|
|
|
|
|
|
- Parisuhteen todelliseen
tarkoitukseen - _______________________________________________ ”Suhteille, jotka ovat ajautuneet kriisiin,
on keskeistä juuri se, että osapuolet eivät ole (enää) motivoituneita näkemään
toisen todellista merkitystä omalle kasvulleen. Tämä nousee
parisuhdeterapiassa tuon tuostakin esille. Ja usein terapiassa nousee esiin
myös sekin, että he ovat alusta asti ymmärtäneet (ajallemme niin
tyypillisesti!) parisuhteen tarkoituksen puutteellisesti ja pinnallisesti. He
eivät ole ylimalkaan tietoisesti ja vakavasti ajatelleet, että parisuhteeseen
liittyy mitään henkistä kasvamistehtävää - tai sen on ajateltu tapahtuvan jotenkin
itsestään selvästi, parisuhteessa elämisen sivutuotteena.” _______________________________________________
Johdanto
Niin kauan kuin parisuhteen
osapuolet pystyvät kokemaan kiitollisuutta toisiaan kohtaan, kokemaan että he
ovat toisilleen todella tarpeellisia, parisuhde tulee mitä todennäköisimmin
kestämään. Suhteella on myös tällöin hyviä edellytyksiä kestää monia
koettelemuksia, joita parisuhteen todellisessa tarkoituksessa - rakastamiskyvyssä, rehellisyydessä ja harmoniassa eli aidon itsensä
löytämisessä - kasvaminen edellyttää. Tarkoitan tällä sitä, että molempien osapuolten
on kyettävä ylläpitämään sellaista ymmärrystä ja siihen nojautuvaa suhtautumista,
että toisen osapuolen rakastava tuki on juuri se tekijä, mikä on auttanut
häntä kasvamaan enemmän omaksi vapaaksi itsekseen eroon erilaisista
inhimillisistä rajoituksista (peloista, komplekseista, ahdaskatseisuudesta,
riippuvuuksista, yhteistyökyvyttömyydestä jne.) sekä antanut usein myös
merkittävää tukea mahdollisuudelle menestyä ulkoisessa elämässä. Tämän
tiedostaminen ja tunnustaminen mahdollistaa heidän välilleen terveen
arvostuksen, yhteenkuuluvuuden sekä kiitollisuuden tunteen. Ilman tällaista
kokemusta kyseessä on yleensä sellainen suhde, johon ei olla todella
sitouduttu, ja johon usein liittyy toisen hyväksikäyttöä sekä vain persoonan
ulkoisten tarpeiden tyydytysten perusteella elämästä. Pakeneminen suhteen tarkoituksesta [ylös]Ei ole mitenkään harvinaista,
että kun parisuhteessa on eletty jonkin aikaa ja ollaan tultu ulkoisen
persoonallisuuden kannalta tutuiksi, alkaakin suhde tuntua tylsältä, taakalta
tai kaikenlaiset pikkuasiatkin alkavat toisessa rasittamaan ja häiritsemään.
Tässä vaiheessa suhde myös helposti päättyy. Nykyisen eroamisprosentin
vallitessa on selvää, ettei voida ajatella aina eron vain kertovan siitä,
että väärät ihmiset tulivat yhteen. Tämä kertoo pikemminkin siitä, että suhde
ei ole vielä todella varsinaisessa tarkoituksessaan alkanutkaan. Yleensä se
osapuoli lähtee suhdetta pakoon, kumpi on vähemmän valmis ryhtymään suhteen
mahdollistamiin kehitystehtäviin. Ja tämä tarkoittaa sitä, että hän ei ole
valmis astumaan suhteessa syvemmän yhteyden ja tarkoituksen todeksi elämisen
vaiheeseen. Yksilön kannalta tämä
tarkoittaa nimenomaan sitä, ettei hän ole valmis astumaan syvempään
itsetuntemukseen, syvempään yhteyteen itsensä kanssa - kohtaamaan ja vapautumaan suhteen avulla asteittain paljosta sitä, mitä
hän kantaa alitajuisessa karmallisessa itsessään aidon itseytensä
ilmentymisen ja maaelämänsä henkisen tarkoituksen toteutumisen esteinä (ks. palaavasta karmasta). Tästä asiantilasta syntyykin - yleensä pian jo suhteen alun jälkeen - kehitystehtäviin valmiimmalle osapuolelle paljon huolia ja turhaumia.
