Takaisin
	Oletko sinä rehellinen itsellesi? En tarkoita nyt sitä ettetkö maksaisi laskujasi, vuokraasi jne., tai että epäilisin, että varastaisit esim. kaupasta jotain tai ettet pitäisi sanaasi tai tekisi sovittuja asioita. Ei, tätä minä en epäile. Se rehellisyys, josta nyt puhun, jota nyt perään kuulutan, on jotain sellaista, jonka suhteen useinkaan ei edes tiedosteta olevan mitään tarvetta olla rehellinen. Oletko sinä rehellinen joka hetki sille minkä syvällä sisälläsi tiedät, olevan oikein, sinun totuutesi - jos vain hetkenkin kykenisit olemaan todella hiljaa, ilman levottomuutesi, mielialojesi ja mielipiteidesi heilahtelua. Teetkö jatkuvasti kompromisseja sen kanssa, mikä ei ole aidon sisäisen kokemuksesi mukaisesti oikein? Oletko todella autenttinen, vai elätkö todeksi pelkojesi ja epävarmuutesi tähden jotain sosiaalisia malleja ja mielipiteitä, joihin vertaat itseäsi ja joista yrität löytää itsellesi jonkun identiteetin, kokien paineistuneena, että jäät jostain paitsi, jos et rynni muiden mukana tuossa uuvuttavassa ja tyhjyyden tunteen tuottavassa kilpajuoksussa, jossa hyvä on aina vain huomenna tai tulevaisuudessa. Ja kun pääset sinne, huomiseen ja tulevaisuuteen, on hyväsi jälleen huomenna ja tulevaisuudessa - täten onnistut välttämään jatkuvasti vastuusi itsestäsi, tyytymättömyydestäsi, koska ajattelet tiedostamattomastikin, toivon kautta, että huomenna, tulevaisuudessa asiat tulevat olemaan paremmin. Mutta jos et ota vastuuta elämästäsi NYT, kerrassaan ja NYT, ei asiasi tule olemaan koskaan yhtään paremmin, ja vastuu on vain sinun. Teetkö todella sitä mistä nautit vai pakotatko jatkuvasti itsesi siihen, mikä on sosiaalisesti arvostettua ja minkä uskot antavan itsellesi jotain, joka sinun vaikutelmassasi tulee huomenna tai tulevaisuudessa tekemään sinut onnelliseksi? Haluatko tulla joksikin, josta sinulla on vaikutelma, että se on jotain erikoista tai spesiaalia, jotain, joka tekee sinusta "keskinkertaista merkittävämmän"? Heilahtelevatko mielialasi toisinaan itsevarmuuden ja itse-epäilyjen, kateuden vs. toisista välittämisen, itseriittoisuuden ja riippuvuuden tunteiden, huonommuuden vs. paremmuuden tunteiden - ja toisinaan nyt-menee-hyvin-fiilisten vs. pettymysten tunteiden, ylivirittyneen innostuneisuuden vs. alakuloisuuden, tyytyväisyyden vs. ärtyneisyyden välillä jne.? Ja voiko kukaan lähelläsi enää luottaa siihen, ettei mielialasi vaihtele kuin tuulen suunta, että muuttuisit yhtäkkiä jollakin tapaa negatiiviseksi, esim. ärtyneeksi ja että tahdot samalla itsepintaisesti pitää tilastasi kiinni ja puolustella oikeuttasi siihen - ja sitten taas yhtä arvaamattomasti kun se sinulle sopii muuttuisit positiiviseksi? Tunnetko yhä vähemmän ja yhä harvemmin levollisuutta ja kiitollisuutta siitä kuinka elämä hyvää ja kuinka hyvin sinun asiasi ovat, kuinka etuoikeutettu sinä olet ja kuinka paljon sinä olet saanut, ja jatkuvasti saat? Kun olet kumppanisi lähellä tunnetko todella vitaalista rakkautta, tunnetko todella sen energeettisen suloisuuden kehosi kokonaisvaltaisena hyvinvoinnin tilana, jonka hänen läheisyytensä heijastaa sinulle takaisin sinun omana rakkautenasi? Vai teetkö jatkuvasti kompromisseja elävän rakkauden hinnalla: olet hänen kanssaan, koska et uskalla olla yksinkään, tai siksi, että hänellä on tiettyjä ulkoisia asioita, kuten kiva asunto ja kivat vanhemmat jne., mutta kuitenkin, jos olet todella rehellinen, koet sisälläsi, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi? Joko sinä et rakasta häntä riittävästi tai hän ei rakasta sinua riittävästi, muttet ole tarpeeksi rohkea ja suora itsellesi kohdataksesi tuon asian rehellisesti. Onko jotain tullut välillenne, muttet ole tarpeeksi rohkea ollaksesi rehellinen ja katsoaksesi mitä se on? Kerrotko sinä kumppanillesi päivittäin, mitä hän sinulle merkitsee, kerrotko kuinka hyvä sinun on olla hänen kanssaan, kuinka kiitollinen sinä olet siitä, että voit olla hänen kanssaan, kuinka kaunista se on? - Vai vältteletkö sinä puhumista rakkaudesta, vältteletkö