|
|
|
|
|
|
- Mitä YLÖSNOUSEMUS tarkoittaa, _______________________________________________ Kysymys:
”Olet monissa kirjoituksissasi käyttänyt kristinuskon
piirissä käytettyä ilmaisua ’ylösnousemus’. Minua
kiinnostaisi tietää, mitä tämä ylösnousemus
oikein todella tarkoittaa. Olen ymmärtänyt kirjoitustesi pohjalta,
että tämä ’ylösnousemus’ koskee myös
muitakin ihmisiä kuin vain kristittyjä ja heidän
pelastajaansa, Jeesus Nasaretilaista. … Näin
pääsiäisen aikakana, tämä sana tulee taas esiin
toistuvasti, mutta minua häiritsee se, ettei puhe ylösnousemuksesta
oikein saa mitään merkitystä minun kokemuksessani. Olisiko
sinulla aikaa kirjoittaa tästä aiheesta hieman
lisää?” _______________________________________________
JohdantoTäytyy sanoa, ettet ole varmasti ainoa
ihminen, jota häiritsee puhe ylösnousemuksesta. Ateistien ohella,
monet henkisen tien kulkijat ja muiden uskontojen seuraajat usein
häiriintyvät kristillistä kielenkäyttöä
kohdatessaan. Tällä häiriintymisellä on tietty
oikeutuksensakin, sillä merkittävä osa kristillisistä
opetuksista on paitsi vääristynyttä myös
jälkeenjäänyttä nykyaikaisen ihmisen henkisen kehityksen
päämäärien kannalta. Puhuttaessa ylösnousemuksesta
nykyaikaiselle tietoisuudelle päivitetyllä tavalla, on puhuttava
paitsi aivan toisella tavalla myös paljon totuudellisemmalla tavalla
siitä mitä ylösnousemus tarkoittaa. Mikäli siis halutaan
todella edistää nykyihmisten henkis-uskonnollisen tietoisuuden kehitystä
ja johdattaa ihmiset ymmärtämään heitä kaikkia
koskevaa suurta henkistä päämäärää, ja
saada heidät aidosti innostumaan sen tavoittelemisesta, on
ylösnousemus ymmärrettävä dogmaattisen kristillisyyden
kahleista vapautetulla tavalla. Yleisesti luonnehdittaessa sana
ylösnousemus viittaa henkis-uskonnollista elämää
johdonmukaisesti eläneen ihmisen psyko-fyysisen olemuksen
muuntumisprosessin loppuvaiheeseen, jossa ihminen on käynyt
pitkähkön ajan saatossa lävitse melkoisen
määrän korjaavia ja kasvattavia kokemuksia muuntaakseen
hänen inhimillisissä olemuspuolissaan (mukaan luettuna hänen
fyysinen kehonsa) vaikuttaneiden karmallisten rajoitusten ja
vääristymien syyt ja seuraukset. Tämän
pitkäkestoisen ja suurta omistautumista vaativan prosessin, joka pyrkii
saattamaan ihmisen jälleen Jumalan lakien alaisuuteen, saattaa alkuun
– ja sitä kannattelee aivan loppuun saakka – hänen
henkisen tason ohjaajansa, kristillisesti puhuttuna Pyhä Henki. Ylösnousemus muodonmuuntumisprosessina [ylös]Tätä pitkään
kestävää muuntumisprosessia esoteerinen kristillisyys kutsuu muodonmuuntumiseksi, joka alkaa
siitä, mihin termi henkiinherääminen
viittaa. Tällä
tarkoitetaan sitä hetkeä, milloin ihminen saa sisäisen
innoituksen aloittaa henkisen kasvun tiensä. Tämä muuntumis-
ja vapautumisprosessi voidaan ulkoisesti katsottuna toteuttaa hyvinkin
erilaisten uskonnollisten ja henkisten koulutus- ja kasvatusmenetelmien
avulla. Tämä tie ja siihen liittyvä elämäntapa ei
missään tapauksessa rajoitu vain kristillisyyteen ja sen
piirissä tunnettuihin ja hyväksyttyihin opetuksiin ja menetelmiin
– ts. Jumala ei ole vain kristittyjä varten eikä paluutiet
Jumalaan ole rajoitettu yhteenkään maapäällä olevaan
uskontoon tai henkiseen traditioon. Siksi ylösnousemus ja sitä
edeltävä asteittainen karman vaikutuksista vapauttava
muodonmuuntuminen ei koske vain kristittyjä, vaan sen edellytykset
voidaan täyttää myös muiden uskontojen ja henkisen kasvun
traditioiden lähtökohdista. Ratkaisevaa tässä on vain
ihmisen tahto kasvaa jälleen Jumalan kuvaksi luotuun ihmisyyteensä
sekä tahtoa tehdä yhteistyötä henkisen tason auttajiensa
kanssa oman henkisen vapautumissuunnitelmansa toteuttamiseksi –
toteuttaakseen jälleen itseään Jumalan lakien mukaan. Ylösnousemuksen vaatimukset ennen vuotta 1950 [ylös]Ylösnousemukseen vaadittiin ennen
Kristuksen toisen tulemisen aikaa (ennen vuotta 1950), että ihminen on
muuntanut ja sovittanut 100% karmastaan eli virheelliseen tilaan
saattamastaan elämänenergiastaan ja tämän seurauksena syntyneet
esteet ja vahingot ihmiskuntaa koskevan jumalallisen kehityssuunnitelman
päämäärille. Tämän täysimääräisesti tapahtuneen
ylösnousemusprosessin esimerkillinen demonstraatio toteutettiin
ensimmäistä kertaa modernille ihmisille soveltuvalla tavalla
siinä henkisesti edistyneessä yksilöllisyydessä, jonka
historia tuntee Jeesus Nasaretilaiseksi. Milloin 100% yksilöllisestä karmasta
on tullut sovitetuksi ja muunnetuksi tapahtuu ylösnousemus luonnonlain
kaltaisella väistämättömyydellä – ja silloin ulkoisestikin
havaittuna dramaattisella tavalla. Sillä milloin ihmisen neljän
alemman olemuspuolen piirissä ei ole enää mitään
jäljellä fyysisen materian taajuudella
värähtelevästä ja näin näitä olemuspuolia
tihentävästä virheellisessä tilassa olevasta elämänenergiasta,
hänen fyysinenkin olemuksensa
muuntuu lopulta täysin
ei-fyysiseksi, eikä hän voi enää normaalien olosuhteiden
vallitessa jatkaa fyysisen tason olemassaoloaan. Jonkin verran ennen
tätä tapahtuu se, mihin kristillinen termi kirkastuminen sekä myös termin muodonmuuntumisen päätösvaihe viittaavat.