Joskus on vaarana myös tuskallinen pettymys, joka voi johtaa jopa vuosia
kestävään katkeraan kiinnittymiseen suhteeseen kykenemätöntä osapuolta
kohtaan. Tällöin hänen kehitystehtäväkseen tavallisesti muodostuu
anteeksiantamisen opetteleminen ja liiallisen riippuvuuden voittaminen. Tarpeettomien parisuhderikkojen keskeisin tekijä [ylös]
Suhteille, jotka ovat
ajautuneet kriisiin, on keskeistä juuri se, että osapuolet eivät ole (enää) motivoituneita näkemään
toisen todellista merkitystä omalle kasvulleen. Tämä nousee
parisuhdeterapiassa tuon tuostakin esille. Ja usein terapiassa nousee esiin
myös sekin, että he ovat alusta asti ymmärtäneet (ajallemme niin
tyypillisesti!) parisuhteen tarkoituksen puutteellisesti ja pinnallisesti. He
eivät ole ylimalkaan tietoisesti ja vakavasti ajatelleet, että parisuhteeseen
liittyy mitään henkistä kasvamistehtävää
- tai sen on ajateltu tapahtuvan jotenkin itsestään selvästi, parisuhteessa
elämisen sivutuotteena. Tämä asiantilana jo sinänsä antaa parisuhteelle
huonon ennusteen. Nimittäin, kun heidän
alitajuntansa kantamat menneisyydessä virheelliseen tilaan saatetut
psyykkiset energiat ja luonteen taipumukset alkavat luoda ongelmallisia ja
negatiivisia ymmärrys- ja suhtautumistapoja heidän arkisessa
vuorovaikutuksessaan, heillä ei tästä syystä ole riittävää motivaatiota eikä tiedollisia edellytyksiäkään käsittää näitä tilanteita
mahdollisuuksiksi kasvaa tällaisten sisältään aktivoituvien negatiivisten
sielun energioiden hallitsijoiksi, toinen
toistaan rakastavasti ja kärsivällisesti tukien ja auttaen. Tämä on juuri
se tarkoitus miksi he ovat yhdessä - että he voittaisivat alitajuisessa itsessään asuvat rakkautta,
totuudellisuutta ja elämän iloa vastustavat taipumuksensa. Pitkittyneissä riidoissa
eletään ja kärsitään, koska ei perustavasti ole ymmärretty parisuhdetta,
elämää ja sen olosuhteita siinä tarkoituksessa, että ne ovat todella
antamassa mahdollisuuden ylittää kapea ja itsekäs näkökulma ja laajentaa
ymmärrystä, kasvaa rehellisemmäksi ja omistautua todella rakastamaan ja
tulemaan Jumalan kuvaksi luoduksi ihmiseksi. Kyllä, tämä on yksi niistä
kaikkein perustavimmista tekijöistä, jotka ovat vastuussa ajassamme olevista
parisuhdeongelmista. Ja tätä yhtäältä luonnehtii juuri sen ymmärryksen puute,
ettei parisuhdetta ja kumppania nähdä oman kasvun mahdollistajana ja
toisaalta se, ettei tahdota sitoutua päättäväisesti tukemaan kumppania hänen
heikkouksiensa voittamisessa. Tällöin kumppanit eivät kulje todella käsi
kädessä kohti vapauttaan toinen toistaan auttaen - so. vapauteen kaikesta siitä, mikä erottaa heidät todellisesta itsestään, toisistaan
ja siksi myös Jumalasta. Yliaistisesta maailmasta vaikuttava vastustus [ylös]Tämä asiantilana antaa myös
niille kehitystä vastustaville voimille melko helpon mahdollisuuden sabotoida
parisuhdetta, joista kirjoitin pahan alkuperää koskevassa kirjoituksessani. Nämä Jumalan tahtoa vastustavat yliaistisen
alueen langenneet olennot pyrkivät mm. hajottamaan ja vääristämään
ihmissuhteita - sabotoimaan rakkauden ja harmonian siellä, missä se ilmenee. Myös tästä
syystä kumppaneiden olisi välttämätöntä löytää heitä todella yhdistävä
päämäärä. Ja sellainen voi olla kestävässä merkityksessä vain se, että he
sitoutuvat tietoisesti kohtaamaan ja sivuuttamaan kaiken se, mikä yrittää
tunkeutua sielun alitajuisilta alueilta heidän rakkautensa ja keskinäisen
ymmärryksensä väliin - houkutellakseen heidät reagoimaan toisiinsa epäluottavaisesti ja
vahvistaakseen negatiivisen reagoinnin noidankehää. Heidän täytyisi oppia
tiedostamaan etenkin se, kuinka heidän karmallisesti perimistään
negatiivisista sielun taipumuksista on muotoutunut väylä näiden olentojen
istuttamille virheellisille uskomus-, tulkinta- ja reaktiomalleille. Nämä
uskomus-, tulkinta- ja reaktiomallit ilman niitä kyseenalaistamaan ja
sivuuttamaan kykenevää tietoisuutta ottavat helposti orjuuttavan otteen
ihmismielen sisäisimmästä ja vastuullisesta olemuksesta, hänen minuudestaan - ja saavat sen liittolaisekseen luomaan ärtymystiloja, uhantunteita sekä
kilpailun ja hyökkäämisen tarvetta. Näitä yliaistiselta tasolta
vaikuttavia negatiivisia olentoja kutsutaan uskontojen esoteerisissa
traditioissa (1) lusifeerisiksi, (2) satanistisiksi
(=hengentieteessä ahrimanisiksi) ja (3) asurisiksi olennoiksi (asurat), jotka muodostavat Jumalan
kolminaisuuden kannalta vastustavan kolminaisuuden. Lusifeeriset voimat
manipuloivat selvimmin ihmisessä sitä sielun aluetta, jolla ihminen ajattelee
ja ideoi, ja näin myös sitä sielunaluetta, josta ihminen ammentaa
motivaationsa ja tunnelatauksensa tähän ajatteluun (yksilöitymisen tarve ja itsensä
tärkeäksi kokeminen). Ne johtaisivat ihmisen kaikenlaisiin itsensä
korottamisen ja itseensä ihastumisen muotoihin. Ahrimaaninen manipulaatio
hallitsee puolestaan niitä sielun alueita, joissa ihminen ottaa vastaan ja
käsittelee aisti-informaatiota sekä tähän liittyvää motivaatiota (aineelliset
tarpeet, vietit, vaistot sekä materialistiset ajatukset ja arvot). Nämä
