ilmentäjäksi - eli Jumalan olemuksen ja tahdon ilmentäjäksi. Ja tämä kehitys näiden lakien ilmentämiseen, voi ja täytyy tapahtua ihmiskunnan kohdalla täysin vapaasti, vapaan tahdon lakia noudattaen. Mutta Jumalan laeista vieraantunut ihminen on vieraantunut omasta olemassaolon tarkoituksestaan, ja on sen sijaan alkanut ilmentämään näitä oman henkis-sielullisen olemuksensa (neljän alemman kehonsa) kautta vaikuttavia ajattelua, tunnetta ja tahtoa ohjaavia kosmoksen voimia tavalla, mikä on johtanut siihen, että ihminen on väärinkäyttänyt näiden lakien varaan nojautuvaa myötäsyntyistä kanssaluojauttaan, ja luonut itselleen nykyisen onnettoman ja epäharmonisen olemuspuolensa (=egoinen itsensä) sekä kriisien ja uhan täyteisen, saastuneen ja ahdistavan elinympäristönsä. Jumalan lait tarkoittavat olentojen sopusointuista liittymistä ja toimintaa Kaikkein keskeisimmin nämä Jumalan lait tarkoittavat sitä ja ruumiillistuvat siinä miten Jumalan olemusta kantavat ja ilmentävät olennot kaikilla universumin tasoilla ovat suhteissaan toisiinsa. Koska näillä olennoilla ei ole egoista itseä, ne elävät näiden lakien mukaan - eli elävät sopusoinnussa, kyeten harmoniseen yhteistyöhön, ilmentäen automaattista anteeksi antoa, puhdasta myötätuntoa, rakkautta, iloa ja kiitollisuutta, hienotunteisuutta ja rajatonta ymmärrystä ja viisautta, voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta, erinomaista oikeudenmukaisuustietoisuutta, täydellistynyttä itsetuntemusta ja itsensä hallintaa, ja siksi myös Jumalan lakien tuntemusta, kunnioitusta ja noudattamista, sekä suurenmoisia ja ihastusta herättäviä yksilöllisiä kykyjä, piirteitä ja ominaisuuksia, joita he ovat saavuttaneet universumipalvelustensa pitkien aikakausien aikana. Ja kaikki se mitä listasin kirjoituksessani ”kaikki mitä ajattelet, tunnet ja teet palaa luoksesi” näiden lakien perversioina (epäsopu, kateus jne. ks. tästä) on todella näiden Jumalan Mielen, Jumalan Persoonallisuuden 12-ulotteisesta olemuksesta (henkisen hierarkian välityksellä) ihmisen kautta ilmentymään pyrkivien lakien tai Jumalan ominaisuuksien virheellistä ilmentämistä, niiden suurenmoisen luomispotentiaalin epätäydellisyyteen saattamista. Ja tähän vaikuttaa ja tästä syntyy se mitä itä tarkoittaa, kun se puhuu karmasta ja mitä länsi tarkoittaa, kun se puhuu synnistä. Tässä ajassa ihmisten on ymmärrettävä, että he joutuvat aloittamaan yksilöinä ja ihmiskuntana - eteenpäin todella päästäkseen - tämän karmansa / syntinsä kohtaamisen ja muuntamisen. Ja siksi yhä lisääntyvämmin, ihmiset joutuvat ottamaan vastaan virheelliseen tilaan luomansa Jumalasta peräisin olevan elämänenergiansa halusivat sitä tai eivät, ollen siihen valmistautuneita tai eivät. Tämä on välttämätöntä, koska vain näin ihmiset voivat saavuttaa nämä Jumalan - ja oman todellisen olemuksensa - hyveet (=lait) puhdistumalla ja poisoppimalla näistä sielun heikkouksina ilmentyvistä virheluomuksistaan - ja alkaen elää jo maanpäällä harmoniassa keskenään (”olkaa täydellisiä niin kuin tiedän taivaallinen isänne on täydellinen”). Jotta he voisivat tulla Jumalan kuvaksi luoduiksi