Tämä kaikki siis tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle, kuten
evankeliumit sitä vaatimattomasti kuvaavat: …
Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen
Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen.
Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä:
hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat
valkeiksi kuin valo (Matt. 17:1-2; Mark. 9:2 Luuk. 9:28-31). Ja toisena
pääsiäispäivänä tapahtuneen kuolleista
heräämisensä jälkeisten yliaististen ilmestymistensä[1]
päätöstekona hän demonstroi varsinaisen
ylösnousemuksensa apostoliensa edessä: Jeesus vei opetuslapset
ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti
kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani
heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. (Luuk. 24:50-51).
Sovitusopin väärinymmärtäminen [ylös]Jeesus Nasaretilaisessa näytettiin ja
toteutettiin maan ihmisten edessä se henkinen tie, jota seuraamalla
myös hänen jälkeensä tulevat ihmiset voivat vapautua ja
pelastua sidoksestaan ruumiillisen luontonsa kuolevaisuuteen ja illuusioihin
sekä sovittaa karmallisen velkansa ihmiskunnalle (eli ”kantaa
ristinsä”) ja näin aloittaa ja saavuttaa
ylösnousemuksensa aineellisen olemuspuolensa rajoittuneesta tilasta
kohti Jumalan kuvaksi luotua henki-ihmistä. Juuri tässä mielessä
Jeesus oli pelastaja ja vapauttaja; ei varmasti sellaisessa mielessä
kuin kristillinen (sijais-)sovitusoppi asian tulkitsee pitkään
vallinneen ehdollistuneen massatietoisuuden mukaisesti – että
Jeesus olisi omalla ristinkuolemallaan sovittanut ja muuntanut kaikkien
muidenkin (menneiden että tulevien) ihmisten karmallisen velan (eli
synnin) niin, että heidän ei tarvitsisi tehdä enää
mitään muuta pelastuakseen kuin vain uskoa Jeesukseen (ks. myös).
Tämä – etenkin Paavalista alkunsa saanut – yksipuolinen
”vain usko pelastaa” –painotus on
vääristänyt paljon kristillisyyttä, ja antanut
perusteettoman aiheen tulla vain niin sanotuksi tapa-kristityksi, johtaen
paitsi kristillisten arvojen liialliseen maallistumiseen myös siihen,
että totuus kristillisyyden perustajan olemuksesta ja hänen
opetuksistaan ovat vääristyneet ja hämärtyneet. Asian
korjaa tässä suhteessa oikealle paikalleen monien
evankeliumitekstien ohella myös ote Jaakobin kirjeestä: Veljet,
mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta
häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa
häntä? Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja
jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa:
"Menkää rauhassa, pitäkää itsenne
lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna
heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin
laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. Ehkä joku nyt sanoo:
"Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle
uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon
teoillani. … Mutta
etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo
tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön? …
Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman
tekoja (Jaakob 2:14-26). Ylösnousemuksen vaatimukset vuoden 1950 jälkeen [ylös]Saavuttaa ylösnousemus niin, että sen
edellytyksenä täytyisi muuntaa täydet 100% karmastaan on ollut
kuitenkin ihmiskunnalle kohtuuton ja riskialtis vaatimus, ja siitä on seurannutkin
monien pitkälle tässä prosessissa edistyneiden ihmissielujen
traaginen epäonnistuminen, jopa lähtötilaa huonompaan
olotilaan taantuminen. Maan kehitystä ohjaavan henkisen hierarkian on
siis ollut välttämätöntä alentaa
ylösnousemuksen saavuttamisen vaatimuksia, sillä 51%:n
jälkeisen osuuden muuntaminen karmastaan on johtanut niin monien kelpo
kokelaiden henkisten elämänsuunnitelmien epäonnistumiseen
vaikeiden koettelemusten ja testienolosuhteiden keskellä. Näiden
testien läpäisemisen tekee erityisen vaikeaksi etenkin se,
että maan alhaisimmista (so. virheelliseen energiatilaan muodostuneista)
yliaistista tasoista käsin vaikuttavat Jumalan tahtoa vastustavat
kehityksessään taantuneet henget (lusiferiset, ahrimaniset ja
asuriset henget), jotka pyrkivät saamaan tämän
epäonnistumisen aikaan kaikilla käytössään olevilla
keinoilla (ks. lisää aiheesta). Siksi Kristuksen toisen tulemisen ajassa
(vuosina 1950 – 2025, ja mahdollisesti sen jälkeenkin) on haluttu
ottaa armon täyteinen erivapaus käyttöön.
Nykyään 51% karmansa sovittamisesta antaa oikeuden
ylösnousemuksen saavuttamiseen, jolloin tuohon viimeiseen 49%:n osuuteen
sisältyvän vaikeammin muunnettavan karman aiheuttama vaara ei johda
niin helposti siihen tragediaan, että aidosti Jumalan tahdolle
omistautuneet sielut epäonnistuisivat heitä
äärimmäisesti koettelevien testiensä keskellä.
Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että jäljellä
oleva karma täytyy sovittaa ylösnousemuksen jälkeen
yliaistisesta tilasta käsin suoritettavana (turvallisena) palveluna.