olennot johtavat ihmisiä karkeaan materialismiin ja täysin hengettömään - eli yksinomaan ruumiinaistien todistukseen perustuvaan - todellisuuskäsitykseen. Asuriset olennot (asurat)
puolestaan vaikuttavat sähkökemiallisesti ihmisen fyysiseen ruumiiseen
vahingollisesti, heikentäen fyysisen ruumiin rakennetta ja terveyttä,
nopeuttaen rappeutumis- ja vanhentumisprosesseja. Tämän lisäksi ne yrittävät
hyökätä henkisesti yksilöitynyttä ihmisminuutta vastaan (joka tervettä
fyysistä ruumiista hyväksikäyttäen kykenee suojautumaan tällaisilta
hyökkäyksiltä) pyrkien syrjäyttämään tämän alempien ilmentymiskehojensa
tasapainoa ylläpitävän ydinihmisen omimmalta paikaltaan. Asuriset olennot
pyrkivät estämään ihmisminuuden henkisen valaistumisen estämällä neljän
alemman kehon värähtelynopeuden kohoamisen vahingoittamalla fyysistä
ruumista, mikä johtaa aina myös muiden olemuspuolten toiminnan heikentymiseen. Epäaidon vastuullisuuden ongelma [ylös]
Monesti ihminen pinnallisesti
tunnustaa, että elämään sisältyy jonkinlainen kehitystarkoitus - sanoen jotain seuraavanlaista: ”no tietenkin tässä jokaisella on
puutteensa, kukapa olisi täydellinen”, tai ”kaikkihan me täällä ollaan
oppimassa”, tai ”elämänkouluahan tää kaikki vaan on” jne. Mutta aivan liian
usein tämä tarkoittaa käytännössä hyvin vähän tai ei juuri mitään. Toisin
sanoen he eivät tietoisesti koe parisuhdettaan eivätkä elämäänsä
mahdollisuutena kasvaa henkisesti ihmisenä. Näin ollen he eivät ole myöskään
käytännössä sitoutuneet mihinkään henkistä kehittymistä innoittavaan
elämänihanteeseen ja pyrkineet tämän valottamana edes vaatimattomampiin
itsensä kasvattamisen päämääriin. Sen sijaan ihmiset tokaisevat jotain
ylläkuvatun kaltaista antaakseen vaikutelman omasta kunnollisuudestaan ja
vilpittömyydestään huolimatta siitä, että asiaan ei kuitenkaan ole - ehkä vaikeuksienkaan painostama - vastuullisesti perehdytty. Tämä siis tarkoittaa sitä,
etteivät he ole aidosti motivoituneet opiskelemaan aktiivisesti itseään ja
elämäänsä, edes kovienkaan vaikeuksien ja kriisien keskellä - paitsi korkeintaan vasta siinä vaiheessa, kun seurauksena on isoja
menetyskokemuksia tai kun psyykkinen ahdinko on kasvanut sietämättömän
suureksi. Tosin, usein silloinkin resistanssi voi olla erittäin suurta - oppia se elämänoppitunti, se kehitystehtävä, mikä tähän tilanteeseen
todella mahdollisuutena sisältyy. Yksi suurimpia esteitä tämän saavuttamiselle
on ylpeys ja siihen liittyen kyvyttömyys oppia kestämään ja hallitsemaan
psyykkistä epämukavuutta ja hämmennystä, mitä itseen liittyvien vaikeuksien
kohtaaminen minäkuvan eheyteen liittyvän uhantunteen vuoksi tuo tullessaan. Tosi-ihmisyydestä vieraantuminen [ylös]
Ei kuitenkaan voi sanoa,
etteikö valtaosalla miehiä ja naisia edelleen olisi aitoja kaipuita ja
luonnollisia tarpeita, jotka liittyvät parisuhteeseen, rakkauteen ja
kasvamiseen ihmisenä. Todellakin ne ovat olemassa, mutta ne ovat usein
sekoittuneena ihmisen pinnallisessa persoonassa ja tietoisuudessa ympäröivien
kulttuurivirikkeiden manipuloiviin ja vääristäviin vaikutuksiin. Eli
sellaiseen, mikä on tavalla taikka toisella pinnallista ja esim. vain
abstraktissa älyluonnossa häilyvinä mielipiteinä esiintyvää. Tällöin heillä
ei ole sielunsa eri tasoilla riittävästi todellisen itsensä läsnäoloa - eli niitä sielun ajattelua, tunnetta ja tahtoa ohjaavia periaatteita,
joita olen kutsunut Jumalan laeiksi, ja mitä tarvittaisiin vapautumaan näiden vääristävien ja luonnottomien
virikkeiden manipulaatiosta. Tarve johdonmukaiseen ja vakaaseen rakkauteen [ylös]
Ja totta kuinka he
tarvitsevatkaan toisiaan, toistensa rakkautta, toistensa myötätuntoa,
toistensa automaattista anteeksiantoa sekä aktiivista ja vakaata tukea yhtä
hyvin kuin hyväntahtoista ja lempeää ymmärrystä - erityisesti silloin kun heidän on määrä alkaa kohtamaan ja muuntamaan
sopua, yhteisymmärrystä ja iloa sabotoivia pelkojaan, ärtymyksiään,
itsepäisyyttään yhtä hyvin kuin edellisiin liittyviä kiinnittymiään,
traumojaan ja negatiivisia asenteitaan - eli luonnekarmaansa sisältyviä monenkirjavia sielun taipumuksiaan, jotka
on tahdottu ottaa nykyiseen maaelämään voitettavaksi. Kunpa pariskunta vain
ymmärtäisi tämän, kunpa he vain tiedostaisivat ja muistaisivat tämän aina,
kun nämä sielun ja parisuhteen alitajunnasta hyökkäävät viholliset nostavat
päätään heissä. Nimittäin muistamalla tilanteeseen liittyvän heikkouden
hallitsemiseen tarvittavan periaatteen (rakentavan menettelytavan),
mahdollistuu juuri sen kautta hallita mm. ärtymisreaktioitaan ja muita
suhteen toimivuuden kannalta ongelmallisia taipumuksiaan - sekä vapautua niistä, aina milloin ne yrittävät määrätä sielun
suhtautumisen ja toimintatavan ongelmatilanteissa. Oppimistilanteet ja henkisten periaatteiden muistaminen
[ylös]
Tällainen elämäntilanteiden
näkeminen kehitystehtävänä ja siihen tarvittavien henkisten periaatteiden
muistaminen juuri näissä kriittisissä hetkissä on kaikkein tärkeintä
edistymisen ja vapautumisen kannalta. Tämä on aivan yhtä ilmeistä kuin esim.
