- Pornon haitallisuudesta - _______________________________________________ Alla oleva kirjoitus on kannanottoni Helsingin Sanomien mielipidesivulla käytyyn keskusteluun pornon haitallisuudesta syyskuussa (HS 22.9.2009). _______________________________________________ Pornon haitallisten vaikutusten tunnistaminen ei voi perustua siihen, että viitataan tutkimuksiin, joissa todetaan pornoa katsovien miesten tunnereaktioiden olevan positiivisia ja monipuolisia, tai siihen, että 90 prosenttia nuorista miehestä ja 60 prosenttia nuorista naisista pitää pornon katselua kiihottavana (Tommi Paalanen, HS 19.9.). Yhtä perusteltu on väite, jonka mukaan mieliruuan syönnistä saatavat positiiviset tuntemukset osoittaisivat, että mieliruoka mahdollistaa hyvinvoinnin ja terveyden. Tämä osoittaa, että asian ydinongelmien perustaa ei tunnisteta; pitäydytään ihmiskuvassa, jossa ei voi tunnistaa, mikä on pornon haitallisten vaikutusten kannalta keskeistä. Psykologisesti pornofilmien haitallinen vaikutus perustuu siihen, että niiden avulla keinotekoisesti luotuun kiihottumiseen ja nautintoon syntyy kiinnittymä, riippuvuus. Tämä kiinnittymä muodostuu pornofilmeistä mieleen jääviin kiihottaviin mielikuviin, joiden palautuminen mieleen herättää tämän halun uudestaan. Tämän seurauksena ihmisen mielleyhtymät ja havainnot muuttuvat seksualisoituneemmaksi. Samalla ongelmana on, että pornofilmien edustama käsitys seksuaalisuudesta on rakkaudetonta, ja niissä korostuu toisen ihmisen kehon käyttäminen tarvekaluna. Mitään rakkauden, läheisyyden, hellyyden ja toisesta välittävän vastuullisuuden kokemusta tällaiseen ulkokohtaiseen – sukupuolielin- ja suorituskeskeiseen – seksuaalisuuteen ei sisälly. Lisäksi tämä kiinnittymä pornofilmeistä omaksuttuihin mielikuviin ja toimintamalleihin ja niiden kautta etsitty itsekeskeinen tyydytys vaikeuttavat kykyä oppia ottamaan seksuaalisuudessa ja luultavasti yleisemminkin toista ihmistä huomioon. Lisäksi pornoviihteen edustamat mallit seksuaalisuudesta sekä rakkauteen ja aitoon välittämiseen perustava seksuaalisuus kulkevat huonosti käsi kädessä: voit saada toisen, mutta et molempia. Kokeiluluontoisesti pornoviihde ei useimmiten aiheuta vielä ongelmia, mutta kiinnittymän synnyttyä tämä johtaa siihen, että seksuaalisia mieltymyksiä ja toimintatapoja on erittäin vaikea muuttaa, ja se synnyttää tyypillisesti paljon turhaumaa, ärtymystä ja ahdistusta, koska ihminen on tottunut omiin tapoihinsa tyydyttää nautinnonhalunsa. Tämä johtaa etenkin parisuhteissa usein siihen, että – pääsääntöisemmin – nainen ei enää koe alun jälkeen tällaista seksuaalisuutta mitenkään tyydyttäväksi. Tällainen kokemus tulee yleensä vasta hieman kokeneemmille ihmisille, jotka ovat jo todenneet sen, mitä pornoviihteen tarjoamat mallit voivat antaa: tyhjyyden ja erillisyyden tunteen. Nuorten on vaikea tietää tällaista etukäteen, sillä pornoviihteen aikaansaaman kiinnittymän tuottamat seksuaaliset pakkomielteet ja toisaalta kokemuksen vähyydestä johtuva tietämättömyys vaikeuttavat kykyä erottaa fantasia ja todellisuus. Usein nuorten ei ole helppoa tunnistaa rakkaudettomien seksikokemusten heihin jättämiä psyykkisiä vammoja, koska heillä on paineita täyttää pornoviihteen luomia odotuksia ja roolimalleja, ja toisaalta koska heidän on vaikea asettua niiden mukaan toimivan seksipartnerin odotuksia vastaan. Yleisesti myös tiedetään, että addiktoituneen on vaikea tiedostaa olevansa addiktoitunut. Koska addiktioihin liittyvät halut manipuloivat mielikuvien muodostusta, addiktioilla on myös taipumus muovata merkittävästi ihmisen persoonallisuutta, hänen arvojaan, asenteitaan sekä huumoriaan. Siksi me elämme kulttuurissa, jossa seksuaalisuus on tunkeutunut kaikkialle. Ihmiset seksualisoivat todellisuutensa kiinnittymänsä kautta siihen ja luovat näin seksuaalisesti pinnallista arvo- ja asennekulttuuria, johon sosiaalistutaan. Addiktion ei tarvitse olla vaikea-asteinen ollakseen jo haitallinen ja ohjatakseen ajatus- ja tunne-elämää. Paalanen kirjoitti myös, että pornoviihdettä tarvitaan turhaumien purkamiseen. Tämä on psykologisesti melko kyseenalaista. Pikemminkin ihmisten täytyisi kohdata syynsä siihen, miksi he ovat turhautuneita ja pyrkiä ratkaisemaan ne. Siinä, että etsitään helpotusta pornoviihteestä, on ajallemme ominaista pinnallisuutta: hoidetaan oireita tavalla, joka vaikuttaa lyhytnäköisessä mielessä helpottavalta, mutta joka ei voi toimia kestävänä ratkaisuna. Matti Ylén psykologi Tampere	Takaisin