Tällöin itse ylösnousemus tapahtuu aina myös vasta
fyysisen ruumiin normaalin kuoleman jälkeen tapahtuvana prosessina
siihen tarkoitetuissa eteerisen henkimaailman keskuksissa, joissa ihmissielun
neljän alimman olemuspuolen värähtelytaajuus kohotetaan
sellaiseen taajuuteen, jolla heistä tulee alimman puhtaan henkimaailman
itsetietoisia kansalaisia. Toisin sanoen vain äärimmäisen
harvat voisivat saavuttaa sen mitä karmastaan 100% osuuden muuntaminen
tarkoittaisi: kirkastumisen, muodonmuuntumisen ja ylösnousemuksen jo
ennen fyysistä kuolemaa. Mestari Jeesus kuitenkin kykeni saavuttamaan
tämän eli voittamaan täydellisesti karman aiheuttamat sidokset
ja riippuvuudet inhimilliseen maailmaan antamalla jokaisessa hetkessä
häneen Johanneksen kasteessa laskeutuneen Jumalan hengen tehdä
valinnat ja päätökset hänen puolestaan. Jeesus Nasaretilaisen esimerkin tarkoitus [ylös]Se, että Jeesus-ihmisestä (eli
siitä mitä hän kutsui ihmisen pojaksi) tuli Johanneksen
kasteessa Jumalan Poika (eli Kristukseksi tullut ihminen, eli jumalan kuvaksi
luotuun korkeampaan Itseensä yhdistynyt ihminen ja sitä kautta
Jumalaan yhteydessä oleva ihminen), ei toteutettu minkään muun
takia kuin siksi, että hänen esimerkkinsä kautta myös
muut ihmiset (eli muut ihmisen pojat ja tyttäret) tulisivat
Kristus-ihmisiksi, Jumalan pojiksi ja tyttäriksi, ja kohoaisivat
aineellisesta tietoisuudestaan sen ylittävään kuolemattomaan
tietoisuuteensa. Tämän myös Paavali selvästi ymmärsi
ja sitä varsinaisia apostoleja paremmin opettikin. Kristuksen yliaistisen ruumiin mysteeri [ylös]Suuri mysteeri on se, että Jeesuksen
ylösnousemuksen kautta oli tarkoitettu alkavan rakentumaan sellainen
yliaistinen realiteetti (maata lähimmän henkimaailman piiriin),
jonka avulla nykyaikainen yksilöllinen henkinen tie (henkiinherääminen),
sitä seuraava valaistuminen (kirkastuminen)
ja ylösnousemus (muodonmuutos)
toteutetaan. Juuri tämän vuoksi Jeesuksen opetus evankeliumeissa
korostaa, ettei kukaan ”tule Isän luokse paitsi minun
kauttani”. Golgatan mysteerin jälkeen ylösnousemuksensa
saavuttaneet liittyvät tähän henkiseen realiteettiin, jossa
ruumiillistuu se, mihin ilmaisu kosminen Kristus viittaa. Näin ollen kristillinen ilmaisu
”Kristuksen ruumis”
tarkoittaa tätä ylösnousevista Jumalan pojista ja
tyttäristä muodostuvaa alati laajentuvaa eteeriseen henkimaailmaan
hengellistä ykseysolemusta, jonka voima ja täydellisyys jatkuvasti
lisääntyvät, ja jossa Jeesus Nasaretilainen on tavallaan
esikoinen ja kulmakivi, mutta ei kuitenkaan muita Jumalan poikia ja
tyttäriä sinällään korkea-arvoisempi; hän on
lähinnä kuin vanhempi veli suhteessaan hänen jälkeensä
ylösnouseviin nuorempiin sisariinsa ja veljiinsä. Tämä Kristuksen taivaallinen ruumis,
jonka piirissä ylösnousunsa saavuttaneet elävät
”pyhäin yhteydessä” (eli Jumalan lakien mukaan)
tarvitaan ihmisten aineellisen tietoisuuden ja heidän Jumalan kuvaksi
luodun luontonsa välikädeksi. Tämän välikäden
tehtävänä on auttaa ihmisten aineeseen kahliutunutta sielua
muuntumaan ja vapautumaan alkuperäiseen tilaansa, eli muuntamaan
vähintään 51% karmastaan, päästäkseen takaisin
puhtaaseen henkiseen olotilaansa. Ilman tämän välikäden
toimintaa, ihmisten on paljon vaikeampi muuntaa karmaansa ja saavuttaa
ylösnousemustaan. Näin ollen myös tällä
hetkellä (vuosina 1950 - 2025) tapahtuva Kristuksen toinen tuleminen
toteutuu tämän viimeisen kahdentuhannen vuoden aikana asteittain
rakentuneen ylösnousseiden ihmisten aikaansaaman yliaistisen realiteetin
välittämänä, kuten asiaa olen muissa kirjoituksissani
käsitellyt (ks. tästä). Edellytyksenä karman muuntaminen [ylös]Keskeistä on ymmärtää,
ettei valaistumista ja sitä seuraavaa ylösnousemusta voida
saavuttaa, ilman karman (=synnin) syiden ja vaikutusten muuntamista. Toisin
sanoen haluttaessa ymmärtää ylösnousemuksen edellytyksiä
on välttämätöntä ymmärtää myös
muutakin. Kohtaamaton ja muuntamaton karma muodostaa yhden kaikkein
keskeisimmistä esteistä ihmisen ylösnousemukselle. Miltei
kaikilla inkarnoituvilla ihmissieluilla on huomattavasti vähemmän
kuin 50% karmastaan eli virheelliseen tilaan saatetusta elämän
energiasta kohtaamatonta ja muuntamatonta. Ainostaan pienellä osuudella,
arviolta 0,5% ihmisistä karmaa on suoritettu lähes 50%. Ja
vielä huomattavasti pienemmällä osuudelle on karmaa
suoritettuna enemmän kuin 50% (50% - 70%). Näiden sielujen ei
enää nykyisessä ajassamme tarvitsisi edes inkarnoitua, mutta
osa heistä on valinnut tulla muuntaakseen maan päällä
suuremman osan karmastaan palvelemalla osana Kristuksen toisen tulemisen ajan
päämäärää. Etenkin kaksi edellistä
pienilukuista joukkoa ruumiillistavat sen, joista evankeliumit puhuvat
”valittuina”. Erittäin harvoissa tapauksissa, joissa on aina
kyse nk. Avatara-inkarnaatiosta, sielulla on karmasta muunnettuna jo 70-90%. Vertailukohdaksi voisi ottaa jälleen
Jeesuksen yksilöllisyyden. Esoteerinen tosiasia on, että
tämän korkean kehitysasteen saavuttaneen yksilöllisyyden
karmasta oli suoritettu 92% ennen hänen viimeistä ja hyvin
tunnettua Avatara-inkarnaatiotaan.
Ja on myös esoteerinen tosiasia, että tämän
jäljellä olevan karman suorittaminen tapahtui niiden kolmen vuoden
kuluessa, jotka hän toimi julkisessa opetus- ja
palvelutehtävässään Johanneksen kasteesta Golgatalla
tapahtuneeseen ristin kuolemaan. Mitään sellaista, mitä
tämän suuren yksilöllisyyden kautta noiden kolmen vuoden
aikana demonstroitiin, ei olisi voitu toteuttaa, paitsi sellaisen sielun
kautta, joka oli saavuttanut miltei täydellisen puhdistumisen karmastaan
(eli synneistään) ja joka siksi kykeni
säilyttämään kaikissa olosuhteissa katkeamattoman
yhteyden Jumalaan ja antamaan itsensä elävän Jumalan lakien
ilmentymisastiaksi – josta todisteeksi jäivät hänen nk.
raportoidut ihmeensä alkaen veden muuntamisesta viiniksi Kaanaan
häissä ja päättyen Lasaruksen kuolleista
herättämiseen. Äärimmäisten testien
keskellä hän samalla demonstroi ihmiskunnan edessä karmansa
viimeisten (ja yleensä vaikeimpien) rajoitusten voittamisen.