sinä vastuuta tuon rakkauden vaalimisesta? Oletko sinä antanut kumppanisi muuttua itsestään selvyydeksi, loukkaatko sinä häntä niin pahasti, että viestität hänelle, esim. tyytymättömyytesi ja kärsimättömien huomautustesi muodossa, miten itsestään selvänä sinä hänen ehkä todella antautunutta ja välittävää rakkauttaan pidät? - oletko tullut kiittämättömäksi? Odotatko mahdollisesti, että sinua pitää rakastaa ensin, ennen kuin aiot antaa mitään? Haluatko asettaa ehtoja, sille milloin sinä alat antaa rakkautta? Onko kumppanisi muodostunut sinulle eräällä tavalla vain välineelliseksi, hänen kanssaan voit tyydyttää paineistuneen sukupuoliviettisi, hänen taloudellinen tilanteensa helpottaa sinun taloudellista tilannettasi, hänen kanssaan on hyvä olla silloin kuin se sattuu sinulle sopimaan - ja hänelle voi olla hyvä ja kunnioittava silloin kuin se sattuu sinulle sopimaan? Oletko sinä tällä tavalla rakkaudessa pelkuri ja vastuuton? - tai kestätkö sinä sitä tilannetta kohtaamatta asiaa rehellisesti, että olet tullut näkemään, että kumppanisi välttelee vastuutaan rakkaudessa, teetkö jatkuvasti tässä kompromisseja pelkosi, riippuvuutesi vuoksi - ja ihmetteletkö sitten, miksi olet onneton? Kun sinun ja kumppanisi välille syntyy riitaa tai erimielisyyttä, oletko sinä todella valmis katsomaan, miksi me riitelemme, mikä tämän kaiken taustalla oikein, oletko todella valmis kohtaamaan kipua, jota tosiasioihin katsominen väistämättä tuottaa? Oletko valmis kuolemaan edes vähän itsekkäille tarpeillesi suojella omia mielipiteitäsi rakkauden ja totuudellisuuden tähden? Oletko valmis luopumaan tarpeistasi luoda emotionaalisia, psyykkisesti useinkin hyvin väkivaltaisia draamoja, joilla välttelet ja peittelet vastuutasi ja hämmennät mahdollisesti sinua rehellisempää kumppanisi niin, ettei hän vain saisi sinua katsomaan siihen, mitä et kestä kohdata, itsessäsi? Oletko luonut rakkauden välttelyssäsi, rakkaudelle antautumisen peloissasi, valheellisen itsenäisyyden, ja etsit korvikerakkautta työstäsi, harrastuksistasi, sosiaalisesta arvon annosta, tunnustuksesta, maineesta jne. - Ketä sinä sillä luulet oikein petkuttavasi? Oletko valmis kysymään miksi me oikein olemme yhdessä? - Riidelläksemmekö ja repiäksemmekö toisemme irti rakkaudestamme, loukkaamalla jatkuvasti toisiamme ja vahvistamalla jatkuvasti toisissamme väärin ymmärretyksi, torjutuksi ja hylätyksi tulemisen tunteita - vaiko nauttiaksemme toisistamme, kasvaaksemme toinen toistemme kunnioittamisessa, kasvaaksemme kiitollisuudessa siitä, että saan olla tuon minulle niin tärkeän, ihmeellisen ja kauniin olennon kanssa, jonka rakkaus saa minut tuntemaan itseni eheäksi ja kokonaiseksi? Seuraavassa esitän siteerauksen eräästä kirjeenvaihdosta, jossa eräs henkilö tiedustelee minulta, mitä oikein tarkoittaa käytännössä elää totuus mahdollisimman tinkimättömästi. Vastaukseni koskee rakkauselämää, joka taatusti koskee jokaista, ja totuus on että mies ja nainen kärsivät eniten koko elämänsä aikana juuri keskinäisessä suhteessaan. KYSYMYS: ”And what is it like as a human to live such an uncompromising way of speaking and living?” VASTAUS: “I tell you because you seem not to know and no wonder because the whole world is in that terrible state of compromising with the truth all the time, which is -- seen from the very deep level -- the most ultimate reason why people suffer and the whole planet suffer, and yet increasingly. I give you an example of how to deal with your love life. In your personal love life, you should not ever never put up with anything except love. When ever you suffer in your love relationship it is obvious there is not love enough either in you or the other or both. Living and speaking uncompromising truth in you relationship starts from the moment you first see signs of unhappiness either in yourself or in your partner. Say, it is in your partner, then your task in truth is to ask him or her what is matter darling? Is it due to me, haven't I loved you the way you would need? Is that