olennoiksi, joiden tietoisuus vapautuu negatiivisten emootioiden ja itsekkäiden halujen raskaasta, riitaisasta ja siksi tietoisuutta alaspäin vetävästä taakasta, ja kohota jumal-Itsensä ilmentämiseen, näiden Jumalan lakien ilmentämiseen eli Jumalan harmonian, rakkauden ja viisauden ilmentämiseen. Sovitusopin kohtalokas väärinymmärtäminen Vailla kaikkea totuutta ja ymmärrystä on se dogmaattisen kristinuskon vaalima ja itsepäisesti puolustama käsitys sovitusopista, jonka mukaan Jeesus Nasaretilainen ristin kuolemansa kautta olisi tehnyt tämän kaikkien - menneiden ja tulevien aikakausien - ihmisten puolesta. Sillä Nasaretilaisen kautta puhuneen kosmisen Kristus-Hengen sanat: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua” tarkoittavat kirjaimellisesti sitä, että jokainen, joka tahtoo kulkea hänen jälkeensä myöhempinä aikoina tien Jumalan lakien ilmentämiseen ja ylösnousemukseen (so. Jumalan tahtoon), hän joutuu kieltämään tuon luomansa itsen (egoisen itsensä, ts. sen halut, kiinnittymät ja muuntamaan tämän katoavaisen maailman lumoihin ja harhoihin kietoutuneen alemman itsensä, eli muuntamaan virheellisesti käyttämänsä vapaan tahdon seuraukset). Ja tämä on todella, ainakin useimmille, kuin tuomituksi ja ruoskituksi tuleminen, kuin matka Golgatalle ja ristiinnaulituksi tuleminen. Sillä ihmistä hänen matkallaan takaisin Jumalallisten lakien alaisuuteen eli Jumalan tahtoon tulee vastaan hänen koko karmansa / syntinsä, joiden aikaansaamien vastusten ja esteiden läpi hänen on kuljettava niiden sisäiset syyt samalla muuntaen ja voittaen. Ja nämä tulevat ihmistä vastaan siksi, että ihminen itse vetää nämä kokemukset itseään kohden, koska hän ei edelleen osaa valita muuta kuin sen, mihin on tässä langenneessa luonteessaan tottunut, kiinnittynyt ja mieltynyt. Tämä ei siis johdu Jumalan vihasta tai kostosta (mitä jo Vanhan Testamentin Jobkin erehtyi uskomaan kärsimyksistään), vaan sitä, ettei ihminen (vapaan tahdon tietä kulkemaan asetettuna ja sitä myös ehdottomasti haluavana) voi koskaan poisoppia oikealla tavalla sielunsa vääristymistä, ellei hän saa kohdata virheidensä seurauksia ja vaikutuksia. Vain näin hän voi oppia vapaaehtoisesti luomiensa seurausten ja vaikutusten kautta - usein riittävästi ensin kärsittyään - että hän on vastuussa siitä, mitä hänen elämänsä on ja mitä siitä tulee. Ei Jeesus Nasaretilainen, eikä hänessä toiminut kosminen Kristus-Henki, eikä mikään muukaan jumalallinen mahti ottanut tätä oppimisen ja kehittymisen välttämättömyyttä ihmisiltä pois - vaan tuli rohkaisevasti näyttämään ihmisille uuden tien ja paljasti Jumalan todellisen olemuksen sekä voittamalla Jeesuksen neljässä alemmassa kehossa kuoleman voimat palautti ihmisten ulottuville prototyypin heidän alkuperäisestä taivaallisesta Itsestään, nk. Kristus-Itsestään, jonka he olivat menettäneet nk. syntiinlankeemuksessa eli ihmis-minuuden (hengen) asteittain tapahtuneessa aineeseen samastumisessa. Näin ollen ihminen on vastuussa siitä, miten hän käyttää näitä olemuksensa perustassa olevia Jumalan lakeja, käytössään olevia ajattelun, tunteen ja tahdon voimiaan, joiden