Tämän karman pohjimmiltaan muunsi kuitenkin hänessä juuri
se henki, Pyhä Henki eli kosmisen Kristus-olennon Henki, joka laskeutui
häneen Johanneksen kasteessa (33 vuoden iässä) läpäisten
seuraavan kolmen vuoden aikana tämän ihmisen pojaksi
itseään kutsuvan yksilöllisyyden alimmat olemuspuolet ja
muuntaen niistä (etenkin fyysisestä olemuspuolesta) kaiken
jäljellä olevan inhimillistä ja aineellista
alkuperää olevan. Jeesuksen osuus tässä oli sallia
tämän tapahtua eli sallia hänessä jäljellä
olevan inhimillisen muuntua jumalalliseksi ja todistaa se tekojen kautta,
sillä hän ei tehnyt julkisessa toimintavaiheessaan mitään
omasta tahdostaan käsin: ”Hän,
joka lähetti minut, on minun kanssani. Hän ei ole
jättänyt minua yksin, koska minä teen kaiken hänen
mielensä mukaan. (Joh. 8:29).
[…] Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää
uskoko minua. Mutta jos teen, uskokaa tekojani, vaikka ette minua
uskoisikaan. Silloin te opitte ymmärtämään, että
Isä on minussa ja minä olen Isässä. (Joh. 10:37-38). En
minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut
lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee
puhua ja julistaa […]. Kun puhun, puhun siis niin kuin Isä on
minun käskenyt puhua.” (Joh. 12:49-50). Vain näin tuli mahdolliseksi hänen
nk. muodonmuuntumisensa ja sitä seuraava ylösnousemuksensa –
elämällä Jumalan tahdon todeksi. Vasta tässä
vaiheessa Jeesuksesta tuli sanan varsinaisessa merkityksessä Kristus eli
Jumalan Poika – ts. ihminen, joka on tullut pysyvästi yhdeksi
Jumalan kanssa sen kautta, että hän tahtoi voittaa inhimillisen
luontonsa, luopua siitä ja ottaa vastaan nk. Jumalan kuvaksi luodun
olemuksensa ja ilmentää sitä. Oleellista tässä on myös
pitää mielessä, että tätä ennen myös
Jeesus käytti itsestään nimitystä ihmisen poika. Pyhän hengen toiminta karman muuntamisessa [ylös]Aivan samalla tavalla tapahtuu myös
muidenkin ihmisten karman muuntaminen – so. heihin asteittain
sisään tulevan Pyhän Hengen avustuksella, minkä
alkuvaihetta kristillisyydessä kutsutaan henkiinheräämiseksi. Erona perustaltaan on kuitenkin
se, että muilla on Nasaretilaiseen verrattuna paljon enemmän
jäljellä olevaa karmaa kohdattavana ja muunnettavana (ts.
psykologisia heikkouksia ja vääristymiä eli pelkoja,
riippuvuuksia, kiinnittymiä ja traumoja yhtä hyvin kuin kahlitsevia
ulkoisia olosuhteita ja velvollisuuksia) sekä se, ettei heillä
tästä syystä voi olla realistisia mahdollisuuksia samanlaisen
katkeamattoman yhteyden pitämiseen Jumalaan ja hänen taivaallisiin
edustajiinsa. Näitä mahdollisuuksia rajoittaa kaikkein keskeisimmin
juuri karman (eli kristillisesti puhuttuna synnin) määrä ja
toisaalta myös sen laatu. Näiden ohella ratkaisevaa on myös
sielun tähän mennessä saavuttamien kykyjen, luonteen hyveiden
sekä viisauden antamat edellytykset. Lisäksi on olemassa vielä
muitakin oleellisia eroja – sillä Nasaretilaisen kautta toteutettu
Jumal-olennon inkarnaatio oli todella erikoistarkoitukseen ”räätälöity”
inkarnaatio. Nämä aiheina tässä yhteydessä olisivat
kuitenkin liian paljon tilaa vaativia ja veisivät huomion
pääaiheen kannalta epäoleelliseen. Onko Jeesus muita ihmisiä jumalallisempi? [ylös]Dogmaattisessa kristillisyydessä on miltei
sen ensimmäisestä vuosisadasta alkaen istunut perustava virhe, joka
on vastuussa siitä, että suuri määrä nykyajassa
inkarnoituvia sieluja ei voi tulla enää kokemaan oikeaksi
sitä, mitä dogmaattinen kristillisyys opettaa – ja näin
tulee olemaan yhä lisääntyvämmin. Toisin siis kuin
kristityt haluavat uskoa, Jeesus Nasaretilaisessa alkuperänsä ja olemuksensa
puolesta ei ollut, eikä ole, muita ihmisiä ainutlaatuisempaa tai
suurempaa jumalallisuutta. Toisin
sanoen, oli kohtalokas virhe, rakentaa uskomus siitä, että hän
olisi ollut tuo ainokainen Jumalan Poika, joka ei olisi koskaan langennut eli
eronnut Jumalasta, ja että vain tämä poika saattoi tulla
pelastamaan muut Jumalasta erkaantuneet ihmissielut, joille dogmaattinen
kristillisyys tuskin haluaisi edes myöntää nimikettä
Jumalan poika tai tytär. Se, mihin todellisuudessa viittaavat nuo sanat
”Jumalan ainokainen Poika”, joka oli tullut pelastamaan maailman,
ei tarkoittanut eikä tarkoita mitään muuta kuin sitä
kosmisen Kristuksen Henkeä, joka Johanneksen kasteessa liittyi Jeesus Nasaretilaiseen,
ja mikä kolmen vuoden ajan toimi Jeesuksen neljän alemman kehon
sisällä – Isän äänenä. Ja kaikki
mitä Nasaretilainen sanoi ja teki tätä seuraavan kolmen vuoden
aikana, hän teki tämän Hengen ohjaamana ja
välittämänä. Sillä tämä Henki on todella
se lankeamaton Jumalan Poika, eli Jumalan Henki eli Pyhä Henki, jonka
kautta se, mitä Jeesus kutsui taivaalliseksi Isäkseen, oli
hänessä läsnä. Tämä Henki on siis se
Johanneksen evankeliumin alkutekstin Sana, joka tuli lihaksi – Jeesus
Nasaretilaisessa. Mutta on ollut silkkaa naiivia antropomorfismia tehdä
ihmisyksilöstä tämä ainokainen poika ja rakentaa
kokonainen uskonto sijaissovitusoppineineen keskeisesti tämän
varaan. Mutta todellakin tämä kaikki johtui (ja johtuu yhä
edelleen) ihmisten kyvyttömyydestä ja haluttomuudesta
nähdä asioita muulta kuin inhimillisen aivosidonnaisen
tietoisuutensa kannalta. Tämä kaikki tulee perin juurin
selväksi jo suoraan evankeliumeista, joissa Jeesuksen suurimpana
turhaumana on toistuvasti juuri se, etteivät ihmiset kykene
ymmärtämään sitä kuka hänen kauttaan puhuu ja
toimii – eivät edes hänen apostolinsakaan. Muista edellytyksistä [ylös]Ylösnousemuksen ymmärtäminen
kuitenkin vaatii vielä muutakin. On ensin ymmärrettävä,
mikä pitää ihmisen hänen nykyisessä tilassaan eli
estää häntä saavuttamasta ylösnousemustaan - paitsi
se, että viitataan (tautologisesti) karman tai synnin vaikutukseen. Tähän vastattaessa on
otettava huomioon vielä muutamia muitakin asioita koskien ihmisen
olemusta ja hänen tarkoitustaan olla fyysisesti inkarnoituneena.