se, että vain muistamalla autokoulussa opiskelemasi periaatteet osaat ajaa
liikenteessä turvallisesti ilman törmäyksiä ja vaaratilanteita. Parisuhteen
ongelmissa kaikkein toivottominta onkin usein se, että jompikumpi tai
molemmat osapuolet eivät ole valmiita näkemään parisuhteen arjessa syntyviä
ongelmia ja vaikeuksia mahdollisuutena oppia tuntemaan ja hallitsemaan
itseään sellaisten periaatteiden varassa, jotka voidaan juuri näiden
tilanteiden kautta tulla oppimaan. Opettaako kukaan totuutta elämästä ja sen
tarkoituksesta?
Tietysti on totta, että
varsinkaan nuoria ei voi tästä moittia, sillä onko kukaan opettanut heille
mitään todella tärkeää ja totuudellista
elämän, parisuhteen ja ihmissuhteiden tarkoituksesta? - Kertoivatko opettajat siitä mitään koulussa 12 vuoden aikana tai sen
jälkeenkään? - Puhuivatko vanhemmat siitä heille avoimesti ja selkeästi,
keskustelivatko vanhemmat tästä heidän kanssaan avoimesti ja viisaasti? - Opettivatko ja demonstroivatko nuorten lähipiirissä olevat muut ihmiset,
heidän idolinsa, yhteiskunnalliset ja globaalit vaikuttajat tästä todella
mitään? - Opettiko ja demonstroiko heille ylimalkaan kukaan tai mikään syvempää
viisautta elämästä ja elämäntaidosta? – Miten heistä siis voisi kasvaa
ihmisiä, jotka kykenevät arvostamaan jotain sellaista, mitä he todella
tarvitsisivat elämässään kasvaakseen rakastamiskykyisiksi, harmonisiksi ja
viisaiksi ihmisiksi, kun koko ympäröivä kulttuuri opettaa jotain muuta ja
jättää opettamatta sen, mikä on kaikkein tärkeintä? (so. siivilöi hyttysen ja
nielaisee kamelin, kuten Mestari Jeesus asian ilmaisi). Miksi näin tapahtuu?
Kyseessä on koko elämäntavan ja kulttuurin vääristyneisyys, ja siksi myös
ihmisyyden vääristyneisyys. Länsimaisen elämänihanteen ongelma - moraalinen tyhjiö
[ylös]
Tämä liittyy keskeisesti
länsimaissa viime vuosikymmeninä kehittyneeseen tosi-ihmisyyden ja siksi myös
Jumalan tahdon vastaiseen elämäntapaan: 1.
ylikorostuneisiin
materialistisiin elämänarvoihin, 2.
vääristyneisiin käsityksiin
yksilönoikeuksista ja -vapaudesta, 3.
itsekkäiden intressien ja
tarkoitusperien manipuloimaan rationaalisuuteen sekä sen vaalimaan
käsitykseen siitä mikä on realistista eli todellista, 4.
niiden ylläpitämään
kapea-alaiseen todellisuuskäsitykseen, sekä 5.