soveltamisen kautta hänen elämänsä on tarkoitettu rakentuvan ja joista hänet on tarkoitettu olemaan vastuussa ja joita hänen on tarkoitettu hallitsevan ja soveltavan luovasti ja harmonisesti. - so. Jumalan kaltaisesti. Siksi uskomus siihen, että ”Jeesus kuoli meidän kaikkien syntien puolesta, ja hänen verensä vuodatuksella kaikkien ihmisten synnit ovat hyvitetty, anteeksiannettu ja pois pyyhitty” ja että vain usko Jeesukseen ”pelastaa meidät” on ollut ja on mitä vahingollisin dogmaattisen kristillisyyden opin kohta, sillä siinä ihmiseltä on otettu täysin vastuu pois, ja on haluttu kieltää ihmiselle osoitettu tehtävä ja asema. Totuudessa tällä uskomuksella ei ole mitään tekemistä Jumalan tahdon kanssa ja sen vuoksi Mestari Jeesus ja koko Jumalan tahtoa palveleva henkimaailma on todella joutunut kokemaan suurta ahdistusta, sillä tämä oppi on johtanut siihen, että suuri osa kristillisyydestä on valunut Ahrimanin käsiin, ja ihmiset ovat näin ollen menettäneet syynsä ja motivaationsa jatkaa itsensä moraalista kehittämistä ja puhdistamista, ja heistä on tullut sielultaan materialistisia ja kuollutta sanaa palvovia, nk. tapa-kristittyjä. Joka tahtoo päättäväisesti seurata Mestari Jeesusta hänen täytyy ymmärtää sanat … ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua” … oikein ja lopettaa pettämästä itseään ja aloitettava yksilöitymään sellaisella tavalla, että hän ylittää ymmärryksessään ja persoonallisuudessaan sellaisen sokean laumasielullisuuden, pelkuruuden ja vastuuttomuuden, mitä kristilliseen pelastusoppiin fanaattisesti uskominen tarkoittaa ja mihin se ihmisen johtaa. Se ei johda häntä Kristukseen ja pelastumiseen, vaan pysähtyneeseen, alempaan - usein hyvinkin ala-arvoiseen - ihmisyyteen. Ja perustella tätä sillä, että ”mutta mehän olemmekin syntisiä ja että (vain) usko Jeesukseen ja hänen kauttaan tehtyyn sovitukseen kyllä pelastaa meidät”, kuten olen niin monta kertaa saanut kuulla, on mitä perustavinta evankeliumeissa ja myös apostolien teoissa opettaneen Hengen opetusten väärinymmärtämistä, hylkäämistä ja siksi myös Jumalan tahdon kieltämistä. Sillä ei käsky kuulunut olkaa syntisiä, vaan ”olkaa täydellisiä niin kuin teidän taivaallinen isänne on täydellinen”. Kyseessä oleva kirjoitukseni, kuten niin monet muutkin kirjoitukseni, ovat esitetty yksinomaan siinä tarkoituksessa, että niistä selviäsi mitä tämä täydellisyys tarkoittaa ja miten siihen voisi päästä. Tehtyään tämän Jumalallisesta maailmasta pyytämänsä ja vastaanottamansa tuen avulla ihminen puhdistuu ja hänen neljä alinta kehoaan uudelleen muovautuvat ja nopeutuvat värähtelemään vähintään alimman puhtaan henkimaailman oktaavin tasolla. Tällöin hän on kasvanut Jumalan kuvaksi luotuun ihmisyyteensä ja ilmentää sen täydellisiä lakeja - eli elää sopusoinnussa koko kosmoksen kanssa ja ilmentää rakkautta ja viisautta eli tekee Jumalan tahdon kaikessa aktiviteetissaan eikä enää ”tee syntiä” eli luo karmaa ja kärsi sen seurauksista ja ole niiden rajoittama. Joka siis tahtoo kulkea tien Kristukseen, alemman aineellisen itsensä sijasta, joutuu kulkemaan ja kestämään jossain