|
|
|
|
|
|
_______________________________________________ Alla oleva
kirjoitus on kannanottoni Helsingin Sanomien mielipidesivulla käytyyn
keskusteluun pornon haitallisuudesta syyskuussa (HS 22.9.2009). _______________________________________________ Pornon haitallisten vaikutusten tunnistaminen
ei voi perustua siihen, että viitataan tutkimuksiin, joissa todetaan pornoa
katsovien miesten tunnereaktioiden olevan positiivisia ja monipuolisia, tai
siihen, että 90 prosenttia nuorista miehestä ja 60 prosenttia
nuorista naisista pitää pornon katselua kiihottavana (Tommi
Paalanen, HS 19.9.). Yhtä perusteltu on väite, jonka mukaan
mieliruuan syönnistä saatavat positiiviset tuntemukset
osoittaisivat, että mieliruoka mahdollistaa hyvinvoinnin ja terveyden. Tämä osoittaa, että asian
ydinongelmien perustaa ei tunnisteta; pitäydytään
ihmiskuvassa, jossa ei voi tunnistaa, mikä on pornon haitallisten
vaikutusten kannalta keskeistä. Psykologisesti pornofilmien haitallinen vaikutus
perustuu siihen, että niiden avulla keinotekoisesti luotuun
kiihottumiseen ja nautintoon syntyy kiinnittymä, riippuvuus.
Tämä kiinnittymä muodostuu pornofilmeistä mieleen
jääviin kiihottaviin mielikuviin, joiden palautuminen mieleen herättää
tämän halun uudestaan. Tämän seurauksena ihmisen
mielleyhtymät ja havainnot muuttuvat seksualisoituneemmaksi. Samalla
ongelmana on, että pornofilmien edustama käsitys seksuaalisuudesta
on rakkaudetonta, ja niissä korostuu toisen ihmisen kehon
käyttäminen tarvekaluna. Mitään rakkauden, läheisyyden,
hellyyden ja toisesta välittävän vastuullisuuden kokemusta
tällaiseen ulkokohtaiseen – sukupuolielin- ja suorituskeskeiseen
– seksuaalisuuteen ei sisälly. Lisäksi tämä kiinnittymä
pornofilmeistä omaksuttuihin mielikuviin ja toimintamalleihin ja niiden
kautta etsitty itsekeskeinen tyydytys vaikeuttavat kykyä oppia ottamaan
seksuaalisuudessa ja luultavasti yleisemminkin toista ihmistä huomioon. Lisäksi
pornoviihteen edustamat mallit seksuaalisuudesta sekä rakkauteen ja
aitoon välittämiseen perustava seksuaalisuus kulkevat huonosti
käsi kädessä: voit saada toisen, mutta et molempia. Kokeiluluontoisesti pornoviihde ei useimmiten
aiheuta vielä ongelmia, mutta kiinnittymän synnyttyä
tämä johtaa siihen, että seksuaalisia mieltymyksiä ja
toimintatapoja on erittäin vaikea muuttaa, ja se synnyttää
tyypillisesti paljon turhaumaa, ärtymystä ja ahdistusta, koska
ihminen on tottunut omiin tapoihinsa tyydyttää nautinnonhalunsa. Tämä johtaa etenkin parisuhteissa
usein siihen, että – pääsääntöisemmin
– nainen ei enää koe alun jälkeen tällaista
seksuaalisuutta mitenkään tyydyttäväksi. Tällainen
kokemus tulee yleensä vasta hieman kokeneemmille ihmisille, jotka ovat
jo todenneet sen, mitä pornoviihteen tarjoamat mallit voivat antaa:
tyhjyyden ja erillisyyden tunteen. Nuorten on vaikea tietää
tällaista etukäteen, sillä pornoviihteen aikaansaaman
kiinnittymän tuottamat seksuaaliset pakkomielteet ja toisaalta
kokemuksen vähyydestä johtuva tietämättömyys
vaikeuttavat kykyä erottaa fantasia ja todellisuus. Usein nuorten ei ole helppoa tunnistaa
rakkaudettomien seksikokemusten heihin jättämiä
psyykkisiä vammoja, koska heillä on paineita täyttää
pornoviihteen luomia odotuksia ja roolimalleja, ja toisaalta koska
heidän on vaikea asettua niiden mukaan toimivan seksipartnerin odotuksia
vastaan. Yleisesti myös tiedetään, että addiktoituneen on
vaikea tiedostaa olevansa addiktoitunut. Koska addiktioihin liittyvät halut
manipuloivat mielikuvien muodostusta, addiktioilla on myös taipumus
muovata merkittävästi ihmisen persoonallisuutta, hänen
arvojaan, asenteitaan sekä huumoriaan. Siksi me elämme
kulttuurissa, jossa seksuaalisuus on tunkeutunut kaikkialle. Ihmiset
seksualisoivat todellisuutensa kiinnittymänsä kautta siihen ja
luovat näin seksuaalisesti pinnallista arvo- ja asennekulttuuria, johon
sosiaalistutaan. Addiktion ei tarvitse olla vaikea-asteinen ollakseen jo
haitallinen ja ohjatakseen ajatus- ja tunne-elämää. Paalanen kirjoitti myös, että
pornoviihdettä tarvitaan turhaumien purkamiseen. Tämä on
psykologisesti melko kyseenalaista. Pikemminkin ihmisten täytyisi
kohdata syynsä siihen, miksi he ovat turhautuneita ja pyrkiä ratkaisemaan
ne. Siinä, että etsitään helpotusta pornoviihteestä,
on ajallemme ominaista pinnallisuutta: hoidetaan oireita tavalla, joka
vaikuttaa lyhytnäköisessä mielessä helpottavalta, mutta
joka ei voi toimia kestävänä ratkaisuna. Matti Ylén psykologi Tampere |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|