the reason for your unhappiness? Just say, what I have to change in my way of expressing my love, I will do my best, because I love you. Because you are in partnership and there is supposed to be love there between you, you have to assume that your partner will tell you where the problem is or to do his or her best to tell it to you so that you can together find the solution whatever the reason. If the reason is elsewhere, then, you together face the difficult situations and try to do practically what is there to be done to help the situation. It is as simple as that, if you both are respecting the truth, and are helping each other to stay in love by acknowledging it regularly many ways. But when ever you as a couple start tolerating the periods or even moments of distance keeping, depression in other party without facing it honestly, nasty remarks, pauses of regular love making, arguments, and so on, and want to sweep them under the carpet just like that because of the fears, or indifference, or habitual way dealing with the things, you are not living (and speaking) the truth. And suffering and unhappiness will appear for sure. And you are responsible for it because you or you both started to compromise between love and your personal emotions, feelings, habits, opinions – all that is productions of the past, out of which this fearful and unhappy self lives its life and creates its problems. Real love is NOW and it can only be achieved and maintained by being new every moment by being as much as possible free of the past, by being for this moment where you find love and truth.” Nyt ymmärrät enemmän siitä, mitä on olla todella rehellinen - aiotko ottaa haasteen vastaan, vai annatko mielesi ovelasti, alitajuisen automaattisesti ajatella - kuten jokaisella tietenkin on taipumus - että tuo ei koske minua, tai että minä en ole tuosta tai tästä samaa mieltä? Sillä ei ole mitään väljä mitä mieltä sinä olet siitä tai tästä, vain sillä on merkitystä elätkö sinä todella rehellisesti, oletko sinä todella rehellinen itsellesi - ja vain sinä tiedät viime kädessä oletko sinä! - joten oletko sinä? On olemassa ainoastaan yksi mittari, jolla voit pitkällä tähtäimellä mitata sitä oletko rehellinen itsellesi, oletko todella totuudellinen: siinä määrin kuin olet, olet vapaa onnettomuudesta. Sillä kuten viisaat ovat aina yrittäneet meille opettaa, totuus tekee vapaaksi, mutta koska meidän aikamme kaikessa valheellisuudessaan, siis totuuden pelossaan, ei tahdo enää löytää näille sanoille niiden todellisia merkityksiä (mikä tarkoittaa että sinun on samalla elettävä se löytääksesi ne, tulemalla niiksi!), nämä sanat ovat muuttuneet joko täysin merkityksettömiksi tai sitten ne herättävät hämmennystä, ahdistusta ja ärtyneisyyttä, sillä ne muistuttavat meitä meidät loputtomasta epärehellisyydestämme itseämme ja elämää kohtaan. Ja emotionaaliset mielipiteemme niistä ovat resistanssiamme, mielemme ovela keino välttää vastuunsa, alkaa elämään mitään todella todeksi omassa elämässämme. Sama koskee sanaa rakkaus. Joka puolella saan nähdä ja kokea, että juuri kukaan ei enää tiedä, tai oikeammin sanottuna koe, mitä rakkaus on - ja herran tähden maailma on muuttunut yhä rakkaudettomammaksi. Mutta vain sinä, yksilöllinen mies tai nainen, voit tuoda totuuden (itsellesi rehellisyyden muodossa ensi kädessä) ja rakkauden (epäpersoonallisen pyyteettömän elämän ilon ja antamisen muodossa) tähän maailmaan. Siis mitä elämäsi palvelee, mies tai nainen? Myötävaikutatko maailman epärehellisyyteen ja rakkaudettomuuteen, vai oletko rakkaus ja totuus siellä missä ikinä oletkin ja mitä ikinä ulkoisesti teetkin? Maailma tarvitsee sinua, sinun rehellisyyttäsi ja rakkauttasi; et voi vaatia, että muiden pitää ensin - sinun on aloitettava itsestäsi, ottamalla rohkeasti vastuun itsestäsi. Eikä sinun sitä varten tarvitse olla maisteri tai tohtori tai jotain muuta ulkoista profiilia korottavaa - se on vain vastuun ottamisen ikuista siirtämistä huomiseen ja tulevaisuuteen. Matti Ylén