yksilöllisessä merkityksessä saman tien kuin Nasaretilainen eli seuraamaan hänen avaamaansa tietä. Tosin jokaisella on juuri tätä tarkoitusta varten suunniteltuna Kosmisen Kristus-hengen palveluksessa olevien viisaiden henkiauttajien (enkelit ja ylösnousseet mestarit) avulla oma elämänsuunnitelmansa tätä muuntumista ja siihen liittyvää oppimista varten, kuten olen monissa kirjoituksissani asiaa käsitellyt. Samoin hänelle on tarjolla myös sellaista apua, mitä ei ole ollut ennen kuin vasta nykyisen Kristuksen toisen tulemisen aikana, joka on alkanut käytännössä henkimaailman tasoilta vaikuttamaan maanpäällä 1950-luvun lopusta alkaen (ks. toisesta tulemisesta 1 ja 2). Sillä Nasaretilaisessa avasi ja pohjusti tien niin korkea Jumal-olento, Joka Johanneksen kasteessa Jordanilla laskeutui Nasaretilaiseen, ja vaikutti hänen kauttaan kolme vuotta, että Tuosta Hengestä, joutui Johanneskin - joka siis oli Vanhan Testamentin tulivaunuissa dramaattisesti taivaaseen ylösnostettu suuri Elia uudelleen ruumiillistuneena - sanomaan, ettei ollut ”arvollinen edes Hänen kengän nauhojaan solmimaan”. Se kuka ja mitä tämä suuri olento, jota Paavali alkoi kutsua Kristukseksi (joka on siis kokonaan eri olento kuin Jeesus Nasaretilainen eli nykyinen ylösnoussut Mestari Jeesus), sitten oikein on ja mikä Hänen tehtävänä Maan ja sen ihmiskunnan hyväksi ja pelastamiseksi todella oli ja on, on tavattoman suuri mysteeri ja sen keskeisten aspektien tunteminen on nykyajasta eteenpäin yhä tärkeämpi niiden ihmisten tehtävä, jotka todella ovat valmiita kieltämään egoisen itsensä ja muuntamaan neljän alemman kehonsa piirissä sen Jumalan lakien virheellisen ilmentämisen seuraukset ja vaikutukset. Jumalan 12-ulotteisuus ja henkinen astrologia Jumalan tai universumin lait ovat Jumalan 12-kertaisen täydellisen sekä persoonallisen että persoonattoman olemuksen henkis-sielullisia kaikki universumi-oktaavit läpäiseviä ja koostavia säde- ja voimavirtauksia, jotka toimivat täydellisesti sopusoinnussa keskenään - ylivertaista kosmista Viisautta, Rakkautta ja Tarkoitusta (Tahtoa) ilmentäen, ja joiden perimmäinen lähde on ajan ja tilan tuolla puolen kokonaisuniversumin perimmäisillä tasoilla, ikuisuuden ja kaiken olevaisuuden keskipisteessä (eli 1. Lähteessä ja Keskuksessa). Nämä lait ilmenevät ja pyrkivät ilmenemään kaikessa siinä olevaisessa, jonka tämä kosmoksen Jumaluus on tästä omasta, täydellisestä olemuksestaan luonut ja saattanut alkuun, ja niiden vaikutus liittyy myös keskeisesti siihen, mikä on perustava, mutta vähän ymmärretty, totuus astrologiasta, kahdestatoista kosmoksen sfääristä, joista käsin nämä Jumalan olemuksen säde- ja elämänvoimavirtapiirit tulevat erityyppisten olentojen olemuksen välittämänä Maan aurinkokunnan ja sen planeettapiirien henkisten mahtien ohjauksen ja muuntelun alaisuuteen - välittyen lopulta Maan piiriin ja sen elävien olentojen elämän, mielen ja persoonallisuustoimintojen luoviksi ilmentymiksi kunkin olennon reagoidessa niihin neljän alemman kehonsa henkisen kehitystason ja niiden tšakra-keskusten puhtauden ja vastaanottokyvyn mukaisesti. Matti Ylén	Takaisin