edellisten miltei väistämättä
synnyttämään moraaliseen tyhjiöön. Tämä vapausihanne ja siihen
liittyvä itsensä toteuttamisen perustelu korostaa hallitsevasti - ellei yksinomaan - vain yksilön oikeuksia ilman, että siihen halutaan liittää
velvollisuuksia ja vastuuta. Monet ovat tiedostaneet kuinka länsimaisessa
kulttuurissa on ristiriitaista puhua vastuusta ja velvollisuuksista mitään,
sillä omaa elämää halutaan ajatella korostuneesti oikeuksien kautta. Ja tämä
ei koske vain liberaalin markkinatalouden edustajia - onkin melko vallitsevana sellainen ajattelu ja suhtautuminen, että
valitkoon jokainen moraalisen ymmärryksensä perusteet miten oikeaksi
katsovat. Jopa tämänkin kohdalla korostetaan vain valinnan vapautta, ilman,
että tahdotaan tiedostaa ja tunnustaa, että tuohon valintaan liittyy myös
aidosti moraalinen valinta (ja siksi myös vastuu, sillä valinnoilla on
seurauksensa ja vaikutuksensa). Tämän valtavirta elämäntavan kohdalla ei
haluta nähdä, ettei erilaisten valintojen arvot ole automaattisesti
moraalisesti samanarvoisia - paitsi sellaiselle, joka haluaa sivuuttaa moraalisen tiedostamisen
kokonaan (so. tosi-ihmisyytensä) valintojaan tehdessään ja niitä
perustellessaan. Tämä vitsaus perustuu yllälistattuihin moraalisen tyhjiön kulttuurisiin
osatekijöihin. Havaittavissa onkin selvästi
sen ilmiön lisääntyminen, että alemman inhimillisen haluluonnon orjana oleva
ihmistietoisuus, jonka moraalinen kehityskapasiteetti on näillä haluilla
kahlehdittu ja ehdollistettu, ei halua eikä kykene tiedostamaan näiden
halujensa todellista arvoa sekä niiden tyydyttämisestä syntyneiden seurausten
todellisia vaikutuksia. Näin ollen on aina olemassa paljon ihmisiä, jotka
ovat haluttomia ja kyvyttömiä tiedostamaan olevansa vastuussa siitä, mihin he
ryhtyvät ja mitkä ovat sen seurauksia. Ihmiskunnan kriisit seurauksena moraalisesta tyhjiöstä
[ylös]
Ei ole loppujen lopuksi
vaikeaa tiedostaa, että tämä elämäntapa, ja sitä sokeina seuraavat ihmiset,
ovat vastuussa koko ihmiskuntaa uhkaavasta valtavasta kriisistä
(ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista katastrofeista, kansakuntien talouksien
romahduskierteestä, inflaation kiihtymisestä ja siihen liittyen ruuan ja
elinkustannuksien ryöstäytymisestä, todellisten ihmisoikeuksien
heikkenemisestä, sodista jne.), jonka tämä yksilön oikeuksia lyhytnäköisesti
perusteenaan käyttävä länsimainen ihmisyys ja sen ”sivistys” on saanut
aikaan. Näin ollen YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ei
pitäisi olla enää vain ihmisoikeuksien julistusta, vaan myös varsinaisesti
ihmisvelvollisuuksien ja ihmisten vastuullisuuden julistus artikloineen. Tämä
tarvittaisiin, jotta jouduttaisiin ottamaan vakavana kysymyksenä huomioon se,
että elämään liittyy myös aina vastuu ja velvollisuudet, ei vain oikeuksia
tyydyttää halujaan. Demokratian kriisi [ylös]Tämä motivaation puute ottaa
vastuuta näkyy luonnollisesti myös kyvyttömyytenä käsitellä ja ratkaista
vaikeuksia ja ongelmia - sen ohella, että tämä asenne- ja arvomaailma lyhytnäköisyydessään
jatkuvasti myös luo niitä. Tänäpäivänä tämä tulee selkeästi näkyviin myös
länsimaisen hallintomuodon, edustuksellisen demokratian kriiseissä: juuri
mistään, ainakaan kaikkein tärkeimmistä ja pakottavimmista asioista, ei kyetä
enää saamaan sopua ja yhteisymmärrystä - usein niitä aiheina jopa vältellään. Tämä niin kansallisen kuin
ylikansallisen demokratian kriisi (siis itsekkäiden ja kapea-alaisten
intressien sekä pinnallisen todellisuus- ja arvoperustan aiheuttama kriisi)
näkyy myös parisuhteissa: - kyvyttömyydessä ja
haluttomuudessa ratkaista ongelmia sekä saavuttaa yksimielisyyttä yhteisissä
ja yhteistä etua koskevissa tärkeissä asioissa. Tämä näkyy selvimmin
haluttomuutena ponnistella olemaan yhteistyökykyinen, aktiivisesti rakentava
ja ratkaisuja etsivä, kärsivällisesti ja johdonmukaisesti tukea-antava yhtä
hyvin kuin pyyteettömästi hyväntahtoinen. Tällaisten hyveellisten
ominaisuuksien kehittäminen ihmissieluun vaatisi ehdottomasti suuremman
elämänihanteen kuin esimerkiksi vain
oman mukavuuden tunteen, oman perheen kasvattamisen ja / tai oman ammattistatuksen lisäämisen
tavoitteen. Nämäkään eivät tietenkään ole vääriä asioita ihmisen elämässä,
