Takaisin
	Rakkaudesta vieraantuminen Ihminen on vieraantunut Rakkaudesta; hän ei ole minkään muun asian suhteen niin perustavasti hämmentynyt ja pimeydessä kuin Rakkauden suhteen. Ja kun ns. asiantuntijat, mm. psykologian asiantuntijat, alkavat vastaamaan kysymykseen "Mitä rakkaus on?", niin miltei kaikki, mitä he sanovat, ainoastaan peittää sen, mitä Rakkaus on. He esittävät näkemyksiään eri näkökulmista, kuten että rakastumisen ja rakkauden emootiossa sisäeristysjärjestelmä ja autonominen hermosto ovat aktivoituneet tällä ja tuolla tavalla; ja että ihminen projisoi menetettyyn varhaiseen kiintymyskohteeseen liittyneitä tunteita ja tarpeita toiseen ihmiseen; ja että rakkaus on evoluution aikaansaamaan biologiseen suvunjatkamisviettiin liittyvä kiintymystila, joka turvaa huolenpidon jälkeläisistä - jne. Mikä näistä selityksistä tavoittaa Rakkauden? - Ei mikään! Miksi ei? - Ensinnäkään Rakkaus ei ole näkemys eikä selitysmalli, ja toisekseen kaikki nämä abstraktiot ainoastaan voivat peittää Rakkauden välittömän kokemuksellisesti tavoitettavan Realiteetin. Jokainen, joka ajattelee abstraktiolla, on irti Rakkaudesta, ja jokainen joka yrittää teoreettisilla abstraktiollaan mallintaa Rakkauden kokemuksen jälkikäteen, mallintaa jotain, jolla ei ole mitään tekemistä Rakkauden kanssa. Teoreetikko ehkä ajatellee tuntevansa Rakkauden tietävänsä, mitä Rakkaus on "astumalla Rakkauden ulkopuolelle", mutta Rakkauteen ei kuulu eikä sisälly mitään, mitä teoreetikko on lausunut tai kirjoittanut; Rakkautta ei voi vangita mihinkään kaavaan tai muotoon; Rakkaus On, ja se On aina vain NYT, suorana kokemuksena tavoitettavissa ellei sitä peitetä abstraktioilla ja muilla ajatus- sekä tunnemuodoilla, joita tuotetaan jälkikäteen ajattelemalla Rakkautta, mutta mitä kuitenkaan ei voi ajatella, menettämättä kokemusta Siitä. Rakkauden voi vain suoraan kokea, olla Rakkauden tilassa, ilmentää Rakkautta. Rakkaudella ei ole mitään tekemistä ihmisen muotopuolen kanssa, eikä hänen muotopuoleen liittyvien ominaisuuksien kanssa, jotka kaikki kuuluvat katoavaisuuden piiriin - toisin kuin Rakkaus, joka on Ikuista ja koskaan muuttumatonta, ikuista NYT-hetkeä. Rakkaus ei siis manifestoidu, ota muotoa, koska se on muodotonta ja MUODOTTOMASTA. Rakkaus on sen tähden ikuisesta Rauhasta, ikuisesta Hiljaisuudesta, ikuisesta Autuudesta, Onnellisuudesta ja Ilosta, mitä yksikään abstrakti ajatus ei voi koskaan kokea ja ymmärtää. Mutta kuinka ihmiset jatkuvasti kokevatkaan ja ajattelevat että Rakkautta on niin monenlaista, miten se sitten on mahdollista? Koska he toisiaankin ajattelevat ja uskovat, että Rakkaudella on jotain tekemistä muodon kanssa, joko ilmenemismuodon tai ilmaisumuodon kanssa. Tällöin Rakkaus on sidottu, rajoitettu ruumiin aistien piiriin, ja siitä on tullut persoonallista, loputtomia ja muuttuvaisia muotoja ottavaa. Ja näin ollen yksilöllisistä persoonallisuutta juuri kaikkein keskeisimmin määrittelee ja luonnehtii sen omalaatuinen tapa kokea rakkaus, ilmaista rakkautta ja ottaa vastaan rakkautta, kakkine siihen sisältyvine ehtoineen, oikkuineen ja vaihteluineen. Rakkaudesta on tullut näin evoluution alaista, mikä on mahdottomuus, sillä Rakkaus sen varsinaisessa Todellisuudessa ei voi kehittyä tai muuttua; mutta sitä voi kyllä laajentaa, lisätä. Evoluution alla oleva "rakkaus" muuntuu jatkuvasti "vastakohdakseen", jatkuvasti ollen liikkeessä ja muuntuen, ikään kuin kadoten ja kuollen - "tuottaen" hyvin tunnetun tuskan ja pettymyksen rakkauden alueella. Mutta ihmisen kaipuu saada rakkautta omalaatuisella tavalla tarkoittaa, että Rakkauden pitää taipua hänen pelkoihinsa, hänen odotuksiinsa ja vaatimuksiinsa, hänen minäkuvaansa ja siihen sisältyviin yksilöstä toiseen vaihtuviin mieltymyksiin ja vastenmielisyyksiin, hänen anteeksi-antamattomuutensa ottamiin oikutteleviin muotoihin ja ehtoihin, ja hänen spesiaaliosan saamisen tarpeidensa itsekkyyteen. Vaikka Ikuinen Rakkaus täydellisyydessään ja puhtaudessaan on kaikkialla ympärillämme ja sisällämme, odottamassa, että se kutsutaan sisään (mikä on sama asia kuin antaa anteeksi, eli päästää irti menneisyydestä, eli syntyä uudestaan alkuperäiseen Identiteettiin), pitää ihminen kuitenkin kiinni jatkuvasti tarpeestaan kokea rakkaus muotopuolensa tasolla ehdollistuneiden mieltymystensä ja vastemielisyyksiensä kautta. Tästä johtuu se, että Rakkaus tulee useimmiten "hyvin muuntuneena" perille - kipuna ja tuskana. Ja sitten ihminen rientää tekemään johtopäätöksen: "Rakkaus tuottaa vain tuskaa", näkemättä, että hänen halujensa ja pelkojensa asettamat ehtonsa, joilla hän kahlitsi sen, on se mikä teki siitä tuskaa. Yllä kirjoitin: "[Rakkautta] ei voi kuitenkaan ajatella, menettämättä sitä. Rakkauden voi vain suoraa kokea". Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö Rakkaus voisi meissä Ajatella. Tällöin Logos ajatellee meissä sitä mitä Rakkauden salattuun Viisauteen sisältyy. Voi myös sanoa, että Rakkauden, ja vain Rakkauden kautta, välittyy Jumalainen Viisaus, Ikuinen tieto, eli Logos, joka tarkoittaa Ikuista Tietoa. Sinä valona olet aspekti tästä Logoksesta, Joka ajattelee sinussa, mutta kuulet sen vain Rakkauden Tilan kautta, Hiljaisuuden Mysteerin kautta. Tärkeää on siis nähdä tai paremminkin suoraan kokea, että vain Rakkauden kautta voit kokea kuinka Rakkaus Ajattelee sinussa - ja vain näissä Ajatuksissa, jotka Rakkaus valitsee, koet ja tiedät mitä Rakkaus On ja mitä Sinä olet. Matti Ylén