Ensinnäkin ihmisen sisin olemus, jota hän kutsuu minäkseen, on
osa luoja-jumalan (nk. Elohimin) henkeä ja sen tarkoituksena on
saavuttaa sellainen ilmentymiskehojensa (nk. neljän alemman kehonsa)
täydellisyys, joiden kautta hän voi toimia luoja-jumalansa mikrokosmisena ilmennyksenä
vähintään yhdellä Jumalan hengen kahdestatoista
pääsäteestä demonstroiden tämän säteen
edustamaa Jumalallisen luonteen hyvettä, ja palvellen tämän
kautta Maan henkistä kehityssuunnitelmaa. Ihmisen tehtävänä on saavuttaa
sellainen itseymmärrys, jossa hän tuntee Jumalan poikautensa tai
tyttäreytensä siihen kuuluvine oikeuksineen ja mahdollisuuksineen
sekä saavuttaa sellainen sielunsa yksilöllistymisen
kehityspäämäärä, jossa hän samalla demonstroi
materiaalisen maailman energioiden ja voimien (jotka vaikuttavat karman
vuoksi vielä hänen neljässä alemmassa kehossaan)
riittävän hallinnan – ollakseen oikeutettu tähän
kanssaluojauteensa ja ylösnousemukseensa. Tämä ei tarkoita
mitään muuta kuin sitä, että hän kykenisi
jälleen luomaan oikein, Jumalan lakien mukaan – ts. jotain
mikä on kaunista, hyvää ja oikeaa, minkä johdonmukaisen
ilmentämisen edellytykset menetettiin nk. syntiinlankeemuksessa –
eli siinä ihmiskunnan etäisemmän menneisyyden hetkessä,
kun ihminen alkoi menettää yhteyden sielussaan toimiviin Jumalan
lakeihin samastuessaan asteittain yhä syvemmin tihenevämmäksi muuntuvan fyysisen luontonsa kautta
saamiinsa aistivaikutelmiin. Tästä seurasi se, että ihminen
alkoi pitää näitä aistivaikutelmiaan todellisuutena
sekä uskomaan ja reagoimaan niihin tavalla, joka kiinnitti ihmisen
tähän muutoksen ja katoavaisuuden maailmaan yhä totaalisemmin
kadottaen lopulta miltei kaiken suoran kokemuksen henkisestä
olemuksestaan sekä sen alkuperästä. Materian värähtelytaajuudesta vapautuminen [ylös]Mikä siis estää nykyisessä
tilassa olevaa ihmistä ylösnousemasta? Hänen neljä alinta
kehoaan ovat esoteerisesti tarkasteltuna niin tihentyneitä johtuen pitkäaikaisesta taipumuksesta
negatiivisuuteen sekä vain aineellisiin tarpeisiin
kiinnittymisestä, että hänen neljän alemman kehonsa
energiatilan värähtelytaajuus pitää hänen
tietoisuutensa vain fyysisen aineen taajuudessa. Se, että Nasaretilainen
demonstroi ylösnousemuksen fyysisesti Bethanian kukkulalta kohoten
kirjaimellisesti ilmaan apostoliensa edestä ja kadoten heidän
näkyvistään (ks. yllä), oli
väistämätön – luonnonlakien kaltainen –
seuraus siitä, että 100% hänen karmastaan oli muunnettu (kuten
hän itse asian ilmaisi: ”Se on täytetty”, Joh. 19:30).
Tällöin hänessä ei ollut enää mitään
jäljellä, mikä tekee ihmisestä fyysisen materian värähtelytaajuudessa eksistoitumaan
kykenevän olennon, mitään sellaista tiheyttä, mikä
sitoisi hänet painovoimalain piiriin. Tämä sama syy sai
myös hänen fyysisen hahmonsa katoamaan haudasta – niin,
että kääriliinatkin näyttivät ensimmäisille
tyhjään hautaan katsoville koskemattomilta. Toisin sanoen
painovoima voi vaikuttaa vain siihen, mikä on fyysisen tason
värähtelytaajuudessa olevaa, eli fyysisen aineen energiatilassa
ilmenevää eli fyysisen massan tiheystilan omaavaa. Nämä
ovat asioita, joita voidaan nykypäivän kvanttifysiikankin avulla jo
alkaa alustavasti ymmärtää niiden henkisessä merkityksessä. Ihmisten välinen epäsopu ja kauna alentaa ihmissielun värähtelytaajuutta [ylös]Useampien maaelämien kuluessa kasaantuva
negatiivinen karma eli ihmisen toistuva poikkeaminen Jumalan laeista alkaa tihentää ja hidastaa hänen
neljän alemman kehonsa värähtelytaajuutta ja kahliten
hänen tietoisuutensa materian värähtelytaajuuteen.
