Takaisin
	Uusi yhteisöllisyys - verisiteistä Hengen ”siteisiin” Jo Golgatan mysteeristä alkaen ihmisten ja ihmiskunnan verisiteitä (=geneettiseen sukulaisuuteen perustuvat sosiaaliset suhteet) on pyritty askel askeleelta korvaamaan hengen ”siteillä”, hengen uudentyyppisellä – ei rajoja eikä ehtoja asettavalla – ykseystietoisuudella. Tämä tarkoittaa sitä, että inhimillinen yhteisönmuodostus (mikä siis perustuu edelleen vahvasti vain verisiteille) on käynyt henkisen evoluution tavoitteiden kannalta rajoittavaksi ja vanhentuneeksi, suorastaan vaaralliseksi. Verisiteet ovat ruumiintasolla vaikuttavista voimista muodostuvia ehdollisia ja omistussuhteisiin pyrkiviä sosiaalisen liittymisen tarpeita. Ne ilmentävät ja tuottavat nykyaikana lähinnä itsekkyyttä, ja johtavat konflikteihin, koska estävät yksilöllistä tietoisuusevoluutiota kehittymästä, kohoamasta hengen ”siteisiin” perustuvaan ykseystietoisuuteen, jossa ei ole enää pyrkimystä omistaa, rajoittaa, ehdollisesti hyväksyä, eikä vetää omistusta osoittavia raja-aitoja itsen ja oman ”klaanin” ympärille. Tässä uudessa ykseystietoisuudessa on uusi yhteisöllisyyden henki, Kristus-henki, ruumiillistuva uudelleen - ihmisten yhteisenä korkeampana Itsenä. Tämä korkeampi Itse syntyy meissä uutena yhteisöllisyyden henkenä, korkeamman Rakkauden yhdistämis- ja luomisvoimaa ilmentäen, vuodattaen. Vielä nykyisessä ajassa erillisyyttä tarvitaan väliaikaisesti siihen, että tästä verisiteiden (=myös karmallisten siteiden) vapaalle yksilöitymiskehitykselle asettamasta esteestä, eli inhimillisestä sosiaalisesta ja emotionaalisesta sitomisesta ja rajoittamisesta (sekä edellisiin liittyvästä yksilön tahdon ja kehitystarpeiden tukahduttavasta, mm. syyllistämiseen perustuvasta, vallan käytöstä) voitaisiin todella olla riippumattomia, vapaita. Siksi ihmisten on elettävä erillään toisistaan; siksi on vielä toistaiseksi hyvin vaikeaa saada yhteisöä tai yhteisöllisyyden kokemusta kestämään. Ihmiset yrittäisivät jopa hyvinkin väkivaltaisesti pakottaa – niin kuin he tekevät hyvin yleisesti perheissään ja kaikissa sosiaalisissa suhteissaan ja muodostelmissaan – toinen toisensa kääntymään omiin mielipiteisiinsä, arvoihinsa ja asenteisiinsa pahastuen enemmän tai vähemmän ellei heidän käsityksiään ja arvojaan omaksuta. Lapset erityisesti joutuvat tällaisen manipulaation kohteeksi, tällaisen ehdollisen rakkauden kohteeksi. Juuri tästä syystä heidän on lähdettävä nuorena pois kotoaan, päästävä vapaaksi kodin tai muunkin varhaisemman sosiaalisen ympäristön odotuksista ja kahlitsevasta arvomaailmasta ja löytämään oman tiensä, omat oppituntinsa, joiden kautta heidän tietoisuutensa oppii lopulta löytämään korkeamman Itsensä, ja saavuttaa kyvyn tulla maanpäällä uuden ajan tarkoituksen, uuden ryhmätietoisuuden kantajaksi ja ilmentäjäksi. Juuri oman tien löytämisen kautta Kristuksen löytämiseen, seuraavat nasaretilaisen sanat viittasivat: ”Joka ei jätä isäänsä ja äitiänsä, ota ristiänsä ja seuraa minua, ei ole minun arvoiseni” Tässä varsin suoraan viitataan siihen, että on päästävä verisiteiden ja niiden sisältämän ehdollistuneen sosiaalisen tietoisuusmuodon yli (eli päästävä vapaaksi vanhempien, perheen ja suvun ja koko kulttuurin sosiaalisesti rakentuneesta ja rajoittavasta tietoisuuden muodosta) ja kohdattava oma karmansa (kannettava oma ristinsä), jotta puhdistuisi ja vapautuisi ottamaan vastaan