vaan usein juuri ehdottomasti monen kohdalla tarvittavia asioita, mutta
niiden varassa ihminen ei yksistään kohoa siihen ihmisyyteen, mitä tänä
aikana tarvittaisiin mitä kipeimmin. Tällaista ei voida saavuttaa miesten ja
naisten suhteissa niin kauan kuin he eivät tietoisesti auta toisiaan vapautumaan tästä pinnallisesti ja
sosiaalisesti rakentuneesta ongelmallisesta itsestään yhtä hyvin kuin
karmansa paluuta tekevien negatiivisten sielun energioiden psyykkisestä
orjuudesta, ja tätä hyväksikäyttävien langenneiden henkisten olentojen
manipulaatiosta. Luopuminen vastuusta tekee onnettomaksi [ylös]Tämän ohella huonona
vaihtoehtona on sellainen, että kun tiedostetaan sosiaalisessa elinpiirissä
vaikuttava kilpailu, itsekeskeisyys ja välittämisen puute, ja ehkä omien
kykyjen ja resurssien riittämättömyys tuollaiseen ulkoiseen
menestymiskilpailuun, tavallaan luovutetaan ja hyväksytään vain ”pienen ja
näkymättömän ihmisen osa”. Tämä johtaa ihmissielun sisäiseen
tyytymättömyyteen itseensä ainakin niissä tapauksissa, joissa suuntaudutaan
pois kehitykselle tarkoitetulta elämäntieltä, laiminlyöden karmallisen
elämänsuunnitelman kehitystehtävät ja palvelutehtävät. Tällöin ihmisestä
tulee tavalla tai toisella onneton ja hän usein projisoi tähän liittyvää
tyytymättömyyttään kumppaniinsa ja/tai lähimmäisiinsä, kykenemättä
ymmärtämään miksi on onneton (esim. masentunut). Tällaista ihmistä lisäksi
vaivaa usein erityisellä tavalla kateus ja tietty kyynisyys elämää kohtaan,
koska hän näkee jatkuvasti alitajuisilla silmillään toisten menestymisessä
heijastuksen oman tiensä välttelemisestä, omista peloistaan. Ja hänen synnikseen sitten lopulta kirjautuu se,
ettei hän yrittänyt tehdä todella parastaan henkisen elämänsuunnitelmansa
todeksi elämiseksi - eli hän ei moninkertaistanut saamiaan talentteja. Juuri tästä kohtalosta Nasaretilaisen yksi kaikkein
tärkeimmistä vertauksista varoittelee (ks. Matt 25: 14-30). Tarvitaan siis ihmisiä, jotka
kykenevät tiedostamaan ympäristön ja maailman ongelmat tästä vääristyneestä
elämäntavasta riippumattomasti kasvamalla yhteyteen syvimmän ja aidoimman
itsensä kanssa vastaanottaakseen sieltä sen viisauden, rakkauden ja tahdon
lujuuden (so. todellisen moraalin äänen), jolla - ei vain henkilökohtaisen elämän ongelmat ja kriisit - vaan myös ihmiskunnan ongelmat voitaisiin välttää ja ratkaista, sillä
ihmiset kaikkialla maailmassa luovat ja tekevät tämän maailman omien
halujensa ja niihin liittyvien uskomustensa mukaiseksi. Keskeistä kaikessa yllä
sanotussa on nimenomaan se, että osana tosi-ihmisyydestä vieraantunutta
elämäntapaa, ihmiset sosiaalistuvat irti itsensä kuuntelemisesta, yhteydestä
syvempään ja aidompaan itseensä, ja sen sijaan samastuvat kulttuurin
häilyviin ja pinnallisiin identiteettiaineksiin, niihin liittyviin
välinpitämättömiin, mukavuuden haluisiin ja / tai itsetehostusta
tavoitteleviin roolimalleihin ja päämääriin. Ja parisuhteen vaikeuksien
kannalta tämä liittyy keskeisimmin juuri siihen, että tästä
kilpailukeskeisestä ja erillisyyttä vahvistavasta kulttuuriympäristöstä
minäkuvaan siirtyneet arvot ja asenteet tukahduttavat - kuin rikkaruoho kukan - sellaisen elämänihanteen
tiedostamisen ja kaipaamisen, johon sisältyisi todenmukainen käsitys ihmisen
ja koko planeetan kehittymisen välttämättömyydestä osana suurta jumalallista
suunnitelmaa. Parisuhde muodostaa useimmille ihmiselle tähän tarvittavan
kaikkein tärkeimmän kokemusperustan. Mitä parisuhde voi todella arjessa olla? [ylös]
Mitä elämä parisuhteen arjessa
voisi todella olla, kun kumppanit päättäväisen omistautumisen avulla
alkaisivat rakastamaan toinen toisiaan vapaaksi rajoittavista peloistaan ja
kiinnittymistään sekä niiden epärakentavista hallintakeinoista? Se olisi
silloin täynnä suloista lempeyttä ja luottamusta sekä hyväntahtoista
leikkisyyttä; jatkuvia rakkauden, hellyyden, rohkaisun ja tunnustuksen
osoituksia; monia, monia halauksia, lempeitä sanoja ja suukkoja sekä kaunista
rakastelua rakkauden nyt-hetkessä; yhdessä tekemisen iloa ja läsnäoloa
nyt-hetken turhista ongelmista vapaassa tietoisuudessa; jatkuvaa toinen
toistensa tukemista, kunnioitusta ja kannustamista; toistuvia kiitollisuuden
osoituksia toiselle siitä, kuinka tärkeä ja ihana olento hän on, kun hän