Tätä värähtelytaajuuden hidastumista ja siitä
asteittain seuraavaa ihmisen ilmentymiskehojen tihentymistä (niiden
atomaaristen tilojen täyttymistä epäpuhtaalla
elämänenergialla ja näin niiden kvanttitilojen madaltumista)
saa aikaan erityisesti kaikki se, mitä epäsopu ihmisten välisissä suhteissa tarkoittaa.
Negatiivisuus kaikissa muodoissaan, eli Jumalan lakien mukaisista
sieluntoiminnoista poikkeaminen, johtaa tämän tihentymisen
kiihtymiseen, mikä ilmenee mm. väsymyksenä, heikkoutena ja
sairastumisalttiutena. Ihmisen elinvoimaisuus ja terveys perustuvat pohjimmiltaan siihen, että
hänen päivittäin käyttöönsä saamaa
elämänenergiaa ei laadullisteta virheelliseen tilaan, vaan
sitä käytetään rakentavaan ja luovaan toimintaan,
ihanteellisimmillaan jumalallisen rakkauden innoittamaan toimintaan. Tämä sitten puolestaan
kohottaa ihmisen neljän alemman kehon energiatilan
värähtelytaajuutta ja magnetisoi
ne niin, että ne vetävät puoleensa korkeamman Itsen
piiristä yhä enemmän puhtaita elämänenergioita
sekä tietoisuutta kirkastavia korkeamman Itsen ajatusmuotoja, hengen
valoa. Joka tahtoo kohottaa neljän alemman kehonsa
värähtelytaajuutta, ja saavuttaa ylösnousemuksensa
pyrkiköön aktiivisesti ja jatkuvasti innoittamaan itseään
luovaan ja rakentavaan toimintaan – ja karttakoon hän kaikkea
epäsopua ja riitaisuutta. Ylösnousemus vs. alasvajoaminen [ylös]Anteeksiantamattomuus ja siihen liittyvä
katkeruus on yksi pahimmista tiloista tämän kannalta, sillä
katkeroitunut ihminen on aloittanut ylösnousemuksen kannalta
vastakkaisen prosessin: spiraalimaisen
alasvajoamisen prosessin, joka tuottaa sen kokijalle voimakasta
psyko-fyysistä ahdistusta ja tuskaa, sillä tällöin
hän luo neljän alemman kehonsa energiatilan piiriin myrkyllisesti
vaikuttavaa (terveen sielun ja ruumiin elämän edellytykset
tuhoavaa) psyykkistä saastetta. Ja tämä näkyy juuri
ihmisen ilmentymiskehojen esoteerisena likaantumisena ja tihentymisenä
sekä niiden energiatilan värähtelytaajuuden laskemisena. Siksi
ylösnousemustaan tavoittelevan täytyisi oppia voittamaan kaikki
taipumus epäsopuun ja negatiivisuuteen sekä oppia elämään
harmoniassa itsensä ja ympäristönsä kanssa. Ilman
tätä hänen neljän alemman kehonsa
värähtelytaajuuden kohottaminen ja siihen liittyvä
tietoisuustoimintojen kohoaminen jää tapahtumatta, ja näin
ollen myös hänen spirituaalinen muodonmuuntumisensa ja
valaistumisensa – valmistuksena ylösnousemusta varten. Juuri ylläsanottua ei voi korostaa
liialti, sillä henkisen kasvun ja vapautumisen tiellä ei ole
mitään muuta niin suurta estettä kuin se, ettei ihminen
pääse eroon negatiivisuudestaan, ilmeni se sitten missä muodossa
tahansa: korostuneena kriittisyytenä, arvostelun ja tuomitsemisen
haluna, syyllisyytenä, häpeänä, pelkona,
kyynisyytenä, katkeruutena, inhona, itsesäälinä jne. Ja
ihan sama, mikä muodostaa ihmisen sielunelämän kannalta sen
syyn, joka estää häntä pääsemästä
eroon tästä negatiivisuudestaan: oli sitten kyse ylpeydestä,
kateudesta, vaikeista lapsuuden kokemuksista, koetuista
vääryyksistä jne. Keskeistä kuitenkin aina on se,
että virheelliseen tilaan saatettu elämänenergia alentaa
ihmisen ilmentymiskehojen värähtelytaajuutta ja sitoo hänen
minä-kokemuksensa tähän onnettomaan psyykkiseen
todellisuuteen. Tällöin hän on voimaton ja
kykenemätön rakastamaan ja olemaan luova ja innoittunut –
eikä hänellä näin ollen ole voimaa ja edellytyksiä
muuntaa karmaansa. Negatiivisen karman tietoisuuteen kohoavat energiat
voi muuntaa vain jumalallisen Itsensä piiristä päivittäin
virtaavan puhtaan elämänvoiman luovan ja viisaan soveltamisen
kautta, jolloin virheellisessä tilassa olevan ajatus-, tunne-, halu- ja
toimintamuodot uudelleen luodaan ja korvataan täydellisemmällä
muodolla. Tämä vaatii lisäksi paitsi johdonmukaisuutta
myös kestävyyttä sen avun ohella, jota ihminen voi saada vain
henkisen tason auttajiltaan sitä erityisesti pyytämällä. Karma kertyy psyykkiseen kaksoisolioon [ylös]Virheellisen luomisen seuraukset tarkoittavat
siis sairaalloisella tavalla vaikuttavan elämänenergian
kertymistä ihmisen neljän alemman kehon piiriin ja erityisesti sen
syvään alitajuiseen tasoon nk. psyykkiseen
kaksoisolioon, joka sijaitsee ihmisen aurakentässä
vyötäröstä alaspäin ulottuen n. Kehon aurakentän alaosaan kasaantuva
negatiivinen karma tekee ihmisestä määränsä ja
laatunsa mukaisesti kyvyttömän saamaan yhteyttä
Kristus-Itsensä piiristä virtaaviin elämänvoimiin, jotka
hän voisi muutoin tuntea sisäisinä aistimusaaltoina, jotka
ylläpitävät hänen
keho-mieli-järjestelmänsä hyvinvoinnin, ilon ja vitaalisuuden
tilaa. Tämä
aurakentän alaosaan kasaantuva negatiivinen karmallinen energia luo
eräänlaisen psyykkisen
magneettikentän, joka vetää ihmisen minä-tietoisuutta
jatkuvasti puoleensa – siis pois korkeampien tšakrojen kautta
mahdollistuvan henkisen tiedostamisen kehityspotentiaaleista kohti alempien ja
epäpuhtaassa tilassa olevien tšakrojen
ylläpitämää inhimillistä tietoisuutta (kohti
riippuvuuksia, pelkoja ja itsekkyyttä) ja sen kautta syntyviä
ongelmia ja virhevalintoja. Karman vaikutus eteeriseen auraan [ylös]Tästä syystä eteerisen
selvännäön omaava näkee yleensä kehon alaosan
yläosaa paljon pimeämpänä. Eteerisen valon hohde
vähenee sitä mukaan mitä lähemmäksi jalkateriä
tullaan. Itsekin olen pyhän
suhteen meditaatiossa niin monet kerrat vahvistanut tämän tosiasian
– siis sen, että ihmisen nk. pimeä puoli eli hänen
muuntamaton alitajuinen itsensä, jossa koko hänen negatiivinen
karmansa on varastoituneena, sijaitsee juuri kehon alapuolisessa osassa,
tihentäen tämän osan aurasta niin, ettei siinä oleva valo
pääse sen tiheimmistä kohdista paitsi vaivoin läpi.[3]
Ihmisen sisäinen vastustaja: anti-minuus [ylös]Psyykkinen kaksoisolio tuottaa tämän
dynaamisen toimintansa kautta sen mitä esoteriikassa kutsutaan sielun kynnysvartia-alueeksi. Tällä
tarkoitetaan ihmisen henkisen minä-olemuksen tahtoa ja voimaa
vastustavaa anti-minä-olemusta.