korkeamman Itsensä (jotta olisi Kristuksen, korkeamman Itsemme arvoinen), tietäen Paavalin tavoin, että ”En minä, vaan Kristus minussa” Mutta mikäli ihmiset jäävät, kuten pääsääntöisesti jäävät, edes vähäisissäkään määrin, verisiteiden ja siihen liittyvän tietoisuuden tason määrittämiksi, he eivät saavuta nykyisessä maaelämässään elämänsä todellista tarkoitusta, vapautua (eli pelastua) inhimillisyyden rajoituksilta ja illuusioilta. Nämä illuusiot luodaan ja ylläpidetään juuri noissa verisiteiden ilmentämissä ja rajoittamissa, inhimillistä pelkoa, negatiivisuutta ja itsekkyyttä ilmentävissä tietoisuuden muodoissa. Ratkaisu tähän on uskaltaa kulkea omaa tietään, juuri niiden kohtalon voimien eteen tuomien oppituntien kautta, jotka ohjaavat ihmisen tuntemaan asteittain karmallisen itsensä: kaikki kiinnittymänsä, kaikki illuusionsa, kaikki negatiivisuutensa, kaikki pelkonsa, ts. kaikki esteet sille, ettei korkeamman Itsen Rakkaus voisi ilmentyä vapaasti tämän keho-mieli –järjestelmän kautta maanpäällä – vapauttaen samalla näin tämän ihmisenkin ja yhdistäen hänet universaaliin henkiperheeseen, hengen ”siteillä”. On siis uskallettava kulkea monessa hyvin perustavassa mielessä vastavirtaan, saavuttaa sisäisesti yhä enemmän riippumattomuutta siitä mitä yleinen mielipide, sosiaalinen suotavuus tai läheisten mielipiteet saattaisi sellaisesta ajatella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita mitään mielivaltaisuutta tai lainvastaisuutta. Se vain tarkoittaa uskollisuutta itselleen, omalle todelliselle kokemukselleen ja pyrkimystä löytää se tie, jota kulkemalla löytää vapautensa. Tämä on pääsääntöisesti ankaraa työntekoa alemman itsensä - ennen kaikkea pelkojen ja niiden sävyttämien rajoitusten ja illuusioiden - voittamiseksi. Tässä prosessissa, mikä kestää aina useita vuosia vähintään, kaikki elämäntilanteet ja -tapahtumat opitaan näkemään oppitunteina itsetuntemukselle, niiden peilatessa ihmiselle hänen erilaisia tiedostamattomia tai heikosti hallitsemia taipumuksiaan sekä ongelmallisia reaktioitaan ja asenteitaan, jotta ne rehellisesti kohdattaisiin, tiedostettaisiin ja niistä otettaisiin vastuu ja lopulta vapauduttaisiin. Alemmat tietoisuuden muodot eivät suoraan pysty kokemaan, ottamaan vastaan korkeamman Itsen Rakkautta ja Totuutta. Tämä johtuu siitä, että näitä inhimillisiä tietoisuuden muotoja kantava fyysinen hermosto ja rauhasjärjestelmä (ilman asteittaista muuntumista ja valmistusta, mihin koko henkinen tie käytännössä harjoituksineen pyrkii) kerrassaan tuhoutuisi ruumiillisen luonnon hermoston pettäessä valmistautumattomana, mikäli todellinen Itse korkeassa värähtelytaajuudessaan astuisi näiden inhimillistä tietoisuuden muotoa määrittävien ja ilmentävien alempien värähtelytaajuuksien asuttamaan inhimilliseen psyko-fyysiseen järjestelmään. Miksi tämä hengen ”siteisiin” eli uuteen yhteisöllisyys-kokemukseen (Jumalan Rakkauden kokemukseen) ja ykseystietoisuuteen (Jumalan kuvaksi luotujen ja jumalalallisella tietoisuudella varustettujen ihmisolentojen ykseyden tiedostamiseen) perustuva uusi yhteys ihmisten välillä on niin tärkeä? – Se on aivan oleellinen ihmiskunnan selviämiselle, sillä vain tästä yhteisöllisyyskokemuksesta ja ykseystietoisuudesta syntyy perusta uudelle todelliseen tasa-arvoon ja siihen perustuvaan oikeudenmukaisuuteen nojautuvalle moraalille, Rakkauden moraalille, Kristuksen moraalille. Tämä