tahtoo rakastaa ja sitoutua olemaan rakastava joka päivä ja joka hetki; ja
ennen kaikkea kiitollisuutta siitä, että toinen tahtoo sitoutua auttamaan
negatiivisen karman muuntamisessa ja arkisten velvollisuuksien ja rasitteiden
kantamisessa. Kumppaneiden täytyisi olla
toisilleen kuin keidas erämaahan eksyneelle, jonka rakkaudessa heillä on aina
mahdollisuus virkistyä ja palauttaa ehtyneet elämänvoimansa. Ja tämä
mahdollistuu vain niin, että ko. tilanteessa auttamaan tarkoitettu osapuoli
kytkeytyy aidon rakkautensa muodostaman - magneetinkaltaisesti toimivan - voimakentän avulla muutamiksi hetkiksi Jumalasta ihmiseen virtaaviin
uudistaviin elämänenergia-virtauksiin, jotka sitten välittömästi - mikäli hän tahtoo hyvätahtoisesti antaa niiden virrata puolisoonsa - valautuvat puolison yliaistisiin olemuspuoliin virkistäen niiden
elinvoimakeskukset, eli tšakra-keskukset. Ja kuin ihmeenkaltaisesti kumppanin
olotila kohentuu; hän ikään kuin uudestisyntyy, ja kohta ei ole merkkiäkään
hänen väsymyksestään ja siihen liittyvistä muista psyykkisistä oireista,
joita elinvoiman vähyys hänen kehomielijärjestelmässään mahdollistaa
nousemaan pintaan. Tämän pitäisi synnyttää myös
kanavana toimivassa puolisossa kiitollisuutta, sillä hän niin ikään tuli
vahvistuneeksi siitä uudistavasta elämänenergia virtauksesta, joka kulki
hänen lävitseen. Hänen ei missään tapauksessa pidä kuvitella, että vain hän
voi tehdä tällaisia palveluksia toiselle osapuolelle, sillä jo seuraava
päivänä - ellei saman päivän aikana - heidän rooliensa täytyy
vaihtua. Sillä nyt jokin hänessä
aktivoitunut heikkous on saanut hänet uupuneeksi ja pois sisäisestä
tasapainosta - ja katso, hän onkin nyt itse vastaavan avun tarpeessa kumppaniltaan. Enimmäkseen ylpeys aiheuttaa
suurta kitkaa tällaisen ihanteellisen vastavuoroisen avun antamiselle. Ja
tämä liittyy siihen, ettei ensin apua antanut halua kohdata nöyrästi sitä
tosiasiaa, että hänellä onkin nyt itsellään jokin oman kosmisen kellonsa sykliin liittyvä heikkous aktivoitumassa ja
nousemassa kohdattavaksi. Hän vain haluasi pitäytyä kiinni tuossa
tunnustuksen kipeässä minäkuvassaan, jossa hän näkee itsensä jo valmiina ja
kiiteltynä. Mutta viisainta olisi antautua ja ymmärtää mikä lahja ja
mahdollisuus ylläkuvattuun on kätkettynä. Kuinkahan moni on valmis sen
todella käsittämään ja hyödyntämään - sen sijaan, että antaisi lusiferisen houkutuksen vietellä itsensä
hylkäämään rakkaudessa kasvamisen parisuhteen avulla, ja etsimään sen sijaan
tyhjänpäiväistä ja katoavaa mielihyvää omahyväisillä ajatuksillaan omasta
kehittyneisyydestään tai muilla inhimillisillä verukkeillaan. Parisuhde jumalalliseen tarkoitukseensa [ylös]
Ja vielä on kirjoitettava
suoraan siitä, mitä tämä todella merkitsee nykyajassa - siis Kristuksen toisen tulemisen ajan tosiasian vallitessa, sen kaikkein
kriittisintä vaihetta - vuotta 2012 - lähestyttäessä. Niiden pariskuntien kohdalla (ja muiden Jumalan tahtoa
palvelevien ihmisten kohdalla), jotka todella tahtovat tehdä ihmissuhteestaan
pyhän suhteen, ja jotka todella
tahtovat lujalla päättäväisyydellä toteuttaa tämän parisuhteen tarkoituksen,
josta olen tässä kirjoituksessani puhunut, tulee toteutumaan erityisellä
armolla se, mitä Kristuksen toisen tulemisen ajassa on lahjaksi annettuna
niille uskollisille, jotka tahtovat voittaa rakkauden vastavoimat vanhassa
itsessään ja syntyä kuolemattomaan Itseyteensä. Nimittäin heidän päivittäinen
ponnistelunsa voittaa kaikki se, mikä heissä tukahduttaisi ja vääristäisi
rakkauden ja totuuden ei jää huomaamatta Maan eteeristen elämänvoimien
tasolla toimivien ylösnousseiden mestareiden ja 3. ensimmäisen
enkelihierarkian olennoilta, joiden kautta Kristuksen toinen tuleminen
maanpiirissä tapahtuu. Nimittäin nämä olennot etsivät ja auttavat ihmisiä
päivin ja öin, jotta he olisivat kykeneväisiä juuri tähän mitä tässä kuvaan - Eli siihen, että ihmisten ponnistelut rakkauden liekin laajentamiseksi
sydän-tšakrojensa sisäisestä piiristä toisiinsa ja takaisin Jumalaan
toteutuisi. Tämä on ihmistahtojen
liittymistä Jumalan tahtoon, eli liittymistä rakkauden laajentamisen
universaaliseen tehtävään. Tätä nämä ohjaavat olennot voivat sitten