Tämä anti-minä omaa
eräänlaisen tietoisuuden ja tarkkaavuuden, joka saa voimansa
yllä kuvatun psyykkisen kaksoisolion piiriin sisältyvistä
karmallisesti perittyjen heikkouksien ja vääristymien dynaamisista
energioista. Tämä
anti-minä pyrkii jatkamaan omaa olemassaoloaan ja sen pyrkimyksenä
on saada ihmisen henkisen minä-olemuksen tarkkaavaisuus, tahto ja tietoisuus
sidotuksi tämän anti-minuuden alitajunnasta lähettämiin
epäharmonisiin ajatuksiin, tunteisiin ja haluihin, jolloin se onnistuisi
houkuttelemaan ihmisen luomaan puhtaassa tilassa olevasta
elämänenergiastaan lisää tuota
vääristyneessä tilassa olevaa elämän energiaa, jonka
kautta tämä anti-minuus voi vahvistaa olemassaoloaan. Henkistä kasvuaan ja ylösnousemustaan
vakavasti tavoittelevan täytyy oppia estämään
ylläsanotun tapahtuminen – eli tämän virheelliseen
luomiseen houkuttavan alitajunnasta
kohoavan harhautusaktiviteetin onnistuminen, jotta uuden karman syntymisen
estyminen ja jo olemassa olevan vähentäminen todella onnistuisi.
Toisin sanoen ihmisen täytyy oppia tuntemaan perin juurin negatiivisen
karmansa kautta perimänsä epäaito itsensä, eli anti-minuutensa. Erittäin tärkeää
on oppia jatkuvan ja kärsivällisen itsehavainnoinnin kautta kaikki
tämän anti-minuuden viekkaat harhautuskeinot ja näin oppia
myös hallitsemaan niitä, kunnes kaikki tämän
anti-minuuden alitajunnasta nousevan toiminnan takana oleva energia, syy ja
seuraus on vapautettu ja muunnettu – ne kumoamaan suunnatun rakentavan,
päättäväisen ja rohkean toiminnan kautta. Tämä anti-minuuden orjuudesta
vapautettu elämänvoima palautuu ihmisen henkiselle minuudelle sen
lisääntyväksi elinvoimaksi, vahvistuneeksi tahdoksi sekä
vähentyneeksi psykologiseksi haavoittuvuudeksi. Suuri
määrä ihmisen alkuperäisen lankeamattoman olemuksen
tahtovoimasta on sidottuna ja väärin suunnattuna tässä
kynnysvartia-alueessa, tämän anti-minuuden
itsekkäässä ja ristiriitaisessa tahdossa. Ihmisen
ylösnousemustie edistyy sitä mukaa mitä suurempi osa
tästä anti-minuuteen sidotusta elämänvoimasta saadaan
vapautetuksi – eli mitä suurempi osa peritystä karmasta on
saatu uudelleen luoduksi Jumalan lakien mukaiseen muotoon. Tämä
johtaa sitten luonnollisesti ihmisen ilmentymiskehojen
värähtelytaajuuden kohoamiseen ja hänen tietoisuusvoimiensa
kasvuun. Samalla myös hänen ulkoinen elämänsä
järjestyy uudella tavalla, koska hän ei enää tarvitse
niitä olosuhteita, joihin hänen aikaisempi karmallisesti sidottu
tietoisuutensa hänet aina johti saadakseen hänet niiden tuella
tietoiseksi tämän rajoittavan energian olemassaolosta
itsessään. Sinetöity karma [ylös]Suuri määrä tästä
virheelliseen tilaan saatetusta elämän energiasta on kuitenkin
sinetöidyssä tilassa kunnes ihminen aloittaa tietoisesti henkisen
kasvun tavoittelemisen. Tämän jälkeen ihmisen henkisen tason
ohjaajat alkavat suunnitelmallisesti vapauttaa tätä energiaa.
Tällöin tämä epäharmoninen psyykkinen energia alkaa
– esoteerisen astrologian avulla ennustettavissa olevien erityisten
syklien ja niihin sisältyvien tapahtumien ohjaamana – nousta
ihmisen tajunnan tietoisia tasoja kohden. Tämä siis aiheuttaa
hänelle erilaisia yksilöllisesti ilmeneviä ongelmia,
lähinnä psykologisia häiriöitä sekä
psyko-fyysisiä oireita.