Rakkauden moraali katsoo kaikkia samanarvoisina automaattisesti, ja samalla se katsoo aina kokonaisuuden hyvää, mutta jossa kokonaisuus ja osa ovat yksi. Kuka silloin voisi tehdä jotain – tekemättä sen itselleen? Kenen todelliset tarpeet silloin olisivat erilaisia kuin toisen tarpeet? ”Sen minkä teette heistä kaikkein pienimmälle, sen teette minulle”, sanoi Kristus, korkeampi Itsemme, nasaretilaisen kautta. Samoin suhde luontoon, luonnonvaroihin ja luonnonantimiin, yhtä hyvin kuin niiden jakamiseen ja tähän liittyviin poliittis-taloudellisiin kysymyksiin tulee terveeksi ainoastaan tämän uuden Rakkauden ykseystietoisuuden kautta. Tämä Rakkauden ykseystietoisuus ja yhteisöllisyyskokemus tulee ratkaisemaan ikään kuin automaattisesti kaikki nämä ongelmat, koska Rakkaus ei voi muuta kuin antaa ja jakaa, se on Sen olemus. Verisiteisiin perustuva inhimillinen tietoisuus ei ole lainkaan taipuvainen antamaan ja jakamaan; se kokee antamisen ja jakamisen menetyksenä, mikä johtuu sen perustasta eli erillisyystietoisuudesta, jossa toiselle antaminen tai jonkin jakaminen koetaan niin, että se on itseltä pois, annetaan jollekin itsestä erilliselle. Mutta Rakkauden ykseystietoisuudessa kaikki annetaan tai jaetaan vain Itselle - siksi siinä ei ole kokemusta menetyksestä. Ja tämä todellakin perustuu siihen, että nämä Rakkauden avaamat, valottamat ja ohjaamat silmät näkevät kaiken ykseytenä, eivätkä tahdo erottaa siitä, so. Itsestään, ketään tai mitään (”antaa yhdenkään karitsan eksyä laumasta”). Tällöin myös luonnon sisältämä elämä sisältyy tähän Itseen ja koetaan Itsenä, ja sitä Rakastetaan kuten Itseä. Tähän ei tietenkään – todistettavasti – pysty verisiteisiin perustuva inhimillinen tietoisuus, se pystyy vain antamaan ja jakamaan ehdollisesti ja kaupanteon kaltaista laskelmointia ja hyväksikäyttämistä – muodossa taikka toisessa – ilmentäen. Se miten paljon aikaa tämä uusi tietoisuus vaatii ilmentyäkseen laajamittaisesti maanpäällä, voi todellakin olla pitkä ja verinen (sillä verisuhteet ovat hyvin taipuvaisia olemaan ”verisiä suhteita”). Mutta lopulta se tulee tapahtumaan, sillä evoluution tarkoitukset tulevat johtamaan siihen, että ”Maa ja taivas tulevat katoamaan, mutta minun sanani pysyy”, jolla Kristus viitattasi juuri siihen muuntuneeseen tietoisuuteen ja havaintokykyyn, joka ylittää verisiteisiin perustuvan (eli ruumiilliseen luontoon samastumisesta johtuvan) pakottavan kokemuksen kokonaisuuteen kuulumattomista havainnoista, eli erillisyydestä. Ja ”minun sanani pysyy” viittaa luomissanan mysteeriin, eli sinuun, sinun todellisen Itsesi ikuiseen katoamattomaan luonteeseen. Tämä Jumalan kuvaksi luotu Todellinen Ihminen, on luomisanan luoma - siinä ruumiillistuu Jumalan sana (ilmentäen Jumalan Rakkaudessa – ja Rakkaudesta – luomaa Ajatusta ihmisestä), joka pysyy eikä katoa, koska se on Jumalan tahdon tarkoitus. Mutta kysymys kuuluu tahdotko sinä tulla Sanaksi ja antaa tämän Rakkauden tulla siinä ja sen kautta opettamaan, puhdistamaan ja vapauttamaan sinut verisiteistä ja siihen liittyvistä inhimillisistä rajoituksista ja illuusioista, jotta voisit olla tämän Rakkauden Sanan kanava ja palvelija? Ja tiedä, että Rakkaus tekee sen lempeästi ja kärsivällisesti yhteistyössä kanssasi, kunhan vain pyydät sitä ja sydämessäsi tahdot sitä. Joten tahdotko jo lunastaa luomissanan mysteerin, sen mitä sinä todella olet? Matti Ylén