lainmukaisesti tulla vahvistamaan ja tekemään siitä pysyvän tilan - sen jälkeen kun ihmiset ovat sitä ensin itse vapaasti, johdonmukaisesti
ja kestävästi tahtoneet ja siihen pyrkineet sekä todistaneet näin
luotettavuutensa (niin tahdon vakauden kuin sielun energioiden hallinnan lain
soveltamiskykynsä). Tällaiset rakkauden ilmentämiselle uskolliset ihmiset
liitetään henkisestä hierarkiasta heihin virtaaviin jumalallisten elämän
energioiden virtauksiin ja niihin sisältyvien korkeampien
tietoisuustoimintojen alaisuuteen - jotka siis virtaavat heihin ihmistä lähellä olevien olentojen
(mestareiden ja enkeleiden olemuksen) välittämänä. Vuodet 2012 - 2024 sadonkorjuun aikaa [ylös]Ja sitten seuraa se aika,
sadonkorjuun aika, jolloin ne palkitaan, jotka ovat tehneet tämän
omistautuneesti. Ja silloin tapahtuu se, mistä on kirjoitettu että ”Kaksi
miestä on pellolla: toinen otetaan ja toinen jätetään. Kaksi naista on
jauhamassa viljaa: toinen otetaan ja toinen jätetään … Valvokaa siis, sillä
te ette tiedä minä päivänä teidän Herranne tulee”. Näillä Jeesuksen sanoilla
viitataan Kristuksen toisen tulemisen ajan tärkeimpään vaiheeseen, joka
tapahtuu vuosina 2012 - 2025. Ja tämän periodin aikana tapahtuu paljon niiden ihmisten, jotka
ovat tehneet osansa hyvin, yhdistymisiä kuolemattoman Kristus-Itsen
elämänhengen piiriin sekä lopullisia ylösnousemuksia ja yhdentymisiä Jumalan
kuvaksi luodun ihmisen Minä Olen Joka Minä Olen -tietoisuuteen. Ja voi niitä, jotka ovat
paenneet materialistisen tietoisuutensa uneen vältelläkseen kohtaamasta
pelkojaan, karmallisesti perimän itsensä rakkautta ja totuutta vastustavia
sielun taipumuksiaan. Voi niitä, jotka eivät ole keränneet lamppuihinsa
riittävästi öljyä, kun tämä lähestyvä maailmanyön hetki koittaa. Sillä niitä,
joiden lampuissa palaa riittävän voimakas valo, aletaan liittämään siihen
Valoon, joka valaisee koko kuolemattomuuden maailman. Vain ne, jotka ovat
näin ansainneet tämän voittonsa, voidaan lainmukaisesti liittää tähän Valoon.
Ja ne joiden lampuissa ei ole riittävästi öljyä, joutuvat aloittamaan sen
keräämisen - mutta katso silloin on jo liian myöhästä! Sillä kun he tulevat takaisin
tämä toisen tulemisen armon ja erivapauksien täyteinen sykli onkin jo mennyt
ohitse ja heitä ei voida enää liittää tähän Valoon - tässä syklissä. Joten pidä huolta, siitä ettet ole se, joka jätetään,
sillä moni jätetään, koska he ovat viivytelleet liian kauan tämän
tarkoituksen todeksi elämistä (Matt. 25: 1-13.). Ja ketään ei jätetä siksi,
että Jumala olisi epäoikeudenmukainen, vaan siksi, etteivät he ole etsineet
ja rakastaneet Jumalan tahtoa, vaan sen sijaan vain omaa maallistunutta tai
muuten itsekästä tahtoaan, ja siksi heidän lamppuunsa ei ole kertynyt
riittävästi öljyä. Tämä öljy tarkoittaa vertauskuvallisesti henkisen valon
määrää ihmisen neljän alemman kehon ja niiden tšakra-keskusten piirissä, mikä
kohottaa vastaavasti nämä neljä alinta kehoa ja niiden kantaman tietoisuuden
sellaiseen värähtelytaajuuteen, mikä tekee mahdolliseksi nk. kyymiset häät - eli yhdistymisen ihmisen kuolemattoman Kristus-Itsen olemukseen. Miesten ja naisten tehtävä
tässä prosessissa on auttaa toisiaan, jolloin he auttavat myös parhaiten
itseään sekä luovat perusedellytykset sille, että voivat palvella
kanssaihmisiään, sillä onnettomina ja inhimillisten perustarpeidensa suhteen
tyydyttymättöminä he ovat pääsääntöisesti vain taakka toisilleen ja oman
inhimillisen luontonsa orjia. Siksi heidän syvin mutta unohdettu kaipuunsa
tulla yhteen ja elää yhdessä perustuu juuri tämän tehtävän ja tarkoituksen
löytämiseen ja todeksi elämiseen. Ja miten onnettomia heidän täytyykään olla,
kun tämä inhimillinen maailma onnistuu heidät eksyttämään ja viettelemään tästä
totuudesta (Matt. 18: 7-9), sillä silloin he elävät aliravittuina ilman tätä
”öljyä”(kuolemattoman elämän valoa), ilman ”elämän vettä” (viisautta) ja
”elämän leipää” (rakkautta) heikkoina ja väsyneinä, kykenemättöminä
palvelemaan toinen toistaan ja Jumalaansa, ja syyttäen tietämättömyydessään
toinen toisiaan ilonsa ja hyvinvointinsa puutteesta. Mutta näin ei tarvitse olla - vielä on aikaa! ”Jolla on korvat”, se
kuulkoon! Matti Ylén [ylös] |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