Tällöin myös houkutus samastua näihin
virheellisiin taipumuksiin uudestaan sekä alkaa havainnoida, tulkita ja
reagoida elämäntilanteisiinsa tämän
sisältään nousevan negatiivisen energian asettamilla ehdoilla
muodostuu ihmisen henkisten saavutusten (viisauden ja tahdon lujuuden)
testiksi. Kaikissa olosuhteissa
on siis kuitenkin aina tarkoituksena ja mahdollisuutena uudelleen luoda
vääristyneiden luonteen taipumusten ja asenteiden taustalla oleva
virheellisessä tilassa oleva psyykkinen elämänenergia. Mikäli ihmisellä ei ole
mitään tietoa ylläesitetystä ja hänellä ei ole
palavaa tahtoa saada Jumalan lakeja jälleen toimimaan sielun toimintojensa
ohjaajana, niin on melko suuri mahdollisuus, että hän samastuu
tähän palautuvaan virheellisessä tilassa olevaan
elämänenergiaan ja alkaa suhtautua ja reagoida
elämänsä tilanteisiin sen mukaisesti – siis
negatiivisesti ja omapäisesti. Seurauksena on paitsi lisää
ongelmia, myös karmansa vähentymisen estyminen ja siksi myös
vapautumisen ja ylösnousemusmahdollisuuden viivästyminen (ks.
lisää aiheesta: osa 1 ja osa 2). Muuntamattoman karman rajoittava vaikutus [ylös]Yhtyeenvetona siis voisi sanoa, että
muuntamaton karma ilmenee ytimeltään aina ihmisen vaistonvaraisina
ja pakottavina kiinnittyminä inhimilliseen elämän
olosuhteisiin – tavalla, joka estää ihmistä olemasta
pysyvässä yhteydessä jumalalliseen Itseensä ja toimimaan
sen ohjauksen mukaan. Siksi Jeesuksen esimerkki on ollut monille myös
miltei lannistava – he eivät ole innostuksissaan osanneet ottaa
huomioon sitä tosiasiaa, että heidän alitajuisen psyykkisen
kaksoisolionsa muuntamattoman karman aiheuttama psykologinen haavoittuvuus
(ytimeltään pelot ja riippuvuudet) inhimillisestä maailmasta
tulevaa arvostelua, pilkkaa ja uhkaa kohtaan on aivan toista luokkaa kuin oli
Jeesus Nasaretilaisen tapauksessa, jolla julkisen toiminnan loppuvaiheessa
oli tuskin karmasta jäljellä enää mitään. Mestari Jeesus kykeni juuri tästä
syystä säilyttämään täyden itsehallintansa ja
selkeytensä ja siksi myös sisäisen yhteyden Jumalaansa
mitä pelottavimpienkin olosuhteiden keskellä: raivoavien ja
hänet siihen paikkaan kivittämään pyrkivien ihmisten
edessä; mitä viekkaimpien syytösten ja ansojen keskellä;
mitä karkeinta pilkkaa, hylkäämistä ja kostonhalua
kohdatessaan. Jeesus oli yksinkertaisesti tästä vapaa, koska
mikään hänessä ei saanut häntä enää
riippuvaiseksi ihmisten ehdollisesta arvostuksesta ja ystävyydestä
tai ihmisten maailmasta löytyville ”pelastuksille” ja
”lohdutuksille”: hän kykeni olemaan uskollinen vain
sisältään vastaanottamalleen totuudelle. Hän korkeintaan
suri häntä vihaavien ja vahingoittamaan pyrkivien ihmisten tulevaa
kohtaloa, koska tiesi, mitä se karman lain kannalta tulisi
tarkoittamaan. Ja mikä kaikkein vaikeinta hän kykeni myös
voittamaan kuoleman pelkonsa ja kuolemaan totuutensa puolesta. Näin ollen henkisellä tiellä
intoa täynnä olevat ihmiset usein pettyvät ja jopa
traumatisoituvat, kun he eivät kykenekään olemaan omien
mielikuviensa mukaisia messiaita, vaan jopa vaarantavat
mielenterveytensä yrittäessään olla ”omalla
maallaan profeettoja”. Tämä ei voi onnistua periaatteessakaan
muuta kuin sellaiselta sielulta, joka on muuttanut reilusti enemmän kuin
50% karmastaan sen ohella, että hän on kehittänyt sieluunsa
sellaiset luonteen ominaisuudet ja taidolliset edellytykset, jotka
tekevät Jumalan mahdolliseksi tulla hänen kauttaan toteuttamaan
tämän mission. Siksi heidän täytyisi malttaa vain kulkea
sitä tietä, mikä kuuluu heidän
elämänsuunnitelmaansa ja antaa taivaan viisaiden
päättää sen, mihin hän on sopiva ja kykenevä.
Tällöin myös ihmisen ylösnousemustie etenee kaikkein
turvallisimmalla tavalla. Yhteenvetoa [ylös]Jeesuksen yliaistissa olemuspuolissa toteutettu
puhdistuminen ja niiden värähtelytaajuuden asteittainen
kohottaminen johti siihen, että hän kävi läpi lopulta
myös fyysisessä olemuspuolessaan nk. muodonmuuntumisen, ja
hänestä tuli tavallaan kulmakivi tähän eteeriseen
henkimaailmaan rakentuvalle ylösnousseiden ykseys-olemukselle, jonka
voiman ja kyvyt kaikki siihen liittyvät jakavat. Hän on siis kuin
vanhempi veli kaikille hänen aikansa jälkeen ylösnouseville
(kuten myös vielä ylösnousemattomille ihmissieluille). On pakko
sanoa, että ellei ymmärrä ylläkuvattua, tarkoittaa, ettei
ole ymmärtänyt kristillisyyttä oikeastaan ollenkaan.
Ylösnousemustaan ja henkistä kasvuaan tavoittelevien on kuitenkin
tärkeä tuntea se, mitä tässä kirjoituksessa on tuotu
esiin ylösnousemustiestä ja sen suhteesta kristillisyyteen sekä
muihin sen edellytyksiin. Ylösnousemus on ihmisen suurin
päämäärä hänen maanpäällisen
elämänsä tarkoitusta koskien. Olisi todellakin ihmiskunnalle
valtava tragedia, mikäli tätä totuutta ei ymmärrettäisi
oikein. Mikäli ei siis selvästi tiedostettaisi, että Jumalan
tahto on, että jokainen ihmissielu savuttaisi tämän
ylevän päämäärään –
ylösnousemuksensa! Sillä sille ei ole olemassa mitään
ihmisarvon mukaista vaihtoehtoa. On siis kerta kaikkiaan tullut aika julistaa
että Vanhan Testamentin Juutalaisuudesta periytyvä viimeisen
tuomion päivän opetus ei ole enää pätevää
meidän ajassamme, sillä Maata ympäröivässä
henkisessä maailmassa ihmiset voivat saavuttaa ylösnousemuksensa
heti, kun he ovat saavuttaneet sen edellytykset. Näin on ollut ainakin
Golgatan mysteeristä alkaen. Kenenkään ei tarvitse odottaa
kulloisenkin tuomikauden loppuun asti, jolloin viimeinen tuomari tulee,
sillä tämän aikakauden ”tuomari” on jo
täällä auttamassa kaikkia saavuttamaan sen, mille hän
itse raivasi tien: ylösnousemuksen. Matti Ylén |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Loppuviitteet: